Salilla suhisee

Nyt on taas se aika vuodesta, kun kuntosalit täyttyvät ihmisistä, projektin aloittajista, kesäkuntoon-ihmisistä, tein uuden vuoden lupauksen-ihmisistä jne. Monet heistä pääsevät ilmeisesti tavoitteisiinsa jo vajaassa 8 viikossa, koska maaliskuussa salilla alkaa olla jo väljempää, monet jo neljässä. Rehellisesti haluaisin tietää heidän onnistumisen salaisuuden.

Vai olisikohan kyse innon lopahtamisesta? On aloitettu liian isolla innolla, päätetty, että nyt mä käyn x-määrän salilla viikossa, aloitan tämän itse tekemäni ruokavalion, jolla paino putoaa varmasti, kun syön vain salaatteja ja keittoja ja hedelmiä ja karkkilakonkin aloitin ja ja ja.... Se kestää muutaman viikon, kunnes aikataulut pettävät, nälkä alkaa kurnia vatsassa tai tapahtuu "jotain". Into lopahtaa pikkuhiljaa, kun on aloitettu vaatimalla itseltään liikaa. Jos on maatunut sohva selässä tekemättä mitään pitkän aikaa ja aloitetaan hirveällä rytinällä, niin aika suurella todennäköisyydellä hommasta ei tule elämäntapaa, saati edes kuukautta pidempää rutistusta.

Se, että ostaa salille kolmen kuukauden kortin, jotta sitten tulee varmasti käytyä, ei ehkä kuitenkaan ole se motivaattoreista paras? Jo ajatus siitä, että lähteminen ja tekeminen ja syöminen on suorittamista, ei kuulosta kovinkaan motivoivalta. Miksi kuitenkin niin moni tekee tämän uudestaan ja uudestaan?

Ymmärrän sen, että aluksi lähteminen on vaikeaa, mutta jos sen suorittamisen sijaan yrittäisikin löytää itselle mukava ja mieluinen tapa liikkua, joka oikeasti istahtaa siihen omaan arkeen, jaksamiseen ja on realistisesti toteutettavissa.

Tyypillisimmät tapaukset ovat ne "kunnossa kaiken ikää"-ihmiset, jotka ovat jo aiemmin liikuntaa harrastaneet, mutta joka on jostain syystä jäänyt tauolle ja sitten aloitetaan sen pitkän tauon jälkeen siitä mihin jäätiin. No virhe. Ei osata kuunnella omaa kroppaa, vaan pusketaan täysillä ja väsähdetään viimeistään muutaman viikon kuluttua, kun kroppa ei jostain syystä jaksaakaan.

Toinen on ihmiset, jotka aloittavat treenaamisen ja jo meneminen salille on hieman ahdistavaa, kun ei ole oikein käsitystä siitä, mitä pitäisi tehdä, katsellaan sivusilmällä viereisessä laitteessa olevan henkilön tekemistä ja mennään vetämään sitten se ylätalja samalla tapaa hauiksilla. Näille helppo apu löytyy vaikka salin henkilökunnasta tai personal trainereistä. Yksikään osaava alan ammattilainen ei pakota ensimmäisellä kerralla huimiin suorituksiin, vaan painottaa oikeaan tekniikkaan. Kun tekniikka on kunnossa, voi harkita hieman intensiivisempää treeniä, eikös?

Ja oikeasti, mä toivon, että jokainen tammikuussa aloittanut/palannut treenaaja saisi pidettyä sen treenimotivaation yllä ja samat naamat pyörisivät salilla vielä helmikuusta joulukuuhunkin. Eikös tähänkin päde vähän sama juttu kuin siihen että ei sillä ole mitään väliä, mitä syöt joulun ja uuden vuoden välillä, vaan se, mitä syöt uuden vuoden ja joulun välillä?

Etsi parit.

Kommentit

  1. Meidänkin sali pursuaa "uusia naamoja", varsinkin nuoria ihmisiä. Sepä siinä on että jokaisen pitäisi löytää se oma-juttu, joskus innolla nuorempana jumpan aloitin mutta eihän siitä mitään pysyvää tapaa tullut kun ei se oikein iskenyt eikä tuntunut omalta tavalta (johtuu varmaan siitäkin kun taitaa olla kaksi vasenta jalkaa tms.) :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, turha sitä on väkisin itseään vääntää mihinkään muottiin (varsinkin jos omistaa kaksi vasenta jalkaa ;)) Ja oli se mikä tahansa laji, niin oikeilla tekniikoilla tekeminen vain on mielekkäämpää :)

      Poista

Lähetä kommentti