23.2.2014

Sitähän mä vaan mietin...

Elämässä tulee tehtyä kaikennäköisiä suunnitelmia. Osa niistä on vain vaikka suunnitelmia viikonlopuksi; mitä aion tehdä ja olla tekemättä. Ja sitten on niitä pidemmän ajan tavoitteita; puolen vuoden päästä mä olen siinä ja siinä kunnossa. Ei haaveita, vaan konkreettisia suunnitelmia, joille on suunniteltu jo aikataulu tmv.

Ja sitten tapahtuu JOTAIN.


Pikkusuunnitelmissa ensimmäisenä tulee mieleen, että nonnis, nyt se koko homma meni ihan piloille, kun suunnittelemasi viikonloppuvapaa ei mennytkään niin kuin piti. Tai pahin ajatusmalli; TAAS/TIETENKIN tässä kävi näin. Ok, pessimisti ei pety, mutta olisiko omassa asenteessa pientä parantamisen varaa. Turha se on loppupeleissä murjottaa (ainakaan koko viikonloppua) asioita, joihin ei ehkä sitten pystynytkään vaikuttamaan.

Näistä pienenajan suunnitelmista pääsee kuitenkin pienellä yli eikä niitä yleensä jäädä murehtimaan kovin pitkäksi aikaa.


Mutta entäs sitten ne vähän pidemmän aikavälin suunnitelmat? Niissä harvoin annetaan pienten takapakkien romuttaa koko suunnitelmaa. Mutta entäs kun mieli jatkaakin paahtamista siinä kohtaa, kun kroppa huutaa hidastamaan. Ei kuunnella itseä, etsitään ratkaisua suunnitelman toteutumiseen äärirajoista tai kropan huijaamisella.

Eikö olisi ihanaa, kun asiat menisivät aina niin, että kun suunnittelet jotain, niin sitten vain asetat tavoitteet, pysyt lujana ja pääset tavoitteeseen? Aivan. Jokainen ymmärtää, että eihän se ihan noin aina mene, mutta kuinka moni oikeasti omalla kohdallaan osaa höllätä ajoissa? Mieli on niin ovela, että se hakee kiertoteitä ja jatkaa vielä paljon senkin jälkeen, kun olisi pitänyt pysähtyä. Yhden esimerkin voit lukea TÄÄLTÄ. Itsekin keksin omasta elämästäni MONTA esimerkkiä, kun olisi pitänyt osata pysähtyä ajoissa, mutta pää vain jatkaa suorittamista.


Usein ainakin itse tiedostan jo olemassa olevan ongelman ja jossain syvällä sisälläni teidän, että tapa, jolla jatkan, ei tunnu hyvältä, eikä vie minua sinne, minne olin alunperin menossa. Silti ainakin minunlaiseni jäärä tarvitsee usein näissä tilanteissa pientä ravistelua.

Tänään tällainen "läväri" tuli ihmiseltä, joka ei kuulu jokapäiväiseen elämääni, mutta jota olen aina arvostanut ihmisenä ja tästä eteenpäin myös hänen suorista sanoistaan. Suorat sanat ainakin omalla kohdallani pistävät pikkuhiljaa myllyn käyntiin ja asiat loksahtelevat aika kivuttomasti oikeille paikoilleen.


Silloin kun hyväksyy asian sellaisena kuin se oikeasti on, alkaa paraneminen/muutos positiivisempaan.

Tämä lause pitää sisällään NIIN paljon viisautta, että tämän tahdissa mennään pitkään :)

21.2.2014

Juhlia


Huhhahhei, se olis taas yhdet bileet juhlittu.
 
Näitä tenavien synttärijuhliahan suunnitellaan jo pitkään etukäteen ja mietitään teemaa, joka vaihtuu matkan varrella muutamaan otteeseen. Tänä vuonna tosin varsinaista teemaa ei ollut ja neitikin tuli itse sanomaan, että ei tarvitse äiti kakkua tehdä, vaan tehdään paljon kaikkea muuta. No, tuo "tehdään" oli sitten aika pitkälle "ostetaan valmiina". Jos jotain olen tässä vuosien saatossa oppinut, niin sen, että tuohon nuorisoon uppoaa parhaiten kuitenkin nuo kaupan valmisjutut. Aiemmin olen vääntänyt jos ja vaikka sen seitsemää sorttia ja kaiken ITSE ja ollut ihan stressaantunut kaikesta siitä tekemisestä.
Muutamia kestosuosikkeja on matkan varrelta kuitenkin jäänyt, joita teen sankarittarien toiveesta aina uudelleen. Yksi näistä on nuo suklaapalat, joiden suosio ei laske koskaan. Pienen kaivelun jälkeen löysin tuolta mun leipomusblogin puolelta näihin ohjeenkin, TÄÄLTÄ.

Aika hiljaista on pidellyt tuolla normileivonnan puolella, kun oma mielenkiinto on suuntautunut enemmän terveellisempään leivontaan ja raakaruokien kokkailuun. No mutta, eläköön blogi siellä omaa elämäänsä ja pysyyhän se ainakin minulle hyvänä reseptipankkina. Vakavasti muuten funtsin, että olisin tehnyt vielä rocky roadseja, ohje TÄÄLLÄ, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä TIESIN, että olisin syönyt ne itse, joten jätin ne suosiolla tekemättä. Mun ehdoton suosikki karkeista on kaikki, joista löytyy suklaa ja pähkinät samasta yksiköstä. Onneksi mä pidän myös raakasuklaasta, niin löytyy tästä(kin) paheesta vähän parempi vaihtoehto.
Näitä tikkuja väsään myös joka synttäreille. Tänään kaupassa ostoskärryjä työnnellessäni heräsi monta ajatusta mieleen. Jos itse miellän nuo kaupan valmiit lihapullat vain koiran herkkupaloiksi, enkä niitä itse koskaan normipäivänä osta, niin eihän noihinkaan kuole. Ja kuinka paljon niitä oikeasti varmasti ostetaan? Oma ruokaostoskäyttäytyminen on muuttunut viime vuosien aikana muutenkin, koska joskus pidin nakkejakin ihan ok-ruokana. Tässäkin on pieni itsemietiskelyn paikka, kuinka jyrkkä haluan/aion näissä asioissa olla. Olen päättänyt pitää sen linjan, että koskaan en mene ääneen arvostelemaan muiden valintoja, mutta silti voin itse päättää, mitä kotiini kannan.
No mutta siis. Meillä vietettiin tänään kaikin puolin onnistuneet syntymäpäiväjuhlat ilman stressiä ja vetäen hirveät sokerikoomat kaikista herkuista. Nupiksi tehtiin vielä hattaroita. Joulupukki oli tuonut vanhemmalle neidille hattarakoneen ja tänään vihdoin tuli testattua sekin ensimmäistä kertaa. Ja oikeasti, jos mä joskus vaihdan alaa, niin musta tulee hattaranpyörittäjä. Olipa nastaa puuhaa :D Ja peeäs, kiinalaisista syömäpuikoista tulee oivallisia tikkuja hattaroihin.

Hankintoja

Melkoista haipakkaa ollut tämä päivä ja äkkiseltään kalenteria vilkuillessaan, tulee olemaan myös viikonloppu. Tänään tuli vetäistyä aika laaja arsenaali jumpanvetoja (cxworks, body pump, kahvakuula, putkirullaus ja body combat) ja kroppa käy vieläkin hieman ylikierroksilla myöhäisillan combatista. Huuuh.
 
Aamulla kyllä herätessäni ajattelin, että mitäköhän tästä tulee, kun yöllä heräsin koiran haukuntaan ja ensimmäinen reaktio oli heittää tyyny lattialle (ei siis ollut tarkoitus hakata sillä koiraa), jotta koira vaikenisi. Todella loogista, eikö... No mutta hauskintahan tässä oli se, että tein tuon primitiivisen heittoreaktion tuolla kipeällä kädellä ja huraa, lepokipu is back. Mua alkaa vähän pikkuhiljaa huolettaa oma aggressiivisuuteni öisin ja täytynee ottaa selvää, onko olemassa night time anger managementtejä. Mähän saatan nykäistä tuota miestäkin vahingossa pataan, jos se vaikka kuorsaa. Ai kamala. 


No, ehken sentään (kai). Tällä viikolla kävin hakemassa postista Sports Directin paketin, ja kyllä, tällä kertaa mukaan oli tarttunut oikeasti tärkeitä juttuja, kuten pistehanskat. Hintakin taisi olla alle 20 € ja todella pätevät omiin tarpeisiini. Ja ei kai sitä kannata vaan yksiä pistareita tilata, täytyyhän sitä aina kavereita olla mukana matkassa ja klik klik, oho, mukaan lähti parit farkut, collegepaita ja tuo lila toppi tuosta yläkuvasta. Toppi oli kyllä musta aika täydellinen ja saattaa olla, että se saa tuossa lähipäivinä seuraa samanlaisista, mutta erivärisistä kanssasisaristaan. Itse tykkään topeista, joissa on kapea selkä, ylhäältä napakka, mutta tuosta keskivartalosta aavistuksen löysä (ei kuitenkaan teltta). Mua ahdistaa sellaiset ratakireät topit.

Ja nyt kun oikein sulovileeneiksi ruvettiin, niin tänään torstailounaan jälkeen käytiin Tiimarin konkurssimyynneistä hakemassa kassillinen kaikkea tärkeää kotiin kymmenellä eurolla. Sattui aika mukavasti, kun viikonloppuna juhlitaan vanhimman neidin syntymäpäiviä. Nyt on sinnekin kaikkea kivaa.

Eikä siinä vielä kaikki. Vinkkaanpa nyt vielä maan mainiosta nettikaupasta iHerbistä, jos joku ei ole vielä kuullut. Jos täältä jotain päädyt tilaamaan, niin kannattaa googlettaa myös iHerb tulliraja 2014 ja iHerb alennuskoodi, ettei tule tullimaksuja ja saat ekan tilauksen vähän edullisemmin. Itse olen omat lisäravinteeni aika pitkälle siirtynyt tilaamaan tuolta, koska ovat niin paljon edullisempia. Viimeeksi klikkailin myös tenaville tuolta c- ja d-vitamiinit, kun tabletit olivat oikein eläimen mallisia ;), hih. No, viimeeksi tänä aamuna heräsin nuoremman kysymykseen, "Äiti, saadaanko jo ottaa vitamiinit?" Ilmeisesti ovat lasten mieleen. Ei sillä, etteivätkö ihan tavallisetkin uppoa, mutta ainakin itse olen niin lahopää, että en välttämättä muista kysellä lapsilta päivittäin, onko vitamiinit tullut otettua. Ja nämä eläimenmalliset ovat näköjään paljon itseohjautuvampia.

 



Ja vielä sen verran, kun nettikauppoihin tässä eksyttiin (mun piti muuten kirjoittaa ihan jostain muusta...), niin jos et ole vielä käynyt itsellesi lataamassa/tilaamassa mun ja Johannan tekemää reseptivihkoa, josta löytyy vähän kevyempiä herkkuja, niin sen löytää TÄÄLTÄ.
Kuvausassistentti ;)

18.2.2014

Hooray for the leg day

Nonnis, en aio sanallakaan valittaa mistään toimimattomista ruumiinosista, koska pienen sulattelun jälkeen tämähän on mulle LAHJA. Nyt mulla on kaikki treeniaika pyhitetty vain ja ainoastaan jaloille. Ja mun kohdallahan tämä on vain hyvä asia. Jalat ovat aina olleet mun heikoin lenkki ja nyt kun mulle annetaan tällainen mieletön mahdollisuus keskittyä vain mun heikoimpaan osioon, niin miten mä olenkaan voinut olla NIIN tyhmä, että mä olen kehdannut valittaa.
 
Eli ei näin:
 
 
Vaan näin:
 
 
Eilen oli taas jalkapäivä (yllätys). Nyt kun joka päivä on jalkapäivä, niin on vähän täytynyt pilkkoa näitä omia treenejään niin, että yhtenä päivänä ei treenaa koko jalka-arsenaalia läpi, vaan vähän paloittelee treenejä enemmän etureisi/takareisi/muualakerta-painoitteiseksi.
 
Eilen tehtiin yhden jalan prässiä, lantionnostoja, sumokyykkyjä ja reidenkoukistusta. )Normisti teen liikkeitä enemmän, mutta aika oli vähän kortilla.)
 

Kenellä oli yliliikkuvat nivelet?


 
 Mutta mitä tapahtuu tässä välissä yläkropalle?
 

16.2.2014

Sitä sun tätä :)

Tammikuun lopussa päätin karsia kaiken yhtään ylimääräisen hetkeksi ja tehdä pienen rauhoittumisen. Eniten ehkä rissasi tuo risa olkapää ja päätin luopua kaikista ylimääräisistä jumpanvedoista siksi aikaa, että saisin tuon olkapään kuntoon. Mä olen niin pyhästi päättänyt, että nyt jos tämä olkapää tulee ilman puukkoa kuntoon, niin mä en riko enää IKINÄ mitään paikkoja treenaamalla (tapaturmia ei lasketa). Mun pää vaan helposti dissaa omaa kroppaa ja venytän omaa jaksamista yli rajojen. Joskus se on jopa ihan hyväksikin, ja joskus taas ei. Olkapään kanssa taisi olla se ei-juttu.
 
No mutta, nyt on treenattu sitten jalkoja ja panostettu lepoon ja palautumiseen, sekä kehonhuoltoon. Eikä tunnu pahalta sekään, vaikka yläkroppa huutaakin jo treeniä. Joogasalilla kävin vetämässä putkirullauksesta perusteet ja taas jatketaan tulevana torstaina.
 

Ja vaikka ihan täysipainoisesti ei tällä hetkellä pystykään treenaamaan, niin ainahan voi syödä siististi. Kieltämättä se tässä tilanteessa vaatii omalta päältä aika paljon, koska niin helposti yhden paikan flipatessa olisi mukava heittää koko elämä ihan "ranttaliksi". No, niinhän ei toki tule tehdä, vaan täytyi pitää itsensä kanssa pieni keskustelu siitä, kuinka tärkeää nyt onkaan pitää tietyt perusasiat kunnossa, vaikka treenaaminen ei olekaan täysipainoista. Nyt kun kulutus on hieman pienempää, ei passaa ihan samalla tavalla ruokaakaan mättää naamariin.

Tuossa alla olevassa kuvassa on mun vihreä aamupuuro muokkailtu letuksi ja ohje tulee tässä:

Vihreä aamulettu
kourallinen pinaattia
1 dl kaurahiutaleita
1 banaani
1,5 rkl chian siemeniä
2 munaa
2 rkl proteiinijauhetta
1 dl mantelimaitoa
 
päälle marjoja
 
Kaikki aineet blenderiin. Pannulle hieman kookosöljyä ja paista lettu molemmilta puolilta.
 
Omasta mielestäni puuroversio on hieman paremman makuinen, mutta tämä vihreä lettu on kyllä pelastanut aamut, jos en olekaan jaksanut tehdä puuroa jo edellisenä iltana valmiiksi.

Olen käynyt viime viikkoina säännöllisesti ystäväni luona vyöhyketerapiassa, koska se tuntuu tällä hetkellä omalle kropalle miellyttävältä vaihtoehdolta. Tänään testattiin tuohon olkapäähän myös LPG-hoitoa ja sehän tuntui oikein mukavalta.

5.2.2014

Ruokia ja vatsoja

 
Mulla on tän puurosysteemin kanssa menneet aamupalaruuat ihan uusiksi. Jos ennen paistelin aamulla itselleni jonkin sortin munakkaita tai söin välillä leipää, niin jostain kieroutuneesta syystä, tämä vihreä puuro on noussut tosi lujaa kaikkien ohi. Tosin ihan joka aamu en tätä syö, koska tämähän tehdään edellisenä iltana ja ainakin tuo meidän blenderi on niin kovaääninen, että jos tulen myöhään kotiin ja tenavat on jo nukkumismoodissa, niin en viitsi mokomaa pörisyttää.
 
 
 
Tänään olin lounasaikaan kotona, mikä on aika harvinaista. Yleensä mukana matkassa kulkee tonnikalaa, kasviksia, salaattia ja raejuustoa. Se on mun perussetti ;) Olen palannut takaisin maltilliseen lihansyöntiin. Paluu ei ollut helppo, mutta tällä hetkellä oma ruokavalio on jo tietyissä kohdin niin karsittu, että koin voivani paremmin, kun lisään ruokailuuni hieman lihatuotteita.
 
Bataatista saa muuten ihan järjettömän hyvää, kun vetelee sen ensin jokokuorimaveitsellä tai juustohöylällä siivuiksi, lisää sipulia ja öljyä, paistaa pannulla ja lisää vähän suolaa joukkoon.
 

 
Parsakaalin joukkoon lirautan yleensä myös hieman öljyä, timjamia ja suolaa. Omassa pihassa kasvaa jo ties monetta vuotta timjami, josta nyhdän koko vuoden tarpeet.
 
 

Iltavilakoilla kävin tekemässä vielä ohjauksen ja annoin pientä kuritusta vatsoille ja pohkeille. Olin jo melkein unohtanut alla olevan vatsalihasliikkeen, jossa niskahartiaseisonnasta lähdetään tuomaan suorin vartaloin liikettä alas. Uuuhh, ei oo helppoo.


Vatsarutistuksiin saa vähän lisävastusta, kun tekee sen aivan penkin päässä.

Kinesioteippausta ja rajoittunutta treenaamista


Kun lähes puoli ihmistä on vuorattu teipillä, voisi jo pikaiseen päätellä, että nyt on joku vialla. Ja kyllä, vanha vaivahan se taas nosti päätään. Ja koska en taaskaan oppinut edellisestä polviepisodista näköjään YHTÄÄN mitään, piti testata tämä sama olkapään kanssa. Eli nyt on jotain rikki olkapäässä ja sitähän nyt sitten tässä korjaillaan seuraavat x-aikaa.
 
Yllättävän moneen asiaan vaikuttaa olkapään kipuilu. Tällä hetkellä treeneistä pois ovat kaikki yläkropan treenit. Ensin ajattelin, että voinhan mä joitain tiettyjä selkäliikkeitä tehdä. No en voi, sattuu. Olkapäätreenit on tietty poisluetut, mutta jos vähän takaolkapäitä. No, ei sitten, sattuu. Hei rintaa voisi tietyistä kulmista... Ai en vai, no en. Hauis ja olkapää nyt ainakin menee. Jaa, ei mene nekään. Miksi oi miksi se pysähtyminen tarpeeksi ajoissa on aina niin vaikeaa....
 
No mutta, tarkoitus ei ollut tulla tänne jurputtamaan omia hölmöilyjään, vaikka kieltämättä aikamoinen jorma otsikosta pullottaakin.
 
Olkapäähän kävin hakemassa ensiapua teippauksesta Elorannan Teemulta, koska ainakin omalla kohdallani teippi vie lepokivusta pahimman terän ja saan nukuttua yöt paremmin. Selän teippauksilla haetaan hieman tukea ja parempaa asentoa. 
 
 
Koska on hyvä tietää asioista aina vähän enemmän, kävin lauantaina kuuntelemassa fysioterapeutti Antti Järvisen luentoa urheiluvammoista, niiden ehkäisystä ja kinesioteippauksesta Kuntokeskus Ykkösellä.
 
Kinesioteippauskaan ei mitään rakttitiedettä ole, joskaan en kyllä itse alkaisi tuota selkää teippaamaan jo ihan siitä syystä, etten kaikkeen taivu minäkään ;). Lisää tietoa kinesioteippauksesta löytyy mm. TÄÄLTÄ.
 


Omat treenit ovat nyt painottuneet alakertaan ja jalkoja olen treenaillut salilla sen 2-3 kertaa viikossa. Otetaan nyt sitten kaikki irti jalkatreeneistä, heh. Outin kanssa käytiin perjantaina Kalliosuojassa treenailemassa ja päivän kuningasidea oli askelkyykätä rata päästä päähän. Joo-o, idea oli loistava, toteus tuskaisa.