Joogailua


Päätinpä käydä heti tuoreeltaan testaamassa, kuinka se vanha ruho taipuu joogaan ja juu, ihan selviä vanhenemisen merkkejä oli ilmassa. Olo oli kuin olisi invajoogassa ollut. Sen on pakko olla tämä ikä, eikä se, että joogailut on taas jääneet tämän syksyn apatiakoomailujen vuoksi hetkeksi tauolle. Joo joo, tauko ei tee hyvää tässä "lajissa".
 
No mutta, pääasia että taas palasin. Eikä taukokaan tainnut reilua kuukautta pidempi olla...
 
Pyysin Kataa ottamaan ihan vaivihkaa pari kuvaa ja vaikka alkuperäinen tarkoitus olikin ihan kaikessa pinnallisuudessaan saada niitä siksi, että voisin pari kuvaa tännekin laittaa, niin olipa muuten hyvä, että tuli otettua. Siis siksi, että sitä jotenkin kuvittelee näyttävänsä järjettömän hyvältä (joojoo, tosijoogit ei varmaan mieti tällaisia...) ja nököttävänsä just eikä melkein siinä asennossa, missä kuuluukin ja kun sitten katsookin itseään kuvista niin jaa-a, enpä tajunnut, että seison noin vinksallaan tai miksi mun käsi on NOIN tai....
Vaikka eilinen harjoitus meni aika kankeasti, niin muuten jooga tuntuu omassa kropassa hyvältä. Heti kun lämpö alkaa kiertämään kropassa, tunnen, miten jäykkyydet ja aaltoilevat kivut katoavat jonnekin ja pystyn keskittymään harjoitukseen.


Aion pyhittää siis alkavan vuoden joogalle, koska johan se Chisun kappalekin menee jotakuinkin näin:

Neljänkympin kriisin tunnistaa siitä,
ettei ryppyvoiteet enää mihinkään riitä.
Näyttää keskisormee Onnelassa nuorille
ja kiipee joogaretriitille ylös vuorille.

NIIH.

Kommentit

  1. Ihanat joogavarpaat :) Niistä näkee että sä olet tosissasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä olen oikein varta vasten kasvattanut nää tällaisiksi joogan alettua. Ihana kommentti :D <3

      Poista

Lähetä kommentti