30.4.2014

Jorinaa ja kevään ihmeitä

Arjen pieniä luksuksia on, kun aamulla herää juuri siihen normiaikaan, johon herää totutusti joka aamu. Ja tajuaa, että ei ole pakko nousta vielä, koska minullahan on vapaapäivä. Tai itseasiassa useampi sellainen.
 
Ihanan laiskan aamun päätteeksi pistettiin nuoremman neidin kanssa jotain vaatteen tapaista ylle ja lähdettiin torstailounaalle. Vappu ikävästi sotki normitorstailounastelun Riksun kanssa, mutta onneksi hätä ei ollut tämännäköinen, vaan näppärästi siirrettiin torstailounas keskiviikolle. Kuka sitä paitsi edes olettaisi, että torstailounaan pitäisi olla torstaina. Sama logiikka, kuin miten viisivuotias ymmärsi, kun sanoin, että mennään ulos syömään. Nii.
 
 Siisti sisälounas
 
Päivän sain aika kätevästi tuhrattua töiden parissa, mutta illalla lähdettiin ystävän kanssa kävelylenkille, pitkälle sellaiselle, kun allekirjoittaneen piti saada jalat vertymään. Eilen treenailin näköjään ihan rouhakan ja perilleuppoavan jalkatreenin, vaikka painot eivät päätä huimanneet. No, se on se tuntuma, eikä paino. Ja lisäksi olen myös iloinen siitä, että treenit alkavat taas kulkea pienen tukkoisuuden jälkeen.
 
Piti muuten laittaa oikein allekkain kaksi kuvaa, jotka on otettu 4 kk välein samasta paikasta samaan aikaan. Nyt kun päivät ovat taas pidentyneet ja pimeää on oikeasti vain yöllä, on vaikea muistaa, miltä näytti vaikka joulukuun lopulla. Tai no, eihän silloin kovin kuumoiselta näyttänyt, kun oli aika mustaa aamusta iltaan. Onneksi se pimeys on ohi. Ensi syksynä hommaan aivan varmasti kirkasvalolampun, korvalampun ja otsalampun pelastaakseni itseni siltä pimeältä. 


 30.4.2014 klo 20.30

 

28.12.2013 klo 20.40
 
Itse nautin keväästä myös siksi, kun luonto herää eloon. Parasta aikaa on kesällä ennen juhannusta, kun luonnon kaikki vihreät ovat vielä tekeytymässä ja vihreiden eri sävyjä on monta.
 
 Käenrieska (Gagea)




 Tuppa Kuusaalle

Kotipihalla odottaa hortailijan unelmakasvustot. Tasainen matto nuoria nokkosia odottaa poimijaansa kasvimaalla. Jes. 4000 metrin korkeudessa käyneet puutarhahanskat pääsevät huomenna tositoimiin. Ja kuivurin kaivelen myös talviteloilta. Luonnon omaa pinaattia ei kannata jättää hyödyntämättä.

 Piitä, ceetä, rautaa, kalsiumia, magnesiumia, aminohappoja... You name it.

Ja vaikka tänä vappuna ei tullutkaan hankittua kymmeniä ilmapalloja tai laitettua kotia vappukuntoon, munkit jäävät paistamatta ja simat juodaan muualla, niin eipä paljon haittaa, kun pihalta bongasin jotain näinkin sievää.

Magnolia (Magnolia x loebneri 'Leonard Messel') oli aloittanut kukintansa. On se kaunis. Koko pensaassa ei ole lehden lehteä, vain kukkia. Kaunis.

Että sellainen päivä. Josko sitä sitten toivottaisi seuraavan kuvan myötä ihan pikkasen vajaata vappua kaikille ;)

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti