Asiat asioina

Erimielisyys, riita, väittely jne. Periaatteessa sama asia, mutta kuitenkin eri merkitys. Se, miten osapuolet reagoivat asiaan, josta ollaan eri mieltä.

Jokainen on joskus eri mieltä toisen kanssa asioista. Joskus asian vain annetaan olla ja antaa toisen pitää mielipiteensä, vaikka se ei itsestä aina niin oikealta tunnukaan. Hiljaa oleminen on joskus rikkaus. Joskus taas tulee esittäneeksi eriävän mielipiteen ja aika pitkälle on myös vastapuolesta kiinni, tuleeko tilanteesta riita, rakentava keskustelu, kiukutteleva väittely tai jotain muuta. Annetaanko asioiden kärjistyä vuosien mykkäkouluun, vai pystyvätkö osapuolet ratkaisemaan erimielisyyden rakentavasti saman tien.


Itse en henkilökohtaisesti hakeudu riitatilanteisiin, enkä halua loukata ketään sanomisillani, mutta olen kuitenkin valmis puolustamaan omaa kantaani, sekä tarvittaessa nostamaan asian esiin, jos olen eri mieltä. Iän mukana on tullut onneksi kyky riidellä asioista asioina ja pyrin ainakin itse jättämään ns. kaivelun ja henkilökohtaisuudet pois. En siis todellakaan ole mikään valtakunnansovittelija, mutta mielestäni ei ole reilua vetää riitaan mukaan aineksia, jotka siihen eivät kuulu.

Joskus jopa nautin, kun saan rakentavan väittelyn aikaiseksi. On omia näkökantoja kehittävää saada väitellä jostain asiasta, josta toinen on erimieltä ja kuulla hänen mielipiteensä tai näkökantansa asiaan. Kun väittelyn malttaa pitää fiksulla tasolla ilman provosoitumista aiheeseen, voi tällaisilla keskusteluilla olla hyvinkin hedelmälliset seuraukset ja parhaimmassa tapauksessa oma näkökanta laajenee ja pystyy ymmärtämään toisenkin näkökannan. Niin, että se oma ei olekaan ainut oikea. Minusta yksi parhaita tällaisia väittelyitä olen käynyt ystäväni kanssa uskonnosta ja uskomisesta. Hyvin henkilökohtainen aihe, mutta oikealla tavalla väiteltynä hyvinkin mieltä avaava.


Meillä kotona riidellään harvoin. Ei siksi, että meillä jotenkin välteltäisiin erimielisyyksiä tai riitatilanteita tai oltaisiin aina samaa mieltä asioista, vaan siksi, että suurimman osan asioista saamme keskusteltua asian asiana ihan rakentavasti. Samaa mieltä ei tosiaan tarvitse olla, mutta ei aina tarvitse riidelläkään. Suurimmat riidat tulevat ehkä turhautumisista tai siitä, että se ja tää ja toi asia on kasaantunut yhteen möykkyyn ja sitten se vain räjähtää ulos. Niin, ehkä molemmissa on kyse turhautumisesta ;) Tai siksi, että näemme saman asian eri tavoin.

Joskus riitatilanne saattaa syntyä yllättäen, kun vastapuoli ymmärtääkin asian vaikka aivan toisella tapaa, kuin mitä oli itse lähtenyt asiaa esittämään. Tällaiset tilanteet ovat hieman hämmentäviä, kun toinen saattaakin suuttua, vaikka asialla ei tarkoittaisikaan mitään henkilökohtaista. Tällaiset tilanteethan saattavat pahimmillaan johtaa vaikka vuosien mykkäkouluun, kun loukkaannutaan puolin ja toisin, ei keskustella asiaa asiana, vaan jossain vaiheessa jo unohdetaan riidan alkuperä, kun ollaankin menty jo niin henkilökohtaisuuksiin, että toista on jo loukattu, kun ei enää muuta keksitä.

Toisaaltaan tällaiset riidat ovat parhaimmillaan niitä ilmaa puhdistavia riitoja, jos ne saadaan puhuttua läpi ja keskusteltua, mistä riita/toisen reaktio loppujen lopuksi johtuikaan. Syyhän saattaa olla jossain aivan muussa, kuin mistä alun perin leiskahdettiin. Itsekin yritän opetella aina sitä, että asiat eivät aina ole sitä miltä ne näyttävät. Riitatilanteissakin taustalla saattaa olla jo jotain muuta turhautumista, väsymystä jne, joka vie varsinaisen aiheen väärille raiteille ja pommi onkin tässä kohtaa valmis.
Varsinkin meillä naisilla on helposti tapana erotella äänensävyjä (no kun se sano sen silleen), kyseenalaistaa sanomisia (miksiköhän se sen silleen sano, mitäköhän se oikein tarkoitti, yrittiköhän se vihjailla jotain) ja joskus jopa haluamme ymmärtää asian väärin (ihan varmasti sano tolleen, mutta tarkoitti noin, ihan kuin en tajuis, et se yritti vihjailla/kettuilla jotain). Ja pahin on vielä se, jos omia sanomisia käännetään ja muokataan kolmannelle osapuolelle kerrottaessa. Muokataan niistä itselle sopivin versio, ymmärretään tahallaan väärin jne. Kukapa ei olisi joskus törmännyt tilanteeseen.

Vaikka maailmaan mahtuu kaikennäköisiä riitoja ja vaikka nämä "asiat eivät ole aina sitä, miltä ne näyttävät"-riidat ovat joskus vaikeita purkaa, kertoo se mielestäni NIIN paljon ihmisistä, jotka pystyvät nämäkin riidat selvittämään, ymmärtämään ne taustat omille reaktioilleen, keskustelemaan rakentavasti aiheesta, ymmärtämään toisen näkökannan aiheeseen, ymmärtää oman käyttäytymisensä ja tarvittaessa pyytämään anteeksi. Tällaisesta välienselvittelystä jää varmasti kaikille osapuolille hyvä mieli, asiat saadaan auki ja purettua, mitään ei jää hampaankoloon ja seuraavallakin kerralla uskaltaa olla ko. henkilön kanssa asiasta eri mieltä, kun tietää, että asiat tulevat aina selvitettyä. Itse arvostan näitä henkilöitä, jotka pystyvät reflektoimaan omaa käyttäytymistään riidan jälkeen niin, että asiat saadaan selvitettyä, pystytään näkemään toisen näkökanta ja löytämään yhteinen sävel. Ja mikä parasta, jos tällaisille riidoille pystyy vielä loppujen lopuksi nauramaankin <3

 
Mielestäni pahinta on kävellä tilanteesta ulos ja olla koskaan selvittämättä asiaa tai hyökätä suoraan silmille ja jyrätä toisen mielipide maanrakoon muutamatta koskaan omaa mielipidettään. Ihan jokaiselle tekisi hyvää joskus miettiä oman toimintansa perimmäisiä syitä. Onko se kuitenkin väsymystä, turhautumista, huonoa itsetuntoa, kykyä/halua olla käsittelemättä asioita? Koska hyvässä riidassa kuitenkin kunnioitetaan toisen mielipidettä, vaikka omastaankin saa pitää kiinni.

Ja peeäs. Tänään oli kesän ensimmäinen ukkonen. Hienot oli pilvet ja sopivat jotenkin tähän aiheeseenkin ;)

Kommentit