28.4.2014

Paluu arkeen

Pikkuhiljaa tässä alkaa jo kroppakin siirtymään kohti normiarkea. Pieniä merkkejä vähän rankemmasta viikonlopusta kieli kuitenkin jäätävä väsymys, joka alkaa olla onneksi jo huilattu pois, kropan nesteinen olotila ja tukkoisuus. Eilen yritin tehdä ihan muutaman liikkeen jaloille, mutta jätin treenin alkutekijöihin, kun kroppa oli niin jumissa, että tuntuma oli aivan kateissa. Tänään tein ojentajatreeniä, mutta kunnon tuntumaa ei saanut vielä tänäänkään.
 

Ojentajatreenin alkupuolta hieman häiritsi "pieni" keskustelusessio Annan kanssa, joka alkoi kevyellä keskustelulla viikonlopun hyppykurssista ja lähti kieltämättä vähän rönsyämään turhankin laajalle, suhteessa siihen, että me oltiin molemmat kuitenkin treenaamassa. Mutta tulipahan tuuletettua pääkoppaa. Ja siihen se tärähti vielä Teijakin pohtimaan, että mitäs sitä tänään treenaisi, niin me oltiin vähän Annan kanssa sitä mieltä, että lahjattomat treenaa ja tosielämän kovakuntoisimmat ihmiset ne vaan tulee juttelemaan salille. Niin ja ottamaan tietty kuvia itsestään. Tämän bloggaamisen myötä kieltämättä tämä kuvien ottaminen on kohonnut aika eri sfääreihin suhteessa aikaisempaan, mutta eipähän tämä pöllömpää puuhaa ole kuitenkaan, kun tähän tottuu :)

Ojentajien lisäksi käytettiin tovi aikaa vatsojen treenaamiseen ja tässä yksi versio pilates 100 liikkeestä. Tätä näkee tehtävän myös jalat ylempänä sekä polvet koukussa. Tehokasta oli noinkin.

 Ei tunnu missään
 
Lisäksi tehtiin parit pudotussarjat vatsarutistuslaitteella. Huomista jännittäen; naurattaako vai eikö ;)


Salitreeniä enemmän kroppa huusi joogaamaan ja onhan sille annettava sitä, mitä se haluaa. Osassa asanoja tuntui, että venyvyys oli huipussaan ja muutenkin treeni rullasi aikas kivasti eteenpäin.

Pyysin ottamaan tuosta sillasta kuvan, kun mulla on aina ollut mielikuva, miltä oma siltani näyttää. Joogasalissa kun ei ole peilejä, niin en ole voinut asentoa tarkistaa. No joo. Ei se muuten ihan vastannut omaa mielikuvaani. Jotenkin olin hahmottanut kädet paljon lähemmäksi jalkoja mutta tuollahan ne olivat n. 100 metrin päässä. Hommaa riittää tämänkin asennon korjaamisessa.

Mutta eniveis, joogaharjoituksesta jäi hyvä mieli ja kroppa oli selkeästi tarvinnut tätä. Pientä rauhoittumista ja ajatusten loksauttelua. Olen ollut viime aikoina aika herkissä mielentiloissa ja esimerkiksi kirjoittaessani tuota edellistä postausta hyppypäivästä, valui kyyneleet silmistä, kun kävin läpi päivän tunteita, niin hyvässä ja pahassa. Tänään purkautui taas loppurentoutuksen aikana joku pato ja muutama kyynel valui silmänurkasta. Pääsääntöisesti tämä on kiitollisuutta elämälle siitä, että tällä hetkellä elämässäni tapahtuu paljon hyviä asioita, vaikka aika tunnerikasta aikaa tämä on ollutkin.

2 kommenttia:

  1. Tuli mieleen että kun on vaikka minkälaisia pitsinnypläysseuroja niin meikäläiset hoitaa saman homman salilla ;)

    Kivaa ja toivottavasti myös aurinkoista vappua, Terhi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitsinnypläyskin on varmasti hieno harrastus, mutta kyllä musta on huomattavasti hienompaa istua salilla kaikkien tiellä, vieden vähintään kaksi penkkiä, tukkia tie käsipainoille, pitää mutkatankoa varattuna, supista ja samalla räplätä kännykkää ;) Oikein hauskaa vappua myös sulle, Anna :)

      Poista