23.6.2014

Ihanasti pihalla

Jahans, jos sitä taas palailisi pikkuhiljaa koneen ääreen. Tein viime viikon loppupuolella pienen irtioton ylimääräiseen koneella istumiseen, ja ulkoistin itseni aika totaalisesti koko loppuviikoksi. En tiedä, missä kohtaa minusta on tullut näin sokerinen, mutta nykyään vetäydyn helposti sisätiloihin tai koiran kanssa jää pidempi lenkki tekemättä, jos ilma ulkona ei ole ihan kohdillaan. Mukavuudenhaluiseksi sitä on kai tullut jossain vaiheessa.
 
Ystäväni kävi viime viikolla meillä ja kun siinä itse jahkasin, että lähdetäänkö koiran kanssa metsään vai ei, kun on sateinen ilma, hän totesi vähän ykskantaan, että ihan sama, mulla on kyllä villahousut jalassa (vai oliko ne kuitenkin villasukat?). Niinpä, eihän tuo ulkoilu ole kuin asenne- ja pukeutumiskysymys. Turha kai sitä on valittaa, millainen ilma pitäisi olla, niin kauan kuin on varaa ostaa keliin sopivia vaatteita.
 
Päätin siis, että juhannuksena en ainakaan kelien vuoksi sisällä istu. Enkä istunut. Jos viimeeksi kirjoittaessa tuli aivo-oksennus, niin nyt on luvassa kuvaoksennus, koska sen verran tuli kuvia otettua juhannuspyhinä.
 
 

Perjantaina pakkasin auton ja tenavat matkaan ja lähdettiin kohti Lappeenrantaa ja Saimaata. Jos metsässä tulee aina mukavan levollinen olo, niin kyllä järvimaisema ajaa helposti samana asian.


Ajeltiin rauhallista tahtia saareen, jossa vietettiin koko päivä hengaillen, onkien, grillaillen ja höpötellen mummin ja vaarin kanssa.



Illalla ajeltiin takaisin parahiksi katsomaan kokkoa ja siitä jatkettiin vielä tenavien kanssa kotiin ajellen. Ja oli muuten väsynyttä porukkaa takapenkillä, kun ensin oli koko päivä oltu ulkona ja touhuttu kaikkea pientä.

Seuraavana päivänä ystävä tuli kylään ja käytiin pitkällä metsälenkillä koiran kanssa.
 Pöhköpäät puskissa

Luonto on kyllä juuri nyt kauneimmillaan ja ei taida olla väriä, joka ei juuri nyt kukkisi. Sunnuntaina olin jo tarttumassa puutarhahanskoihin siinä mielessä, että lähden möyrimään kukkapenkkeihin, mutta matkalta tarttuikin mukaan lapio ja se vei minut hiekkakasan luokse. Siinä menikin sitten päivä tehokkaasti lapioidessa hiekkaa. Kieltämättä illalla, kun selkä oli sanonut poks ja käsissä oli kiitettävät rakot ja olo oli vähintään piesty, en tiedä, olisiko se kukkapenkkien kitkeminen ollut kuitenkin kivempaa. Nooh... Tulipa tehtyä.

 
Eli summa summarum. Tulipa oltua ulkona, enkä aio enää ikinä jäädä sisälle mököttämään sateen takia. Ei se ole kiinni kuin asenteesta.
 
 


3 kommenttia:

  1. Pukeutumiskysymys, tuumailin eilen kun lähdettiin metsään sateessa iltalenkille. Siellä olikin ihanan raikasta ja happirikasta taaperrella:-)
    p.s ihania kuvia

    VastaaPoista
  2. Pukeutumiskysymys, tuumailin eilen kun lähdettiin metsään sateessa iltalenkille. Siellä olikin ihanan raikasta ja happirikasta taaperrella:-)
    p.s ihania kuvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on nimenomaan oikeasta pukeutumisesta kiinni. Silloin ei kiukuta niin paljon :)

      Poista