11.4.2014

Erilainen torstailounas

Tällä viikolla on sattunut itselle ja lähipiirille kaikenlaista, ja välillä en vain tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Pääsääntöisesti olen nauranut.
 
Meillä vanhempi neiti kampesi itsensä tiistaiaamuna hieman flunssaisena sängystä ylös ja päätettiin, että kouluun ei kannata lähteä. Itse pistin aikataulut uusiksi sen päivän osalta (peruin päivän ohjaukset) ja selittelin päivän kulkua sängynpohjalla makaavalle (ja televisiota katselevalle) neidille: "Äiti lähtee tästä nyt vetämään yhden jumpan, koska siihen en saa tuuraajaa näin pienellä varoitusajalla ja käyn sen jälkeen nopsaan kaupassa, koska jääkaapissa ei ole ruokaa. Kun tulen, niin syödään." Jostain syystä vielä totesin loppupäivän kulustakin, että haen nuoremman neidin sitten myöhemmin yhden maissa ja iskä tuleekin sitten kotiin, niin äiti menee sitten taas illaksi töihin.
 
Tulin kotiin siis noin puolentoista tunnin päästä ja istuttiin neidin kanssa syömässä ruokaa, kun puhelin soi ja mummi huolestuneena soitteli, että mitä siellä on meneillään. Itse olin hieman että valaisetko vähän, niin mäkin tiedän, mikä täällä on meneillään. No, vanhempi neiti oli sitten soittanut mummille ja kertonut, että äiti lähti töihin, tulee vasta yhden jälkeen, jääkaapissa ei ole ruokaa ja hän on kipeänä ja nälissään yksin kotona. Pienet draaman ainekset käsillä ;)
 
Mummi ja vaari olivat sitten lähteneet ajelemaan, kun eivät sitten olleet minuakaan kiinni puhelimitse saaneet (kun olin sitä jumppaa vetämässä). Eipä siinä, mukavahan se oli saada tuttuja kylään ja päätettiin, että molemmat tenavat lähtevät mummin mukaan Lappeenrantaan.
 

Tämän tarinan seurauksena lähdettiin sitten torstaina lastenhakureissulle ja torstailounaalle Lappeenrantaan Riksun kanssa.

 
Ja olipahan nätti ilma, vaikka tuulikin aika kylmästi. Mahat saatiin täytettyä ihan vain Rossoillen, josta saa muuten mielestäni maailman parasta tomaattikeittoa. Sen verran halusin omaa kotikaupunkiani esitellä, että käytiin pyörähtämässä vanhassa kaupungissa katsastamassa näkymät Saimaalle. Onhan täällä Kouvolassakin tuo Repovesi kauniine maisemineen, mutta kyllä keskusta, joka on järven rannalla, vetää pisteet kotiin aika kuusi nolla.

 
Ja kun kotimatkalla vielä Plantagenin ohi ajeltiin, niin käytiin katsastamassa sen tarjonta ja vaikka mukaan tarttui orvokkeja, kiinankataja ja timjami, jäi vähän kaivelemaan, kun jätin vahakukan ostamatta. Aijai, pieni sisäinen puutarhuri alkaa todellakin kaivautua esiin minusta näin keväällä ;)
 

2 kommenttia:

  1. Ehkä ainut juttu mitä Kouvolassa kaipaan, on justiinsakin tuo vesi keskustan läheisyydessä! Voi tosin johtua siitäkin, että oon lähestulkoon koko elämäni asunut järvenrannalla, ja Joensuussakin se Pielisjoki näkyi hyvällä tahdolla melkein torille asti ;)

    Kivaa viikonloppua, Terhi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä muistan myös aikoinani tänne muuttaessani (piti asua vain 3 kk ja nyt on menossa 17 vuosi ;)), että jo on ankeaa, kun ei ole vettä ympärillä, mutta kaikkeen tottuu. Ja onhan täällä paljon muuta kaunista, kuten ööö, ei nyt tuu mieleen, mutta eikös se koti kuitenkin ole siellä, missä sydän on ja se menee järvimaisemankin ohi :) Oikein mukavaa viikonloppua myös sulle :)

      Poista