9.3.2014

Törmäämisiä

Viikonloppuna tulikin sukkuloitua paikasta toiseen. Ehdoton kohokohta oli naisten SM-nyrkkeilyt Tampereella, josta kaikki kuvat ovat.

Perjantaina karautin itseni pienessä kiireessä kohti Helsinkiä ja moottoritiellä päätin vähän kiriä kiirettä kasaan, etten myöhästyisi jumppakoulutuksesta. Noh, niinhän siinä kävi, että reippaalla vauhdilla ajellessa saattaa törmätä myös poliisiin ja niin mä sain kiilata tien sivuun juttelemaan mukavia. Sinne menivät ne kurotut minuutit, heh. Nolotti kyllä ihan kympillä oma kiireily. Teki kyllä mieli halata poliisia siinä kohtaa, kun hän tuli ajokorttini ja valkoisen vihkon kanssa takaisin autolleni ja totesi, että: "Kyllähän sä ymmärrät, että tällaisesta ylinopeudesta mun täytyy sua jotenkin muistaa... ja mä annan sulle nyt tästä huomautuksen." WAAAAT? Minkä? Huomautuksen? Siis ei sakkoja? Mun ilme oli varmaan näkemisen arvoinen.

Jotenkin huvitti koko viikonlopun tuo törmääminen. Onkohan poliiseilla joku sarkastisen huumorin peruskurssi pakollisena oppiaineena poliisikoulussa?


Jumppakoulutuksessa törmäsin taas omaan vajavaisuuteni ja vaikka tuo olkapää onkin jo sata kertaa parempi, ei tuollainen jumppatyyppinen rasittaminen ole oikein sitä tervehdyttävä juttu nyt. Mutta nyt on uudet Body Combat- ja Pump-ohjelmat hanskassa ja mielelläni niitä alan jo opettelemaan. Jos aika riittää, niin eiköhän jo ensi viikolla tule jotain uutta ohjelmantynkää omille tunneilleni.

Jumppakoulutuksista ajelin ystäväni luo yökylään ja olipa taas mukava jutella ystävien höpötyksiä yömyöhille. Aamulla piti kuitenkin startata auto kohti Tamperetta ja tällä kertaa ajelin kiltisti juuri niin kuin kuuluikin ;)

Matkalla kävin tankkaamassa auton ja kävin samalla ostamassa päiväksi evästä. Astuessani huoltamon ovista sisään edelläni käveli perhe (isä, äiti ja pari lasta). Mies jupisi jo sisään mennessään, että jos täällä on paljon ihmisiä, niin minä en tänne jää ainakaan jonottamaan. Heti ovista sisään päästessään hän nosti kätensä ylös ja totesi, että ei voi olla totta, näin paljon porukkaa, tänne ei jäädä syömään. Perheen äiti meni sitten ostamaan kaupasta jotain välipalaa ja mies käveli kaupan ja aulan väliä suhteellisen kireän oloisena. Naisen jonottaessa hän kävi jupisemassa jonottamisesta ja jossain vaiheessa jo suusta pääsi, että nyt meni hermot. En tietenkään tiedä koko tarinaa, vaan olin todistamassa vain tätä kärjistynyttä tilannetta jonottamisen sietämättömyydestä, mutta todellakin toivon, että mies ei käyttäydy yhtä typerästi aina tällaisissa tilanteissa. Jotenkin tilannetta sivusta seuranneena teki mieli mennä jo jossain vaiheessa sanomaan miehelle, että oikeasti, miksi ihmeessä sä poltat hermot asiaan, jolle sä et mahda YHTÄÄN MITÄÄN. Tuollaisella käytöksellä nolaat itsesi ja saat muutkin ärsyyntymään. Tätä törmäämistä sitten pohdinkin melkein koko loppumatkan Tampereelle. Kuinka paljon ihmiset kuluttavat turhaa energiaa ja hermojaan ärsyyntymällä asioista, joille ei vain yksinkertaisesti mahda mitään? Säätilat, liikenneruuhkat, toisten ihmisten tavat tehdä asioita jne. Name it.
 

Tampereella tulikin sitten ihan konkreettinen törmääminen. Jos viereinen auto pysähtyy suojatien eteen, niin niinhän se kuuluu pysähtyä minunkin viereisellä kaistalla, eikös? Mutta tamperelainen tapa taitaakin olla sellainen, että tässä kohtaa takaatuleva saa ajaa vielä perään ja kun itse ajan tien sivuun, niin hän voi jatkaa matkaa pysähtymättä. No, onneksi autoon ei tullut kuprua, vaan törmäys oli pieni, mutta ihan noin niinkun periaatteesta, olisi ollut kohteliasta pysähtyä. No, on mulla rekkari muistissa, jos vaikka saankin vielä henkisiä traumoja tästä kolarista ;)


Lauantai menikin sitten kohteeseen päästyäni naisten SM-nyrkkeilyjä katsellessa ja Annin apuna huoltojoukoissa. Annilla oli kaksi ottelua lauantaina, joista toisesta tuli voitto ja toinen meni tappion puolelle. Ylpeydellä kyllä katselin Annin matsaamista, helppo vastus tämä nainen ei todellakaan ole. Jäätävä sitkeys ja voima. Ensimmäiset SM-kisat ja pronssimitali kaulassa poistuttiin paikalta. Tästä on hyvä jatkaa. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti