Nova hyppykurssi, päivä 2

Tänään se vasta jännä päivä olikin, kun suunnattiin Pyhtäälle Sirius Sport Resortiin. Tarkoituksena oli siis testata tuulitunnelia, eli miten se oikea asento siihen vapaapudotukseen oikein löytyy. Koko päivän jännitti mokoma ja näin jälkikäteen voisi sanoa, että kaikkeen sitä omaa energiaansa tuhlaakin. Jännittäminen oli aika turhaa.
 
Aluksi harjoiteltiin oikeaa asentoa ihan kuiviltaan ja jo vot, kun se onnistui ihan hienosti. Samalla treenattiin koneeseen ahtautumista, toimintaa koneessa ja mitä tehdään juuri hyppyhetkellä. Jos jotain olen oppinut jo tässä vaiheessa kurssia, niin se on se, että tällaiselle kurssille lähdettäessä kannattaa olla hyvin levännyt (kunnon yöunet). Itsellä on hieman kuuppa jumissa ajoittain, joka hieman häiritsee oppimista, mutta onneksi huomenna on vapaapäivä ja aion käyttää sen tarkkaan harkitusti huilailuun. Niin, ja luen uutta pyhää opustani, nimeltään "Oppilaan opas".
 
Terhi ja muut pojat 
 
Tuonne tunneliin ei tarvitse olla omia varusteita, vaan kaikki tulee talon puolesta; kokovartalohaalari, kypärä, suojalasit ja korvatulpat, joita muuten ei kannata tunkea väkivalloin korvan uumeniin (nimim. mä en oikein osannut, hehheh). Ennen tunneliin menoa käydään läpi tunnelin säännöt, eli mitä on suotavaa tehdä ja mitä ei.
 
Tunneliin heittäydytään päistikkaa oviaukosta ja ilmavirta hoitaa aika pitkälle loput. Niin, ja onneksi yksinhän siellä ei tarvitse olla. Me oltiin tunnelissa kolmeen eri otteeseen, 2 x 2 min ja 3 min, eli yhteensä 7 min. Neuvoja satelee koko ajan asennoista ja itselläni suurin heikkous tuli käsien asennossa. Näistä kuvista sitä ei niinkään huomaa, mutta ensimmäisen kaksiminuuttisen jälkeen totesin videolta (liitelyn saa seurata heti videolta oman suorituksen jälkeen) ja kouluttajan kertomana, että oma yläkroppa taipui rankasti yli ja kädet olivat miten sattui. Hyvästä liikkuvuudesta ei siis ole aina hyötyä. Mutta tällainen tunneli mahdollistaa helposti noiden virheasentojen karsimisen heti alkumetreillä.


Itse huomasin oman suorittajani kaivautuvan aika rankasti esiin, kun tiesin, että aikaa ei ole paljon ja olisi niin hyvä saada tästä kokemuksesta kaikki irti. Noh, viimeisen kierroksen jälkeen kun en ollut täysin tyytyväinen omaan suoritukseeni, niin turhautuminenhan siinä iski. Varsinkin, kun tajuaa, että mitä olisi pitänyt tehdä ja miten sen kuitenkin tein. Mutta näin jälkikäteen turhautumisen laannuttua voin todeta, että kehitystä tapahtui koko ajan ja mikäänhän ei ole typerämpää, kuin kuvitella olevansa tosi pro heti ekalla kerralla. Että jatkan näitä tilanteeseen heittäytymistaitojen kartuttamista....


No mutta, ihan hyvinhän se siis kuitenkin meni ja vatsallani pysyin koko ajan. Ja oikeasti, vaikka mulle iski vasta melkein kotiovella se "aivan sairaan siistiä" -fiilis, niin olihan se. SAIRAAN SIISTIÄ!

 
 
 
Note to self.
 
 
Ai niin ja peeäs, meidän uudet kotisivut on auenneet, jos haluat käydä vilkaisemassa TÄÄLLÄ :)

Kommentit