A little workout never killed nobody

Hmmmm, neljäs päivä putkeen jo näitä hyviä päiviä, kun ei koske mihinkään. Silleen väärällä tavalla. Liekö syynä aika karsittu ruokavalio vai mikä, mutta olo tuntuu pitkästä aika suht normilta. Jotta sain viikon ohjaukset tehtyä, tein tänään pienen poikkeuksen ja tein vapaapäivänäkin vähän töitä. Ja kun nyt kerran olin ahterini huudeille "raahannut", veivailin hetken selkäeviäkin.
 


Silloin tällöin joku aina kyselee, treenaanko tavoitteellisesti ja vastaus tällä hetkellä on; EN. Olen kilpailuhenkinen kyllä ja ajatus tavoitteellisesta treenaamisesta tuntuu mukavalta, mutta juuri nyt olen tyytyväinen siihen, että ehdin ja jaksan treenata salilla ja käydä joogassa.

Itselleni rakkaita liikuntamuotoja ovat myös nyrkkeily ja syksyllä aloittamani crossfit, mutta juuri nyt on ollut pakko luopua niistä, koska jo ajatus noin repivistä lajeista (varsinkin crossfit, nyyh) tuntuu hieman kaukaiselta. Mutta never say never ja nyrkkeilyä tulen varmasti testailemaan, kuinka kroppa ottaa sen vastaan.

Viime aikoina olen lisännyt reippaita kävelylenkkejä ohjelmistoon, koska ulkoilma tekee tuosta kaikesta pimeydestä huolimatta niin hyvää. Enpä olisi tätäkään päivää uskonut näkeväni, että voin jopa sanoa pitäväni kävelystä. Mä olen aina inhonnut sitä, koska maisema vaihtuu siinä niin hitaasti ja juoksuhan on tietenkin ollut ainut fiksu muoto kävelystä, tai jotain. Tämän kävelyjutun diggaaminen liittyy IHAN VARMASTI jotenkin tähän ikään, koska kaikki vanhat ihmisethän käyvät kävelyllä (vitsi, vitsi. Noeikäollut ;))


Kommentit

  1. Ja jottei mene ihan sunnuntaikävelyksi, niin seuraavaksi sitten ne välineet kuntoon... http://www.bungypump.fi t. Hanna

    VastaaPoista
  2. Nyt kun sulla on niitä epäilyksiä, että jotain on oikeasti vialla niin kantsii pitää ne treenit varmaan ylläpito-modessa. Mulle lääkärit ja valmentaja toitottaa sitä kokoajan ja oon huomannut, että ei se kroppa parane jos ei sille anna siihen aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihan totta ja ei tässä olla ihan verenmaku suussa treenattukaan. Nyt vain on ollut näitä "hyviä" päiviä ja kun on ollut niin ikävä treenaamista, niin ettei pää hajoa, täytyy vähän heilua (seli seli)

      Poista

Lähetä kommentti