Stressistä ja kiireestä


Taas se on melkein viikko vierähtänyt ihan huomaamatta. Tai no, ei ihan huomaamatta, mutta aikamoisella kyydillä kuitenkin.
 
Mietiskelin tuossa keskiviikkona ajellessani Helsinkiin (pitkää matkaa ajaessa on hyvä tuuletella pääkoppaa ja antaa ajatusten pyöriä), että vaikka töitä on nyt enemmän kuin koskaan tämän PT-urani aikana, en ole stressaantunut, saati koe itseäni kiireiseksi.
 

Ja kaikessa yksinkertaisuudessaan, se oli aika mieletön hokaus. Ainut varsinainen kiire syntyy tällä hetkellä vain ehkä aamuisin, kun lorvin aamupalan ja kahvikupin kanssa liian pitkään aamiaispöydässä ja totean, että se ja tää ja toi on vielä tekemättä ja kohta pitäisi jo mennä. Mä olen myös aika varma siitä, että aamulla aika vain kulkee nopeammin.

Mietin myös, että helposti pystyisin luomaan itselleni kiireen tässäkin työssä, koska eihän työ koskaan tekemällä lopu. Mutta olen hyväksynyt sen, että jotkut asiat vain saavat odottaa hetken.

Ja stressi. Itse olen alkanut pitää sanaa stressi kaikissa sen muodoissa negatiivisena. Vaikka sanotaan, että lyhytaikainen pieni stressi saa ihmiset yrittämään parhaansa ja toimimaan tehokkaasti, en itse halua käyttää sanaa stressi omalla kohdallani enää missään muodossa. Itse sanoisin, että pieni sopiva kiire pitää minut tehokkaana, mutta ei stressi.

Ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä voin myös sanoa, että siedän stressiä suht hyvin, ymmärrän omat stressin oireet ja osaan perääntyä ja vetää henkeä, kun stressi alkaa painaa päälle, jotta en omalla stressaamisellani stressaa muita (tiedättekö ne "voi voi voi, kun on kiire ja nyt mä en ehdi ja miten mä selviän tästäkin"-ihmiset). Silti stressitilan jatkuessa sitä uppoaa koko ajan syvemmälle ja syvemmälle omaan oravanpyörään, jossain vaiheessa uskottelee itselleen, että en mä niin kamalan  stressaantunut ole, ja kyllä tämä tästä, kun saan tuon ja tuon ja tuon asian hoidettua. ja onhan mulla sitten se lomakin jo puolen vuoden päästä. Ja jos luonto ei ole hoidellut tilannetta aiemmin, niin ainakin lomalle jäätäessä ensimmäinen viikko menee flunssassa, kun kroppa vaatii veronsa ja turhauttaa, kun piti mennä lomalla sairastumaan.

Ja kaikkein "huvittavintahan" tässä on se, että stressi ja kiire on loppupeleissä kuitenkin aika pitkälle itse aiheutettua. Tämän päivän työelämässä stressi ja kiire ovat tietenkin myös ulkoa tulevia "kavereita", mutta lopullisen kiireen ja stressin aiheuttaman pään sisäisen myllerryksen jokainen tekee kuitenkin itse. Kuinka moni osaa sanoa tarpeeksi ajoissa EI? Työelämässä ainakaan kukaan ulkopuolinen ei tule vähentämään kiirettä ja stressiä.

Omalla kohdallani tuo stressin välttäminen missään muodossa on ehkä vastareaktio tuolle kokemukselle, jonka koin toipuessani pitkään jatkuneesta stressistä menneen talven aikana. Kroppa reagoi vieläkin herkästi asioihin, jotka eivät ole hyväksi sille ja oman itsen kuuntelu ja ymmärtäminen on omalla kohdallani tärkeää. Suorittaminen on saanut jäädä, sanon ei, jos siltä tuntuu (toivon kuitenkin, että en kuulostaisi tylyltä, koska se ei ole tarkoitukseni), kanavoin omaa jaksamista huolellisesti niihin asioihin, joihin haluan. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että hilluisin vain omalla mukavuusalueellani. Ei todellakaan.

Tuosta omalta mukavuusalueelta poistumisesta tulen tässä kevään aikana tuomaan oivan esimerkin omalla kohdallani, mutta siitä avaudun hieman myöhemmin ;) Sekä henkisiä, että fyysisiä haasteita täytyy tietenkin aina aika ajoin olla, eikö?
No mutta se stressistä ja kiireestä. Kuinka tylsä aihe, mutta silti tuotakin on aika ajoin ihan hyvä pysähtyä miettimään. Kuinka stressaantunut OIKEASTI olen, olisiko aika hidastaa vai jopa hypätä pois koko oravanpyörästä? Mitä pahaa tapahtuu, jos näin teen? (Oikea vastaus on muuten ei mitään).

Eilen käytiin taas neiti viisveen ja Outin kanssa Kalliosuojassa treenailemassa. Viime viikonlopun naisten nyrkkeilyn SM-mittelöistä jäi "pieni" kipinä ja eilen pakattiin pistarit, hanskat ja muut vermeet kassiin ja treenailtiin suht kevyesti sparrailua, säkkiä ja noh, sain vastustajan hieman alemmista painoluokista jopa kehäänkin ;)

Ja vielä vähän viisautta tähänkin viikonloppuun:

 

Kommentit