Joogaillen

Mielellä on valtavat voimavarat. Se voi olla paras ystävämme tai pahin vihollisemme. Kaikki ajatukset, ne pinnankin alla olevat, sekä asenteemme, tiedostetut ja tiedostamattomat lähtevät omasta mielestä.


Ainakin omalla kohdallani joogalla on taipumus tuoda näitä pinnan alla kyteviä ajatuksia pintaan. Muistan aikanani, kun jotenkin oikein odotin matolle saapuessani, että mitäköhän mä tällä ja tällä kerralla oikein hokaan, kunnes aika nopeasti totesin, että ei pidä ihmisen alkaa suorittamaan tuota hokaustakaan. Tulevat, kun ovat valmiita tulemaan pintaan. Aiemmin olin kovinkin malttamaton asioiden suhteen. Myös suunnitelmien tekeminen oli aika arkipäivää. Tällaiselle ihmiselle jooga on tehnyt todella hyvää ja oma maltti on kasvanut potentiaaliin sata. Ei minua haittaa toki vieläkään, vaikka asiat tapahtuisivatkin rivakasti, mutta olen osannut antaa myös aikaa asioille tapahtua.


 
Pähkäilin koko viikon, lähdenkö katsomaan fitnesskisoja vai joogailemaan viikonlopuksi. Se, että en ole ehtinyt mysore-tunneille hieman häiritsi, koska sen verran minussa oli sitä suunnitelmallista ihmistä jäljellä, että ajattelin, että olisi kiva, että sarja kulkisi sitten paremmin viikonlopun kurssilla. Miten tyhmä ajatus, btw. Fitnesskisoihinkin olisi toki ollut kiva mennä, mutta jotenkin se ajatus ei vain napannut ihan satasella. Tällä kertaa olisi ollut paljon tuttujakin kisaamassa ja tunnelma olisi ollut katossa, mutta vetkutin lippujen hankintaa niin pitkään, että loppujen lopuksi sainkin todeta kisojen olevan loppuunmyyty.

Eli joogaamaan. Perjantaina oli ohjattu ykkössarja ja vaikka itse häthätää teen sarjaa edes puoliväliin, oli tosi mukava olla ohjatulla tunnilla ja katsella, mitä tuleman joskus pitää, kunhan saan lisää omaan sarjaani noita asanoja. Itse nautin ohjatusta sarjasta, kun ei tarvinnut yhtään miettiä, vaan sarja rullasi näppärästi eteenpäin. Eikä varmaan tarkoitus olekaan jäädä oikeasti miettimään, avattiinko nämä kädet tässä ja tässä kohtaa vai ei, mutta joskus niihinkin asioihin jää ajatus jumiin. No, nyt siis sulavasti liu'uin asennosta toiseen ja lopuksi minulla oli NIIN hyvä olo koko harjoituksesta, että loppurentoutuksessa VALTAVA möykky liikahti, monet pinnan alla olevat asiat pulpahtivat esiin, asettuivat melkein paikalleen, jättäen kuitenkin valtavan määrän asioita hieman irralleen, mutta kuitenkin samalle polulle, jota pitkin tiedän nyt kulkea ja poimia ne asiat mukaani, kunhan olen oikealla kohdalla. Kuulostaa ehkä jäätävän epämääräiseltä, mutta oma suuntani on nyt hyvinkin selkeä. Tämä vyöry tosin aiheutti sen, että olen ollut hieman poissaoleva koko viikonlopun, kun olen jäsennellyt asioita mielessäni, mutta taas on sipulissani yksi kerros vähemmän. 

No siis, musta tosiaan tuntui, että tämä viikonloppu oli juuri minulle tehty ensimmäisen päivän ohjattuine harjoituksineen, kroppa tuntui koko viikonlopun hyvältä ja kipu oli vain sitä hyvää kipua, eli väsyneitä lihaksia, kireyttä takareisissä. Aurinkotervehdysten aikana tuntui, että kroppa heräili juuri niin kuin pitikin ja harjoitus vain meni eteenpäin omalla painollaan. Mieletön fiilis. Lauantaina sain muutaman asanan lisää, eli kaksi viimeistä sykerössanaa. Mä en edelleenkään ole opetellut näiden oikeita nimiä ja tämä sykerö on hyvin kuvaava, TÄÄLLÄ on edellinen sykerössana. Ja tänään jatkettiin vielä eteenpäin ja kaikkeen sitä näköjään vanha ihminenkin taipuu, eikä tehnyt edes hirmuisen tiukkaakaan (eipä ;)).


No mutta kaikenkaikkiaan, aivan täydellinen viikonloppu. En osannut odottaa, mitä sain. Parempi niin :) Kiitos Hanne ihanasta viikonlopusta. Tätä tarvitsin. Olen kiitollinen.
Kops.

Nyt jätän kasan ajatuksia pyörimään päähäni, ja eiköhän sieltä pikkuhiljaa idä jotain hedelmällistä :)

Kommentit