26.12.2014

Hipsiäinen joulupöydässä ja tenavan uusi harrastus

Niin ihanaa aikaa kuin joulu onkin, ja on tullut levättyä, syötyä ja vietettyä perheen kanssa laatuaikaa oikein kunnolla, on jo ihan mukavaa palailla huomenna takaisin töiden ääreen pikkuhiljaa.
 
Joulu meni tosiaan perheen ja lähisuvun kanssa vietellessä rauhallisia joulupyhiä.
 
 Suklainen joulukakku mustaherukoilla ja oli mukaan eksynyt hipsiäinenkin ;)
 
 Jälkiruokapöydästä löytyi myös aavistuksen terveellisempi vaihtoehto.
 
Joulun ehkä odotetuin lahja oli vanhemman neidin hartain toive; pullip-nukke, josta oli puhuttu jo loppukesästä asti. Sen verran niuho äiti kuitenkin olen ollut, kun kyseessä on keräilynukke, eikä hintakaan ole mitään parinkympin luokkaa, että otettiin yhdessä ensin selvää, mikä tämä nukke on ja mikä sen tarkoitus tulisi olemaan. Pelkkä leluhan tämä ei ole, mutta koska kuitenkin olettaisin tuntevani nuo omat lapseni, niin tiedän myös, että tämä meidän vanhempi painos on myös aina käsitellyt tavaroitaan nätisti, uskalsin hänelle tämän toiveen toteuttaa.
 
Ja kieltämättä hauska harrastushan tuo on. Tyttäreni halusi perustaa nukelle blogin (pääset lukemaan sitä TÄSTÄ) ja kuvailla sitä eri paikoissa, sekä tarkoituksena on jatkossa keksiä nukelle erilaisia tarinoita. Kieltämättä aika koukuttava harrastus myös äidin mielestä ;)
 
Ei huono harrastus mielestäni. Olisin hieman kyseenalaistanut tuon ikäisen lapsen bloggailua jostain muusta aiheesta, mutta tässä pysytään mielestäni hyvin tuon ikäisille sopivassa teemassa, eikä esim. omia kirjoituksiaan tarvitse hävetä vanhempana.
 
Meillä on yritetty vanhempaa neitiä saada jos ja vaikka mihin harrastukseen mukaan ja hän ehtikin ratsastaa muutaman vuoden, kunnes tuli niin allergiseksi hevosille, että ei enää siedätyksetkään auttaneet. Sen jälkeen ei oikein mikään ole kolahtanut ja hän totesikin pari vuotta sitten, että "nuo harrastukset eivät taida olla oikein mun juttu". Mitäs tuohon sanomaan, aika kaikenkattavasti ilmaistu ;)


 

20.12.2014

Hyvää oloa

Jaahas. Joulu- tai ihan minkä vaan-kiireiden vuoksi viikko on taas kadonnut jonnekin. Mutta hei, homma on taas hanskassa ja kiire selätetty.

Mutta ei joulu/tms.kiireestä sen enempää. Mä haluaisin vähän hehkuttaa mun hyvää oloa. Ihan vain siksi, että mä olen tehnyt sopimuksen itseni kanssa, joka toimii loistavasti. Jos parikymppisenä kroppa taipui melkein mihin vain, niin näin nelikymppisenä kehonhuoltoon ja palautumiseen on vain pakko kiinnittää enemmin huomiota. Testattu on. Kantapään kautta.
 

 Päälläseisonta oli vielä vuosi sitten todellinen haaste.

 
Eli olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että jos et nuku 8 h yössä, et treenaa seuraavana päivänä. Ja toimii muuten hyvin. Koska juuri nyt on aika hyvä fiilis treenata ja jo edellisenä iltana mietin seuraavan päivän treenejä, on tuo aikaisin nukkumaan meneminen ollut aika in.

Säännöllisellä treenaamisella siitä on tullut helppoa.


Sen lisäksi, että olen pitänyt huolta palautumisesta, olen myös panostanut laatu korvaa määrän-treenaamiseen. Jos vielä vuosi sitten (jo ihan töidenkin vuoksi) liikuntaa tuli viikossa n. 10-15 h, on treenitunnit viikkotasolla tippuneet reilusti alle 10 tunnin. Ja tämä toimii. Tuloksia on tullut ja vaikka tietyillä osa-alueilla kehitys on hyvin maltillista, olen yllättänyt itseni taas jossain toisella osa-alueella, joka onkin kehittynyt oikein mukavaa vauhtia.

Ja tässähän on tosiaan vasta kaksi osa-aluetta "treenaajan pyhästä kolminaisuudesta", joista kolmas on tietenkin ravinto. Syömisen olen pitänyt hieman vapaampana jo pitkään. Tiedän, mikä olisi minulle optimaalisin tapa saada energiaa päivän aikana suhteessa kulutukseeni, mutta olen tarkoituksella pitänyt tämän plussan puolella, joka näkyy toki myös ulkoisessa habituksessani. En ole koskaan ollut näin hyvässä "lihassa". Olen kuitenkin halunnut vetää tämän palautumiseni ja treenaamiseni ensin varman päälle miettimättä sitä, onko minussa muutama ylimääräinen kilo vai ei.

Ravinto on kuitenkin iso osa-alue, jos haluaa pitää treenaamisen ja kehittymisen tietyllä tasolla. Ei niinkään se, miltä näyttää, vaan mitä jaksaa. On aika tyhmää ajatella, että jos liikkuu paljon, voi myös syödä mitä haluaa. Tai ei ole, jos ei halua kehittyä. Mutta jos haluaa kehittyä ja jaksaa, on sillä, mitä syö, aika iso merkitys. Ei ruuan kokonaismäärällä, tietyillä yhteenlasketuilla kaloreilla, vaan ruuan laadulla ja mistä päivittäinen ruokailu koostuu. Näihin asioihin aion itsekin panostaa tulevaisuudessa enemmän.
Yksi seuraavista haasteista on saada jalat irti seinästä myös käsilläseisonnassa. Harjoittelu jatkuu....

10.12.2014

Punainen raakapuuro

Tajusin eilen, että mun aamun raakapuurohan voi olla muunkin väristä kuin vihreää. Kuten vaikka joulun kunniaksi punaista. Heureka.


Punainen raakapuuro
1 dl kaurahiutaleita
2 rkl chian siemeniä
½ banaani
100 g puolukoita
2-3 dl mantelimaitoa
(hunajaa)
 
Kaikki aineet blenderissä sekaisin ja jääkaappiin odottelemaan aamua. Itse en lisännyt hunajaa puuroon, vaan vasta aamulla mustikoiden kanssa puuron päälle.
 


7.12.2014

Laatuaikaa ja muita mukavia juttuja

Nyt on juhlapyhät vietetty ja on taas aika palailla pikkuhiljaa arkeen. Viikonloppu piti sisällään hyviä ystäviä, metsässä samoilua koirien kanssa, hyvää ruokaa ja juomaa, lautapelien pelailua tenavien kanssa, piiitkiä yöunia ja ehkä vähän töitäkin, ettei se arki nyt ihan pääsisi unohtumaan.
Viikonloppuna tuli myös mietittyä sitä, mitkä asiat ovat tärkeitä. Istuessani tenavien kanssa monta tuntia Monopolia pelaten ja höpötellen niitä näitä tulin siinä samalla miettineeksi, että miksiköhän sitä ei viikolla koskaan ole muka aikaa tällaiseen yhdessä touhuamiseen. Tuossa pelaillessa tulee juteltua myös muitakin asioita ja jos aiemmin oli niin, että jos joku asia painoi tenavien mieltä, niin niistä tultiin heti kertomaan, nyt näköjään tuo avautuminen tapahtuu pienellä viiveellä. Niin nuo lapsetkin vain kasvavat ja niillä on sitä omaa elämää koko ajan enemmän. Ja tätä aikaa haluan antaa vieläkin enemmän lapsille joululahjaksi.
Itse tein eilen pienen listan meidän kaapeista ja niiden siivouksesta. Kaappien siivous ihan järjestöntä hommaa, jos ne pitäisi kaikki tehdä kerralla. Nyt jaoin koko talon kaapit eri päiville ja näin minä voin antaa itselleni joululahjaksi siistit kaapit. Sain muutama viikko sitten loppuun reilun vuoden kestäneen "tyhjennys"projektin, eli pikkuhiljaa kävin kotiamme läpi ja luovuin kaikesta turhasta ja minulle tarpeettomasta. Nyt enää siis täytyy laittaa kaapit järjestykseen ja näin on taas yksi pieni päänsisäinen kaaos selätetty. No, onneksi nämä projektit ei tässä talossa lopu kesken vaan uudet projektit odottavat ;)
Ja tämän päivän "joulukalenterin" luukusta tuli smoothie jokaiselle päivälle. Olen nyt reipastunut surauttelemaan blenderillä erilaisia (lue kaapista löytyy) smoothieita. Hirveän näppärä tapa ottaa mukaan vaikka nopeasti juotava välipala täynnä vitamiineja. Itse en tee smoothieita minkään ohjeen mukaan. Omassa perusversiossa pääraaka-aineina ovat yleensä banaani ja manteli-/kookos- tai kaurajuoma/-maito ja sinne viskon joitain vihreitä mukaan + marjoja, jotka sattuvat ensimmäisenä pakkasesta käteen + mahdollisesti jotain toista hedelmää ja kun muistan, niin proteiinijauhoja.
Viikonlopun metsäkävelystä vielä sen verran, että tulipa bongattua tuonne Niivermäelle tehty torni. Luulin sen olevan aivan toisella suunnalla, kunnes Päivin kanssa lähes törmäsimme siihen. Lunta oli alkanut sataa juuri meidän lähdettyämme metsään, joten kovin pitkälle ei maisemia nähnyt, mutta sen verran sai selvää, että komiat ovat maisemat.
 Viikonloppuna tuli syötyä vähän sitä sun tätä ja tänään tuntui, että kroppa oli aika pahasti tukossa. Itselläni tuo tukkoinen olo aiheuttaa turvotuksen lisäksi herkästi kipuja nivelissä ja yleistä väsymystä ja sellaista plääh-oloa. Onneksi tuo vaiva on helposti hoidettavissa ja yksi kunnon "tämä ei lopu ikinä"-treeni takasi taas sopivalla rankkuudellaan sen, että tuntee olevansa taas elossa.
 

4.12.2014

Hyvän mielen jäljillä :)

Sain tässä joku aika sitten ystävältäni puhelun, jossa hän kertoi mielenkiintoisesta keräyksestä, jossa hän on ollut omalta osaltaan organisoimassa. Itse olen aika skeptinen/laiska/tmv. osallistumaan mihinkään keräyksiin, koska vaikka ymmärrän, että avustaessani rahallisesti jotain kohdetta, osa rahasta menee keräysjärjestöjen palkkoihin ja muihin kuluihin, en ole silti ollut kovinkaan innostunut tällaisista lahjoituksista. Nostan hattua kyllä kaikille lahjoittajille, mutta itse olen halunnut pitää hyväntekeväisyyteni konkreettisempana.
 
Mutta nyt kolahti. Joulupuu-keräyksen ideana on antaa lahjoja lapsille, jotka eivät niitä välttämättä muuten saisi. Ja vaikka meilläkään ei ihan periaatteesta kotona vietetä mitään kulutusjuhlaa jouluisin, niin kyllä olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen lapsen tulee jouluna lahja saada. Eli en epäröinyt hetkeäkään lähteä näin hyvään tempauksen mukaan.
 
Ja mikäpä olisi mukavampaa, kuin jakaa iloa yhdessä. Päätimme yhdessä Riksun kanssa viettää hieman erilaista torstailounaan pikkujoulua (viime vuonna teimme sen NÄIN) ja siirtää katse omasta navasta yhteiseen hyvään. Kävimme hakemassa Kouvolan LähiTapiolasta lippuset, joissa sai valita, minkäikäiselle ja kumpaa sukupuolta olevalle lapselle halusimme lahjan ostaa.
Itse mietin ensin ostavani jonkun käytännöllisen lahjan, mutta miettiessäni, mistä lahjoista omat tenavani eniten ilahtuvat, päätin kallistua hieman vähemmän käytännöllisempään. Kukapa 3-4-vuotias tyttö ei pidä prinsessajutuista ;)
Lahjapaketit kainalossa kävelimme takaisin samaan paikkaan, josta lappusetkin hain ja palautimme pienet paketit odottamaan joulua ja toivottavasti ilahtuneita lapsia :) Ja arvatkaa mitä. Tästä jos jostain tuli hyvä mieli ja joulufiilis.

Ja ihan vain siksi, että tiedän tämän tuottavan niin hyvää mieltä sekä saajalle, että antajalle, haastan SINUT, kyllä, juuri sinut tekemään saman. Pieni vaiva, iso ilo :)
 
 
Joulupuu-keräys on Suomen nuorkauppakamareiden järjestämä vuosittainen hyväntekeväisyystempaus, jonka tarkoituksena on mahdollistaa joululahja niille lapsille (1-17-v.) , jotka eivät niitä muuten saisi. Keräys toteutetaan täysin vapaaehtoisvoimin ja sillä ei ole tarkoitus tuottaa järjestäjille muuta kuin hyvä joulumieli! Tänä vuonna Joulupuun valtakunnalliseksi suojelijaksi on lupautunut Suomen menestynein naisnyrkkeilijä Eva Wahlström!

Useimpien paikkakuntien keräykset ovat alkaneet jo marraskuun puolenvälin paikkeilla ja ne jatkuvat paikkakuntakohtaisesti jopa joulun alusviikolle asti. Maakunnista on kantautunut tänäkin vuonna iloisia viestejä ihmisten aktiivisesta halusta lahjoittaa lahjoja ja ensimmäisiä keräyksiä on jo saatu päätökseen. Lahjamäärät liikkuvat joistain sadoista useisiin tuhansiin per keräyspiste.

Keräyksen slogan on: Jaetaan yhdessä todellista joulumieltä!

Sivulta www.joulupuu.org näkee järjestääkö sinun paikkakuntasi nuorkauppakamari keräyksen. Voit osallistua joko yksityisenä tai sitten järjestää omalla työpaikallasi oman keräyksen, jonka lahjat toimitat paikallisen nuorkauppakamarin ohjeen mukaiseen kohteeseen. Nuorkauppakamareiden sivuilla on usein lahjavinkkejä, joita voi hyödyntää lahjaa 1-17-vuotiaalle ostaessa. Lahjan tulee olla uusi ja se voi olla myös itse tehty. Lahja toivotaan useimmissa keräyspisteissä olevan jo valmiiksi paketoitu ja päälle tulee laittaa pakettikortti, josta ilmenee lahjan saajan sukupuoli, ikähaitari ja mitä lahja sisältää. Näiden tietojen perusteella lahja osataan toimittaa sopivalle saajalle.
 
 

3.12.2014

Kausiruokaa

Itse suosin kauden tuoreita marjoja, hedelmiä ja kasviksia. Ja jos ne ovat vielä luomua ja/tai lähiruokaa, niin mikäs sen hienompaa. En ole tässä tietenkään ehdoton, mutta kyllä muutamia kauden ruokia aina odottaa, milloin niiden satokausi alkaa. Useinhan tämän huomaa edullisemmasta hinnasta ja tuotteiden runsaampana esillepanona.

Esimerkiksi perunoita syön vain lähinnä alkukesästä, kun ne ovat uusia, omenat ovat parhaita kotimaisina, mansikat tulee pääsääntöisesti syötyä tuoreeltaan vaikka toki pakkaseenkin niitä tulee laitettua, sienestysaikaa odotan innolla ja mielestäni sienet ovat ehdottomasti parhaita tuoreina (kuitenkin asianmukaisella tavalla käsiteltynä, ettei käy hassusti) Tähän aikaan ostan normaalia enemmän mm. granaattiomenoita ja persimoneja ja ne päätyvätkin aika monen ruuan sekaan, kuten salaatteihin, smoothieihin, jugurtin sekaan.
 

Tällä ajatusmallilla ainakaan ruuanlaitto ei käy yksitoikkoisesti, kun ihan perusruokiin saa lisämakua erilaisista kauden kasviksista, hedelmistä ja marjoista.

Talvella täytyy toki tehdä enemmän valintoja varastoitujen, pakastettujen tai muuten säilöttyjen ruokien kanssa, koska talvisin en osta liiemmälti esimerkiksi tomaatteja (siis ostan, mutta vain jos tarvitsen niitä johonkin tiettyyn ruokaan), koska suosin vain kotimaisia jo ihan maunkin vuoksi, mutta talvella hinta on niin huikea tuotantokustannustenkin vuoksi, että en niitä raaski ostaa.
Tällä tavalla olen huomannut myös säästäväni ruokaostoksissa pitkällä aikavälillä ja pystyn näillä valinnoillani saamaan myös kasvisten, marjojen ja hedelmien vitamiinit ja muut tärkeät ravintoaineet varmasti tuoreina ja monipuolisesti.
Omasta kirjahyllystäni löytyy monta riviä ruoka-aiheista kirjallisuutta ja sieltä välistä löytyy myös tuo ylempänä kuvassa oleva "Parasta kausiruokaa"-kirja, joka on yksi oikein hyvä teos aiheesta.

 
Ja tämä kaikkihan liittyy tämänpäiväiseen joulukalenterin luukkuun, jossa päätin panostaa tähän kausiruoka-ajatteluun vieläkin enemmän ensi vuoden aikana. Sen lisäksi tilasin tuon alla olevan satokausikalenterin itselleni joululahjaksi, jota voin käyttää apuna tutustuessani uusiin kausiruokiin. (Tämä ei sitten ollut mikään yhteistyöjuttu, vaan minusta tuo kalenteri vaikuttaa hyvinkin käyttökelpoiselta)

2.12.2014

Hyvät yöunet

Tämän päivän "joulukalenterin" luukusta ilmestyi hyvät yöunet ainakin seuraavalle vuodelle. Aika ihanaa. Tarpeeksi pitkien yöunien saanti on viikolla aika haasteellista, kun työt loppuvat usein vasta iltayhdeksän jälkeen ja aamulla soi herätyskello jo ennen seitsemää. Eniten tämä vaatisi ennakointia niin, että yksikään asia ei vaatisi enää aikaani (niin kuka täällä istuu kirjoittamassa?) töistä tultuani, vaan pystyisin menemään suihkun ja hammaspesun jälkeen nukkumaan.

Mutta ei. Milloin istun vielä koneelle tekemään ihan pari juttua, milloin neulon vielä hetken tai otan kalenterin esiin, kun seuraava päiväkin pitää vielä suunnitella. Yksi asia johtaa helposti toiseen ja lopulta huomaan vielä notkuvani katse puolitangossa puolen yön aikaan hereillä.

Mutta en enää (tätä iltaa ei lasketa ;)). Tästä eteenpäin pyrin pitämään huolta siitä, että saan tarpeeksi yöunta ja laadukasta sellaista. Joulupukkikin voisi tuoda minulle oikean tyynyn. Ei sellaista, josta sisuskarvat pakenevat toiseen laitaan ensimmäisen kuukauden käytön jälkeen, vaan sellaisen kunnollisen, kuin minulle tehdyn. Tässä kohtaa "joulupukki" taitaa olla minä itse...

Nyt kun tätä tyynyasiaa miettii vähän tarkemmin, on muuten aika tyhmää olla omistamatta hyvää tyynyä, koska aika paljon aikaa vuorokaudesta kuitenkin tulee siinä poskeaan lepuutettua. Ja miten rasittavaa on runtata tyynyä oikeaan malliin, jotta se olisi pään alla hyvä. Rehellisesti sanoen, mulla on aika kamala tyyny tällä hetkellä. Oikeastaan aika hirveä pommi. Osaako joku suositella hyvää tyynymerkkiä?

Kunnon yöuniin liittyy myös illalla syödyt ruuat/juodut juomat. Itse en pysty iltaisin syömään kovin maustettua ruokaa (valkosipuli, voimakkaat mausteet, sipuli, runsas suola) tai harrastamaan säännöllistä iltatissuttelua. Näihin on onneksi helppo vaikuttaa, eikä minulla onneksi ole pakonomaista tarvetta juoda alkoholiakaan iltaisin rauhoittuakseni/rentoutuakseni.

1.12.2014

Kalliosuojan treenejä ja joulukalenteri

Piiitkästä aikaa treffattiin taas Outin kanssa Kalliosuojassa treenailun merkeissä. Viime vuonnahan me käytiin lähes joka perjantai juoksemassa joko vetoja tai rappusia, kunnes allekirjoittaneen täytyi luopua näistäkin iloista, kun jaksaminen oli niin nollissa, että kaikki ylimääräinen oli pakko jättää.
 
Mutta olipahan taas kiva tehdä paluu. Ensin juostiin ihan hölkötellen kroppa lämpimäksi, jonka jälkeen muutamat vedot, pientä kikkailua, kuten käsilläseisontaa ja lopuksi salitreeniä.
Salilla pusattiin mm. mavea, jonka lisäksi tehtiin myös toiminnallisempaa treeniä. Mutta kaikenkaikkiaan, kroppa tykkäsi. Itse olen jäänyt vähän tuohon maveen koukkuun, kun se tuntuu vihdoin ja viimein sujuvan. Tämä on itse asiassa oikein mukava huomata, koska omat vahvuudet eivät ole koskaan olleet voimapuolella, vaan omat löytyvät enemminkin ilman painoja tehtävistä treeneistä. Mutta tätä voimapuolta päätin nyt hieman siirtää etualalle ja asettaa pieniä tavoitteita noiden painojen kanssa.
Ja tästä hyvin huteralla aasinsillalla päästään seuraavan aiheeseen, joka on joulukalenteri. Täällä blogeissa näkee usein näin joulun alla erilaisia joulukalentereita esim. arvontojen muodossa. No, itse en ajatellut arpoa mitään, vaan antaa itselleni pieniä joululahjoja ja lupauksia seuraavat 24 päivää. Ainakin itselläni on paljon sellaisia pieniä asioita, jotka pitäisi hoitaa tai pienen ajan tavoitteita, jotka vain pitäisi päättää, jotta ne tulevat tehtyä. Itse koen tämän vähän niin kuin uudenvuoden lupauksina, jotka aloitetaan jo joulukuussa, eikä muutoksia tule silloin liikaa kerralla, kun ne jaksottaa tietyille välimatkoille suunnitellen.

Ensimmäisen päivän kunniaksi ajattelin antaa itselleni kauniit (ok, kauniimmat) kynnet joululahjaksi. Minulla oli monta vuotta rakennekynnet, koska se oli helppo tapa pitää kädet edes jollain lailla inhimillisen näköisinä. Itse en jaksa panostaa esim. kynsien huoltoon ollenkaan aikaa ja nyt, kun minulla ei ole enää rakennekynsiä, ovat kädet kyllä aika räjähtäneen näköiset. Minulla on paha tapa repiä kynsiä ja kynsinauhoja, ja tuon pahan tavan opettelu pois vaatii pientä panostusta.

26.11.2014

Askel parempaan oloon

Nyt kun oma väsymys on selätetty, enkä pyöri enää vain siinä oman jaksamisen pienessä ympyrässä, on tullut havannoitua ympärillä muissa aika paljon samoja oireita. Ja arvatkaapa tekisikö mieli julistaa detoxin ilosanomaa jokaiselle syysalakulosta kärsivälle. No mutta, se mikä toimi minulle, ei tarkoita sitä, että se toimisi kaikille muillekin. Saa silti kokeilla.



Tämän detoxoinnin myötä omasta ruokavaliosta karsiutui sokeri, turha kahvinjuonti, viljat olivat aika minimissä ja maitotuotteita karsin rankalla kädellä. Lisäsin reilusti kasvisten määrää, olen juonut vettä paljon enemmän, syönyt raakana sen, mitä olen pystynyt. Olen syönyt lihaa, mutta pyrkinyt pitämään ruokavalion kasvisvoittoisena.
Ja olen voinut mainiosti. Paremmin, kuin pitkään aikaan. Vaikka en syökään pikaruokaa, eikä ruokailuni koostu varsinaisesti epäterveellisistä ruuista, tekee tällainen karsiminen hyvää myös ihan itsensä kuuntelun tasolla. Tiedän, mitkä ruoka-aineet saavat kroppani voimaan huonommin, mutta silti luopuminen tietyistä ruoka-aineista on aika vaikeaa. Ainakaan itselleni tietty ehdottomuus ei sovi.

Oma ideaaliruokavalioni koostuu pääsääntöisesti kasvisruoista ja raakaruuasta oikeanlaisilla rasvoilla höystettynä, kuitenkaan unohtamatta sitä, että ihminen tarvitsee myös proteiinia, jotka saan mm. kalasta ja kananmunista, sekä tarpeenvaatiessa muista proteiininlähteistä. Tällöin oma kroppani voi hyvin.
Toisaaltaan, jos katson elämääni taaksepäin, ovat tietyt luopumiset tulleet pikkuhiljaa luonnostaan ja en edes muista, milloin olisin esimerkiksi viimeeksi syönyt pikaruokaravintolassa hampurilaisaterian tai lisännyt keinotekoista makeutusainetta saadakseni lisää makeutta. Lisäksi pikkuhiljaa tietyt ruuat ovat poistuneet jääkaapistamme ja suunta on mielestäni oikea. Esimerkiksi se sokerin määrä, minkä lapsi saa valmisjugurteista, on aika huikea. Tai onko valmisruuat oikeasti se ainut vaihtoehto tehdä ruokaa nopeasti. Ei ole.
Ja se, mihin erityisesti olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota, on ruuan poisheittäminen. Se, jos mikä on turhaa. Tummuneet banaanit löytävät nykyään tiensä tehokkaasti pakkaseen, jos en niitä heti jatkojalosta, vihanneksista syntyy joka viikko erilaisia kasvissosekeittoja, joita meillä syö koko perhe.

 
Kuvat olivat tässä aika raakaleivonnaispitoisia, koska minun on koko viikon tehnyt mieli raakasuklaata, mutta en ole vain jaksanut tehdä ja iltalukemisena on ollut jo pidempään raakaruoka-aiheista kirjallisuutta. Voisiko ruoka enää näyttää terveellisemmältä, freesimmältä tai herkullisemmalta, kuin mitä raakaruoka näyttää?
 

24.11.2014

Vihreää voimaa


Sitä on näköjään ihminen aika valmis tekemään melkein mitä vaan, että syysväsymys ei paina päälle. Mietin tässä joku aika sitten vaihtoehtoja, joista saattaisi olla hyötyä syksyn väsymyksen selättäjäksi ja ensimmäisenä teki mieli selata matkatoimistojen sivuja ja kadota etelään vaikka edes viikoksi. No mutta, eihän se tähän saumaan ollut oikein mahdollinen vaihtoehto, vaikka kovasti olisi houkuttanutkin. Piti ottaa käyttöön plan B.
 
Kirkasvalolampusta olisi ehkä saanut jotain apua, jos muiden kokemuksiin on uskominen, mutta missä mä sitä ehtisin käyttää, kun olen koko ajan menossa, eli työ on kaukana istumatyöstä. Joku naamalle käännettävä kirkasvalo-otsalamppu. Hah hah. Olisinpa näky. Ja ne korvavalot eivät ihan vakuuta.
 
No, sitten tuli mieleen, että viime talvena tekemäni detox-kuuri antoi aika mielettömän määrän energiaa, kun ensin oli kärsinyt ne muutamat tuskaiset päänsärkypäivät ja hyväksynyt sen, että öisin lähiomaiset lakoavat koiraa myöten yksi toisensa jälkeen. No, onneksi ne olivat vain unia, vaikka todella ahdistavia sellaisia.
 
 
Viime maanantaina aloittelin sitten detoxin aikanani saamilla ohjeilla. Ensimmäiset kolme päivää kärsin voimattomasta olosta ja nonstop-päänsärystä. Neljännen aamun koittaessa päänsärky alkoi helpottaa ja olo tuntui energisemmältä. Villeimmät unetkin rauhoittuivat tuon ajan jälkeen. Tällä kertaa kukaan/ketkään ei onneksi kuollut, mutta hieman harmitti, kun olin tässä yksi täyttänyt ystävälleni arpalipukkeen, jolla hän voitti 1,5 miljoonaa ja lisäksi hän vielä soitti seuraavalla viikolla, että oli voittanut lotossa 5 miljoonaa. No, tasan eivät mene nallekarkitkaan...

Ja sitä energisempää oloa onkin sitten jatkunut oikein mukavasti. Yhtäkkiä tuntuu, että jaksaa taas ja on tullut tehtyä juttuja, joihin ei ole tullut tarttuneeksi millään, kuten auton imurointi ja kaappien siivous. Ja on mukava huomata, että treenaamiseenkin tuntuu riittävän energiaa.

 
Voisikohan tässä jopa ihan kuvitella, että syysväsymys olisi jollain lailla selätetty. Ainakin toivon niin. Eikä tuo pari päivää sitten satanut lumi ainakaan lisää väsymystä, koska ei ole enää niin synkkää.


 

14.11.2014

Eihän ketään väsytä tämä pimeä vuodenaika?

Tähän aikaan vuodesta tuntuu vähän joka toinen valittelevan väsymystä ja myönnän käyväni aika hitaalla itsekin. Päivän pimentyessä kroppa ei selvästikään ehdi perässä. Kesällä tuntuu, että ei malttaisi mennä nukkumaan ja usein minulla onkin tapana istua terassilla lukemassa tai puuhastella puutarhassa iltamyöhään niin pitkään, kuin valoa on. Ja nyt valon puuttuminen aiheuttaa sen, että aamulla pimeään nouseminen vaatii enemmän voimia ja unen tarve tuntuu olevan moninkertainen kesään verrattuna.

 
Tämä syksy ei ole onneksi ollut niin paha kuin edeltäjänsä ja vaikka kiirettä on pitänyt vähintään yhtä paljon, on kroppa pysynyt toimintakykyisenä. Stressillä, tai lähinnä sen puutteella, on yllättävän iso merkitys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
 
Olen säännöllisesti tehnyt inventaariota kotonani ja vienyt tavaroita kirpputorille raivatessani väljyyttä kotiin. Ylimääräinen tavara ja tekemättömät asiat kasaavat omaan päähäni helposti kaaoksen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan päänsisäinen kaaoshan syntyy juuri niistä asioista, jotka sinne itse laskee. Itselläni suurimmat kaaoksen aiheuttajat ovat kotona siivoamattomat paikat/liika tavaramäärä/hoitamattomat asiat ja töissä tekemättömät työt.
Koti on itselleni tärkeä paikka. Paikka, jonka ulkopuolelle voin jättää muun maailman ja nauttia olostani. Tai siis, nauttia olostani, kun tiskipöytä on siisti, pölyt imuroitu, tavarat omilla paikoillaan, eteinen ei ole vaatteiden ja kenkien täyttämä. Eli rehellisesti sanoen hyvin harvoin. Hahhah. En vain voi ymmärtää, kuinka joku voi tulla kotiin ja sulkea silmänsä kaikelta tuolta ja vain olla.
Oman päänsisäisen kaaoksen hallitseminen vaatii siis kotona sitä, että tavaraa ei kertyisi liikaa nurkkiin, koska jos kodissa on sen 175 neliötä, neljä ihmistä ja koira, on sanomattakin selvää, että ihmiselle, joka nauttii siististä kodista, kaaoksettoman tilan ylläpitäminen on haaste. Ja kun tähän lisätään vielä puutarhan ja pihan ylläpito, tuntuu tämä joskus lähes kokopäiväiseltä työltä. Tuntuu, että tänä päivänä materian määrä on suurempi kuin koskaan ja miten sitä tuntuukin kerääntyvän kotiin niin paljon. Niin paljon, että ainakaan oma pää ei meinaa sitä kaikkea hallita.
 
Onneksi tähänkin on ratkaisu ja se on tekeminen. Esimerkiksi viime viikosta asti olen päivittäin siivonnut autotalliamme ja noin kymmenen hyötikselle viedyn peräkärrykuorman jälkeen homma alkaa olla voiton puolella. Ja voin sanoa, että tässä kohtaa aika iso kaaos on purkautunut pään sisästä. Yksi niistä suurimmista to do-listan asioista ei vaivaa enää päivittäin mieltä. Lisäksi varasin kirpparipöydän ja teen vielä yhden kierroksen kotona laittaen kaiken minulle ylimääräisen kiertoon. NIIN vapauttavaa.
PS. Kuvissa ei ole pimeyttä tai kaaosta, vaan ovat syksyiseltä venereissulta :)