Ulkoilua

Piiitkän ja pimeän talven jälkeen on muuten ihanaa, kun on taas valoisaa, jopa jo iltaisinkin. Itselleni tuo talvi oli pimeyksineen ja muine henkisine kaamoksineen aika rankka, eikä oloa helpottanut yhtään lumettomuuden aiheuttama mustaakin mustempi keli. Tuntui, että elämä oli pelkkää mustaa aukkoa.
 
No, itse ainakin tunnun imeväni tästä keväästä ja valoisuudesta kaiken irti ja takki lentää niskaan suht helposti ja askel käy kohti ulkoilmaa. Vaikka en istumatyötä teekkään, niin suuri osahan päivästä tulee silti oltua sisätiloissa.
 
Viikonloppuna käytiin nuoremman neidin kanssa kävely-/pyöräilylenkillä ja vaikka hienosti tuo viisvee jo hallitseekin tuon ilman apupyörillä ajon, niin jarrutuksessa mulla nousee niskakarvat joka kerta pystyyn. Ei siksi, että se olisi jotenkin epäluotettavaa, mutta kun osa siitä tehdään kengänkärjillä... No, onpahan sitten kesäksi lapselle avokärkisiä kenkiä ;)
 
Vielä ei ulos oikein kunnon puutarhahommiin pääse (ainahan toki voisi pihallakin siivota, kröhöm), muuta jotain pientä voi jo pihallekin laittaa. Viime viikonloppuna ostin muutamat narsissit lisää ja hyvinhän nuo kestää jo kylmääkin. Josko sitä ensi viikonloppuna jo löytäisi orvokkeja jostain. Mä olen tänä vuonna päättänyt lisätä värejä mun elämään ja fiilistelin jo tulevaa kesäkukkakautta, josko sitä repäisisi oikein väri-ilotteluun niidenkin puolesta. Viime vuonna väriskaala on ollut aika pitkälle valkoista ja sinertävää.
 
Odottelen jo muutenkin oman pihan heräämistä. Havuthan ovat läpi vuoden suht freesin näköisiä, sipulikukat alkavat jo työntää alkuja maasta ja muratitkin ovat näemmä talvehtineet kaikki. Jopa ne kaksiväriset. Jotenkin ajattelin, että talvi olisi tehnyt pahempiakin tuhoja tuon lumettomuuden vuoksi, mutta ainakin oman pihan kasvit ovat säilyneet aika hyvin.
 
Niin, ja kohtahan pääsee jo taas hortoilemaan. Jee.
 
Taas kerran yritän leikkiä hortonomia (vaikka sellainen taidan olla ihan oikeastikin ;)), ja laittaa kylvökset tulemaan kesää vasten. Eihän sitä koskaan tiedä, jos tänä vuonna onnistuisinkin.
 
Koirakin on alkanut tajuta keppien päälle. Ennen pallo oli ainut tunnettu esine, jota juoksutettiin pitkin pihaa, mutta nykyään annetaan karahkoillekin kyytiä. Koirakin tuntuu saaneen kevättä rintaan oikein urakalla. Liekö syynä nuo miehiset vaistot vai vaikuttaakohan pimeä kausi koirankin mieleen. Tiedä häntä.
 
Niin, ja väri-ilottelusta vielä. Kyllä mulla on muuten kevään hianoin panta päässä, ja niin kivasti sopii mun kassiinkin, että. Mun "ei enää yhtään mustaa vaatetta"-kampanja alkaa pikkuhiljaa purra. Tuo värien yhdistely onkin sitten eri juttu ;).
 

 

 
 


Kommentit

  1. Joo meillä tekee myös 7- ja 9-v. pojat tuota kengänkärjillä jarruttelua, myös potkulautaillessa ja nyt esim. syksyllä ostetuista uusista kengistä alkaa jo varpaat pilkottaa :/ #¤&%&/&#"¤¤#
    :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, yhdyn tuohon viimeiseen sanaan ;) No, sandaaliaikoja odotellessa. Veikkaan, että viimeistään siinä kohtaa vähenee radikaalisti tuo kärjillä jarruttelu :D

      Poista

Lähetä kommentti