torstai 31. lokakuuta 2013

Joogatijoogaa, remppaa ja muutama sananen ruokajutuista

Tämä viikko on mennyt kaaoksen keskellä, kun vihdoin ja viimein urakoitiin vanhemmalle tenavalle oma huone. Minkä kaaoksen saakaan aikaan yhden huoneen rakentaminen. Koko loppukoti on kuin pommi ja kasalle erilaisia listoja, yhdelle osina olevalle kaapistolle ja erinäisille tavaroille x pitäisi löytää nyt hetkeksi säilytyspaikka, lastenhuoneiden sisustuskin on vielä kesken ja vanhemman neidin huoneesta puuttuu vielä parvi. No mutta, pääasia on, että vanhempi neiti on nyt tyytyväinen ja molemilla tenavilla on omat huoneet.
 

Pitkästä aikaa iski taas oikein sisustusinto, mutta täytyy vähän rauhoitella ja antaa ajan kulua. Sisustaminen hetken mielenjohteessa ei ole kovin halpaa ;) Itse tykkään hioa, maalailla ja tuunailla, ommella ja entisöidä. En tosiaan ole mikään pro, mutta arvostan sitä, että vanha ja käytetty saa uuden elämän.

 
Kaikki ylimääräinen aika on mennyt rempatessa, kotia siivoillessa ja aina, jos on ollut pieni tauko töistä, olen ajellut nilkka suorana kotiin siivoilemaan tai fiilistelemään. Treenit ovat jääneet joogaan ja yhteen selkätreeniin salilla.
 
Joogan paras hetki viikolta oli, kun tunsin, miten kroppa taipui maanantaina aivan jäätävän hienoon siltaan. (Alla oleva kuva ei liity tapaukseen, vaan viime viikonlopun kurssiin, jossa notkeus oli unohtanut minut). Vaikka ei pidä ihmisen jäädä vellomaan ja pitämään väkisin kiinni hyvänolon tunteesta, aion mä silti muistella sitä hieno siltakokemusta lämmöllä :)
 
Muutenkin jooga alkaa taas asettua omiin uomiinsa, tekeminen ei ole niin suorittamista ja keskiviikon joogassa tuli taas se tunne, että tässäkö tämä harjoitus oli, mä haluan lisää. 
 
Niin ja viiden viikon syyshaastekin karahtaa maaliviivalle tänään, vaikka aika laiskasti ruokia kuvailinkin. Omat syömiset on niin tasapaksua same old-tavaraa, että voisin vetää kaikki päivät aika copypastella. Hieman päällekkäisyyttä ja haastetta toi myös lihaton lokakuu syömisiin, mutta kolme kiloa painoa tuli tässä ajassa alaspäin ja oma kroppa tuntuu nyt mukavammalta. Hikipanta kirellä en tätä projektia vienyt tällä kertaa läpi, vaan mukaan mahtui x-määrä herkkuja ja mässyäkin, mutta tiedostin tämän oman projektini kuitenkin koko ajan ja pääsääntöisesti ruokailut meni mallilleen.
 
Ajatusta omiin syömisiin täytyy hieman funtsata, koska lihaton lokakuuni jatkuu tästä hamaan tappiin. Kasvisruokavalio tuntuu minusta hyvältä, enkä näe syytä, miksi tämä pitäisi lopettaa. En ole koko kuussa syönyt siis lihaa, edes kalaa. Kananmunia hyvin kohtuudella, maitotuotteistakin vain satunnaisesti fetaa, raejuustoa ja kahviin lorautan vähän maitoa. Rahkan syönnin lopetin kokonaan.
 
Jotenkin tuntuu ihan hölmältä, kuinka helppoa omien ruokailutottumusten muuttaminen onkaan. Kai se vaan vaatii jonkun sysäyksen. Kasvisruokavaliota olen miettinyt jo varmaan vuoden päivät vakavissani, mutta en ole oikeasti tehnyt asian eteen mitään. Ja nyt se tuntuu maailman luonnollisimmalta valinnalta. Hassua.
 
Nyt jatkan siis puhtaan ruuan parissaa kuitenkin niin, että syömiset vataavat kulutusta, jota on kuitenkin viikon aikana ihan kiitettävästi. Palautumiseen jos saisin vielä hyviä vinkkejä, olisin kiitollinen :)
 
Kasvislasagne ON herkkua.
 


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Viikonloppu joogaillen

Uuh, joogaviikonlopusta selvitty. Aika mahtava fiilis. Enemmän tai vähemmän vuoden tauon jälkeen olen palannut takaisin joogamatolle ja tunne on aika huikea. Ei siksi, että harjoitukset olisivat olleet sen parempia (tai huonompia), vaan siksi, että tein sen paluun ja olo on taas kotoisa.

Aika lailla tasan vuosi sitten possahti polvi hajalle joogan ja jumpanvetojen yhteisseurauksena. Liika ON liikaa ja jos jotain opin, niin joogassa vähemmän suorittamista ja enemmän.... ööööö... jotain muuta kuin suorittamista. Hajonnut polvi on vieläkin jäykkä ja kerää itseensä nestettä helposti ylirasituksen tuloksena. Olen vain joutunut myöntämään itselleni, että polvi ei ole entisensä ja tekemään sen rajoissa, mitä se sallii. Sainkin hyviä neuvoja viikonlopun aikana, kuinka vammapolven kanssa voi joogassa toimia.

Itselle tänä viikonloppuna oli jo tarpeeksi se, että sain harjoituksen suoritettua ja pikkuhiljaa alkaa taas muistua mieleen, missä järjestyksessä asanat tulevat ja mihin kaikkiin väleihin ne vinyasat oikein "tungetaan". Ehkä paras fiilis oli päälläseisonta (tuettuna) ilman, että pää oli lattiassa eli vain käsivarsien varassa.


Kursseilla tehdään muutakin, kuin vain venytään ja vanutaan. Tällä kertaa meillä oli perjantaina rintarangan avausta ja lauantaina sekä sunnuntaina vipassana-meditaatioharjoituksia. Itseä kiehtoo tuo meditointi ja muodossa tai toisessa teen sitä lähes päivittäin. Tai en tiedä, voiko siitä käyttää virallisesti sanaa meditaatio, kyse on ehkä enemmänkin oman mielen hiljentämisestä, sellaisesta hetkellisestä vetäytymisestä pois päivän pyörityksistä.
 
Eilen ja tänään läpikäyty vipassana-meditaatio kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta ja kyky todella ottaa asiat vastaan sellaisina, kuin ne ovat, on haastava taito. Itse olen viime vuosina pienen burn outin seurauksena oppinut heittäytymään tilanteisiin ja huomaamaan, että mitään pahaa ei tapahdukaan, vaikka en kaikkea hallitsekaan. Vapauttava tunne.
 
Alla aivan suora lainaus Suomen Vipassana-sivustoilta:
 
Vipassana tarkoittaa asioiden näkemistä sellaisina kuin ne todella ovat. Se on yksi Intian vanhimmista meditaatiotekniikoista.
 
Kun ihminen oppii säilyttämään tasapainon sisäisten kokemustensa kanssa, hän oppii kohtaamaan myös ulkoiset tilanteet objektiivisesti. Tässä objektiivisuudessa ei ole kyse eskapismista tai välinpitämättömyydestä maailman ongelmia kohtaan. Vipassana-meditoijasta tulee herkempi havaitsemaan muiden kärsimystä, hän tekee parhaansa helpottaakseen sitä tulematta itse levottomaksi, mieli täynnä rakkautta, myötätuntoa ja tyyneyttä. Hän oppii oikeanlaista kiintymättömyyttä – kuinka olla osallisena ja läsnä muiden auttamisessa säilyttäen samalla oman mielen tasapainon. Näin voi pysyä rauhallisena ja onnellisena edistäen samalla muiden rauhaa ja onnea.
 
Tätä Buddha opetti: elämisen taitoa. Hän ei koskaan perustanut tai opettanut mitään uskontoa tai "ismiä". Hän ei neuvonut oppilaitaan harjoittamaan riittejä tai rituaaleja, sokeita tai tyhjiä muodollisuuksia. Hän opetti havainnoimaan luontoa, sellaisena kuin se on, tarkkailemalla sisäistä todellisuutta. Tietämättömyyttään ihminen reagoi jatkuvasti tavalla, joka on vahingollinen sekä itselle että muille. Kun syntyy viisautta – viisautta nähdä todellisuus sellaisena kuin se todella on – ihminen alkaa vapautua tavastaan reagoida. Kun ihminen lakkaa reagoimasta sokeasti, syntyy todellinen kyky toimia; tällöin toiminta perustuu tasapainoiseen mieleen, joka näkee ja ymmärtää totuuden. Tällöin toiminta voi olla ainoastaan myönteistä ja luovaa, itseä ja muita auttavaa.  Tarvitaan vain neuvo, jonka jokainen viisas ihminen on aina antanut: tunne itsesi. On tunnettava itsensä muutenkin kuin älyllisellä, ajatusten ja teorian tasolla. Myöskään sellainen emotionaalinen tai hartaan uskonnollinen taso ei riitä, jossa hyväksytään sokeasti jotain, jota on kuultu tai luettu. Tällainen tieto ei ole riittävää. Todellisuus on tunnettava todellisuuden tasolla. On omakohtaisesti koettava tämän psykofyysisen ilmiön todellisuus. Vain tällä tekniikalla päästään mielen epäpuhtauksista, pois kärsimyksestä.




perjantai 25. lokakuuta 2013

Normipäivää ja mukavaa viikonloppua


Normipäivänä kaarretaan salille jumpanvetoon jo reilusti ennen kello kahdeksaa, joskus jopa ennen kello seitsemää. Jos on himppasen vielä unihiekkaa silmissä, niin alla oleva keli ei ainakaan tilannetta paranna. Mutta niinhän se vaan menee, että pienten aamuaerobisten jälkeen mieli on virkeä koko päivän, vaikka tulisi mummoja ja puukkoja taivaalta.
 
 Kukka kuuluu auton vakiovarusteisiin ratin lisäksi.
 
Torstai on siitä mukava päivä, että ollaan otettu lounastreffit jo perinteeksi Riksun kanssa. Olen pyhittänyt perjantait vapaapäiviksi, joten rento torstailounas hyvässä seurassa antaa jo mukavan lupauksen vapaapäivästä.

Samalla reissulla pyörähdettiin keskustan luontaistuotekaupassa katsastamassa, mitä kaikkea kivaa kaapintäytteeksi voisikaan hamstrata. No, eipä tarvinnut tyhjin käsin lähteä pois tälläkään kertaa. Maustamatonta riisiproteiinia olen yrittänyt bongailla yhdestä jos toisesta kaupasta ja nyt löytyi, jee. Nuolijuuri (arrowroot) pääsi myös kokeilevaan keittiöön uutena tulokkaana.

Viikonloppuna onkin tulossa kaikkea kivaa ja tämän päivän ajattelinkin pyhittää minäminäminälle, koska siihen on kerrankin mahdollisuus. Tenavat on mummoilemassa, mies reissussa ja me vietetään rauhallista aamua koiran kanssa. Todella harvinaista. Pöydän kulmalla on odottelemassa muutama lainalehti lukijaansa. Ihan pakko on vähän solvata tuota päällimmäistä lehteä. Mä tykkään lehden jutuista, kuvista (mukavan aivotonta hömppää mukavannäköisillä naisilla), mutta aikuisten oikeesti, jos kannessa on jo x-määrä kirjoitusvirheitä ja jokseenkin hassua suomenkieltä, niin ei lupaa kovin hyvää. (Tämän jälkeen täytyy oikolukea oma teksti sataan kertaan ;))
 Tavoitteena revitympi minä? Kyllä kiitos, haluan vallan hajallerevityn minän, koska vähempi ei riitä.
 
Pöydänkulmalla odottaa lukijaansa myös Vegaanikeittiön käsikirja. Vaikka kirja onkin joissain kohdissa hieman "amerikkalainen", enkä ihan kaikkea totuutta allekirjoita, on se mielestäni oikein mukava teos aiheesta.
 
Viikonloppuna täytyy myös miettiä omaa ruokavaliota hieman uusiksi, koska tällä hetkellä mikään energia ei tunnu riittävän. Aion silti pysytellä kasvisruokavaliolla, joskin ruuat täytyy saada vain ravinnerikkaammiksi entisestään.


Viikolla kauppareissun yhteydessä ostin myös pari purkkia maalia ja muita aiheeseen liittyviä "asusteita". Josko vihdoinkin saisin yhtä kotiprojektia eteenpäin ja testaisin, miltä näyttää hieman tummemmat sävyt tuossa porraskäytävässä. Kuten kuvastakin näkyy, meillä on aika valkoista.

Tuossa porraskäytävän korkeassa seinässä on lukenyt viisi vuotta "Tapetti". Eipä ole motivoinut tuo kehoitus ainakaan tapetoimaan. Aikanaan ostin siihen jo tapetinkin, jonka sitten möin pois. Pitäisikö siihen kirjoittaa MAALAAAAA!!! Vaikka mustalla sparymaalilla.

Viikonloppu on pyhitetty myös joogakurssille. Luvassa on venymistä ja vanumista, meditointia ja hyvää seuraa. Tykkään.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Avoidance of failure is avoidance of life

Tänään taas ajattelin illalla töistä kotiin ajellessani, että ei ole elämä pöhkömpää. Mitä kaikkea olenkaan saanut tässä syksyn aikana kokea ja vaikka välillä väsymys vie siivet maata vasten, niin silti, silti tämä on yksi elämäni parhaimista ajoista. Ja jos tämä on unta, niin antakaa mun nukkua, kiitos ;)

Vaikka olen koko pienen (hah) ikäni hyppinyt/joutunut pois epämukavuusalueelta, en ole monestikaan uskonut siihen, että elämä toisi oikeasti jotain mukavaa tilalle. Ja silti näin on käynyt joka kerta. Joskus hitaammin, joskus nopeammin.
Tässä illalla lueskelin joskus ostamaani kirjaa 102 Free Things To Do, jossa on aika hauskoja juttuja laidasta laitaan, joita voi tehdä ihan ilmaiseksi. Best things in life are free, you know hei ;)

Yksi juttuhan sieltä sattui silmään, joka oli juuri kuin tehty tähän mielentilaan: Enlarge your comfort zone. No mutta hei, juurikin näin. Eikö kuulostakin paljon positiivisemmalta ajatus laajennetusta mukavuusalueesta, kuin siitä, että aina pitää hypätä pois sieltä. No ok, tekotapa on sama, mutta jo ajatus siitä, että oma mukavuusalue laajenee joka kerta, kun sieltä hyppää pois, on aika kiva.

Mukavuusalueita on tietty monenlaisia ja vaikka itse pyörittelen mielessäni näitä elämän suuria päätöksiä, kuten perusturvallisesta palkkatyöstä yrittäjyyteen hyppäämisen, voi omalta mukavuusalueelta poistuminen olla paljon hetkellisempiäkin asioita.

Tänään näin näistä taas monta hyvää esimerkkiä. Ensin aamulla vetäessäni valmennusryhmällemme kuntonyrkkeilytreenejä ja illalla tiimiläisille kahvakuulaa (jälkimmäisestä lisää huomenna). Kuinka ihmiset uskaltavat rohkeasti lähteä kokeilemaan uusia lajeja, vaikka ne eivät ihan omilta heti tuntuisikaan. Tai kuinka ihmiset piiskaavat itseään läpi rankan treenin löytäen voiman jostain vaikka pää sanoisikin jo "ei jaksa enää". Ja mikä olo näistä molemmista tulee, kun ne on tehty.

Heittäytymisen taito ja uskaltaminen, luottaminen siihen, että selviää. Ja se, että välillä menee rähmälleen, ei haittaa. Sieltäkin noustaan aikanaan. Ainakin oma elämäni on rikkaampaa näin.


 

perjantai 18. lokakuuta 2013

Ihan aito vapaapäivä

Tässä vaiheessa iltaa uskaltaa jo sanoa tätä päivää vapaapäiväksi. Tämän täyspäiväisen yrittäjyyden myötä sana vapaapäivä on tarkoittanut sitä, että teen vain "ihan pikkaisen" töitä koneella ja oho, neljä tuntia humpsahti johonkin. Kyllä, pelkkää omaa ajankäytön hallintaa, mutta se vaatii ilmiselvästi vielä hieman hienosäätöä.
 
 
No mutta tänään en edes avannut konetta, vaan pakattiin ystävän kanssa nuorin jälkikasvu aamulla autoon ja huristeltiin Iittiin Benjamin maatilatorille. Tällä kertaa mukaan tarttui jos ja vaikka mitä sälää, kun olin ehtinyt käydä viikonlopun ruuat ostamassa jo eilen.
 
 
Naureskeltiin ystävän kanssa, kuinka helppoa on huijata itseään ostamalla mm. hampputoffeeta ja quinoasuklaata. Ihan varmasti on tosi terveellistä ;)

 
 
Olin suunnitellut tekeväni tänään koiran kanssa metsäretken, mutta sen verran vähän löytyi minulta asennetta, että vaihdoinkin vihmovassa ja räntäsateisessa ilmassa tarpomisen takkatulen lämpöön, kynttilöihin, lasilliseen viiniä, iltateehen ja neulomiseen.



maanantai 14. lokakuuta 2013

Uusia kirjoja

Ooh, mitä posti toi tullessaan; neljä mulle oikein mieleistä teosta. Tarkoitushan oli tilata vain yksi, mutta oho, niitähän tulikin neljä. Varmaan joku virhe, mutta menköön nyt tämän kerran ;)

FuelFood - Hanna Skyttä
Tämä oli se alkuperäinen syy tilaamiseen. Olin saanut selailla ystävän kirjaa ja vähänkö kolahti heti ensimmäisestä sivusta lähtien. Itsekin tästä aiheesta kovastikin kiinnostuneena ja vastaavia teoksia leiponeena tämä kirja oli oikein mukava tuttavuus. Paljon proteiinipitoisia ruokia ja leivonnaisia.

Kirja antaa hyvin selkeät ohjeet käytetyistä ruoka-aineista sekä hyvää tietoa ravintoaineista ja tietenkin koko kirjan SE juttu on ruoka- ja leivontaohjeet. Vai kuulostaako proteiinipätkikset, kookospuuro tai proteiinimousse pahalta?

Raw Food; a complete guide for every meal of the day - Erica Palmcrantz, Irmela Lilja
Tämän kaksikon kirja minulta löytyykin jo hyllystä (Makeita herkkuja raakaravinnosta) ja kirja onkin ollut kovassa käytössä. Siksi en usko, että tämäkään opus jää kirjahyllyyn makaamaan. Lainasin vastaavan teoksen jo kerran kirjastosta (suomeksi), mutta koska tämäkin oli lähes puolet halvempi englanninkielisenä, oli valinta aika helppo. Sen lisäksi, että raakaruoka on oikeasti hyvää, on näitä kirjoja lisäksi kiva jo lukea ihan senkin vuoksi, että kuvitus on niin värikästä ja herkullista.

Fabulous Raw Food; Detox, lose weight and feel great in just three weeks - Erica Palmcrantz, Irmela Lilja
Tätä kirjaa en klikkaillut ostoskoriin kirjan nimen perusteella, vaan koska tiesin kirjan sisältävän paljon myös tietoa raakaravinnosta, vinkkejä sekä tietenkin ruokaohjeita. Ja joo, taidan kerätä näiltä kirjoittajilta koko sarjan.

Jotenkin minua viehättää vielä se, kuinka toinen kirjan kirjoittajista löysi raakaravinnon ehkä jopa hieman vahingossa ja jäi sille tielleen, koska ruuasta tuli niin hyvä olo. Voin ymmärtää sen oikein hyvin, vaikka en itse suunnittelekaan pelkälle raakaravinnolle jäämistä.

Emäntänä Olga; Kasvisruokaa läheltä koko perheelle - Olga Temonen
Tähän kirjaan minut tutustutti yksi asiakkaistani. Kirja vaikutti kieltämättä mielenkiintoiselta, mutta jostain syystä kirjan kirjoittaja ei vakuuttanut. Oma mielikuvani hänestä oli "liian täydellinen". Tiedättekö ne ihmiset, joiden pihassa paistaa aina aurinko, lapset leikkivät aina keskenään, eivätkä koskaan itke ja tappele, parisuhde loistaa onnea, elämä on vain yksinkertaisesti pelkkää fiilistelyä ja niin ihanaa. No niin, kateellinenhan minä näille ihmisille olen ja tämän vuoksi kirja jäikin ensimmäisellä kerralla kirjakaupan hyllylle. En kestä, että siinä kannessakin ne on ihan liian onnellisen näköisiä (ihan kuin missään leivontakirjan kannessa olisi toisiaan tukasta repiviä lapsia ja äiti vähintäänkin viitä vaille katkaisuhoidon tarpeessa oleva pubiruusu).

Sen verran minua ärsytti oma mielikuvani, koska kaikesta huolimatta pidin kirjan sisällöstä, mitä sitä tulin kirjakaupassa pläränneeksi, että annoin kirjalle mahdollisuuden. Nyt olen imenyt kirjan kannesta kanteen ja olen täysin valmis muuttamaan mielipiteeni Olgasta. Voisin jopa sanoa, että mä olen sun fani numero 1 ja annan sinulle anteeksi sen, että sain niin kummallisen ensivaikutelman sinusta.

Kirja on täynnä sopivan helppoja ja herkullisia kasvisruokareseptejä. Ja kyllä, voin hyvin kuvitella, että jopa meidän tenavatkin näitä söisivät. Ja mieskin, jos sille laittaa pihvin viereen. Suosittelen.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kyykkyä ja kukkia

Eilen treenailin kevyesti hanuria ja onneksi treenasin oman mittapuuni mukaan oikeasti kevyesti. Edellisestä kunnon jalkatreenistä on aikaa ja tuo eilinenkin hakeva treeni tuntui tänään jaloissa. Ihan perusliikkeillä mentiin, eli reidenojennusta, -koukistusta, yhden jalan prässiä, kyykkyä, maastavetoa, suorin jaloin maastavetoa. Enemmän keskityin tekniikkaan, kuin rajun voiman (minkä voiman?) käyttöön. No, osui ja upposi kuitenkin. Ei auta kuin jatkaa harjoituksia...
Tänään sain vihdoin ja viimein aikaiseksi kaivaa puolikuolleet kesäkukat ruukuista ja istuttaa jo joku aika sitten hankkimani kanervat ja muut syysreleet. Tänä vuonna mentiin "yksinkertainen on kaunista"-teemalla. Toivottavasti nämä kestävät kauniina pitkään :)


 

perjantai 11. lokakuuta 2013

Jotain salitreeninkin tapaista

En malttanut eilen pysyä pois salilta ja tein pienen tehotreenin jumpanvedon jälkeen. Olo oli hieman vetelä eilisen jäljiltä, mutta koska lenssu ei ainakaan tällä erää mennyt pahemmaksi, niin miksei sitä ihan pikkasen treenaisi...
 
Viime aikoina en ole salilla ehtinyt treenailemaan, kun fyysinen jaksaminen on mennyt aika pitkälle jumpanvetoihin, mutta tuntuu, että nyt kroppa on alkanut pikkuhiljaa tottumaan niihinkin, niin josko tätä energiaa riittäisi ihan omiinkin intresseihin.
 
Salitreenejä olen muuttamassa hieman aiempaa "rouheammiksi", jotta saisin lisää toiminnallista voimaa kroppaan (onko toiminnallinen voima mikään käsite?) No siis, tarkoitan, että jaksaisin paremmin vaikka vetää leukoja (eilen meni säälittävät 2. Voi niitä aikoja, kun niitä meni lähemmäs 10), dippailla, punnertaa ja jalkoihinkin pitäisi saada lisää voimaa.
 
 Melkein ylhäällä
 
Eilen siis treenailin ensin ylätaljaa leveällä, leuanvetoja leveällä, kulmasoutua, leuanvetoa kapealla, dippejä, hieman ranskalaista mutkatangolla ja muutamat säälittävät ojentajapunnerukset, kiitos ja kotiin.
 
 Melkein alhaalla
 
Ja pakko vielä hehkuttaa, kun löysin kaupasta tuollaisia viljapihvejä. Olkoot jonkun mielestä vaikka eineksiä, mutta hitsi, että olivat hyviä. Nuorempi tenavakin valitsi nämä normijauhelihapihvien sijaan. Sen verran näissä oli kuitenkin hiilareita jo itsessään, että jätin erilliset hiilarinlähteet pois ja pärjäilin kasviksilla.
 
Toinen mukava löytö eilisellä kauppareissulla oli vegeleikkeleet, jotka pötköttivät normileikkeleiden kanssa samassa laarissa. Selkeästihän tässä on yritetty jäljitellä lihaleikkeleenomaistatuotetta. Pahaa ei ollut ollenkaan ja makunakin oli salami, mutta miksi kasvissyöjät haluavat "lihanomaisia" tuotteita, vai ovatko nämä ns. pehmeitä laskuja meille wanna be-kasvissyöjille.
 
Lisäksi saman leivän päälle pääsi tuorejuustohyllystä löytynyt valkosipulihummus, joka oli hyvää sekin. Hyvä vaihtoehto voille ja pikkuhiljaa alkaa näköjään maitotuotteillekin löytyä vaihtoehtoja. Suurin ennakkoluulo liittyy enää kahvimaidon korvaamiseen.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Motivaatiopläjäyksiä

Ei, ei mulla ole motivaatiopulaa, kunhan on tullut pyöriteltyä asioita tällaisena "pysähtyneenä" päivänä. Heh.
 
 
 
 
 
 

Vihreää voimaa ja huilipäivä

Mä jotenkin salaa toivoin, että passaisin tämän syksyn lenssuilut, mutta eivätpä ne ohittaneet minuakaan. Pari päivää olo on ollut aika väsynyt ja tänä aamuna tossu vaan ei noussut. Huilataan sitten.

 
Kun energiaa ei tahdo löytyä sisältäpäin, voi sitä hakea ulkoa, eli kropan piristykseksi pyöräyttelin tällaisen kaapista löytyy-vihersmoothien. Silloin kun on kipeä, saa heittää vähän överiksi vihersmoothieissakin. Eikö päärynä, cantaloupe-meloni, ananas ja omena samassa smoothiessa vähän ala olla jo sitä ;) Eksyi mukaan onneksi rucolaa, suippokaalia, parsaa, mung-papuja ja chlorellaakin.
Huilaillaan nyt tämä päivä ja toivotaan, että tämä kuume ja lepo tekee tehtävänsä ja pääsisin vähällä. 

Pyhitän tämän päivän siis sohvan nurkassa makoiluun, lueskeluun, neulomisen ja jopa television tuijottamiseen. Kuulostaa aika rennolta.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Kasvisruokavalio ja proteiinit


Viikko takana uutta uljasta elämääni kasvissyöjänä ja täytyy vain todeta, että onpa ollut yllättävän helppoa. Mistään ei ole tarvinnut luopua ja ruoka on maistunut hyvältä. Olen kaikkiruokainen, kaikki ruuat ovat maistuneet hyviltä ja pyrin syömään mahdollisimman monipuolisesti.
 
Suurin kysymysmerkki tuntuu olevan proteiininsaanti ja saako sitä kasvisruokavaliolla tarpeeksi. Itse olen pitänyt vielä mukana maitotuotteet ja kananmunat, joten niistä saan vielä pientä proteiinilisää ruokavalioon, sekä mm. heraisolaattia palautumisjuomana.
Proteiinia kasvisruokailija saa mm. pavuista, linsseistä, siemenistä, pähkinöistä, täysjyväviljasta. Itse olen lisännyt mm. hamppuproteiinin ja hampunsiementen käyttöä. Hamppuproteiinia lisäilen mm. aamupuuroon ja smoothieisiin/viherpirtelöihin. Hampunsiemeniä ripottelen mm. soijajugurtin ja marjojen päälle, puuron päälle, erilaisiin ruokiin ja salaatteihin.
 
Lisäksi olen lisännyt moniin ruokiin lisukkeiksi herneitä ja kikherneitä, mungpapuja. Pähkinöitä, siemeniä ja manteleita olen käyttänyt kohtuudella päivittäin jo ennen tätä lihattomuutta. Kaapissa odottaa kuivatut linssit, pavut ja seitanin raaka-aineet tekijäänsä. 
 
Rakentelin tuollaisen taulukon, johon heitin aika randomilla erilaisia kasvipohjaisia proteiininlähteitä ja jonkunnäköisiä annoskokoja. En siis missään nimessä suosittele, että kukaan söisi vain 1500 kcal päivässä, vaan tähän on koottu ainoastaan ruoka-aineita, joista saa monipuolisesti reilun 100 g proteiinia päivässä.

Jos vielä syö munia, maitotuotteita ja proteiinilisiä, niin proteiinin määrää saa helposti suuremmaksi ja jopa osan noista vaihtoehdoista voi jättää pois. Ravintosisällöt otin kalorilaskurista. Lisäksi, jos muiden kasvipohjaisten ruokien proteiinisisällöt kiinnostavat, löytyy aika näppärä taulukko TÄÄLTÄ.

 
Itse hieman karsastan ajatusta myös suuresta soijatuotteiden käytöstä. Tieto lisää tuskaa ja kun lukee tarpeeksi monesta lähteestä GMO-soijasta, jalostuksesta, hintojen polkemisesta yms. niin alan olla pikkuhiljaa vakuuttunut että jos soija nyt ei itsessään tunne kipua kerättäessä,  ei se kovin eettinen tuote ole.

No mutta, johonkin täytyy vetää raja, tai kohta ei pysty syömään enää mitään tuntematta tuskaa jonkun osapuolen puolesta. Jatkan edelleen siis lähituotetun kausiruuan suosimista ruokavaliossani, ilman lihaa. Ehdoton en ole tässäkään, mutta aina voi tehdä parempia valintoja.



perjantai 4. lokakuuta 2013

Herkkuja, ruokia, kirjoja ja hölmöä seuraa ;)

Nyt tulee aika sekalaista sälää viikon varrelta.
 
Viikko on ollut aika vauhdikas ja illalla kotiin rantautuessa uni on tullut silmään jopa niin näppärästi, että olen herännyt hiiri kädessä ja läppäri sylissä muutamaan otteeseen, kun olen yrittänyt töitä tehdä koneella. No mutta, viikonloppu ja kunnon yöunet tulossa, ehkä sitä pysyy taas sitten hereillä :)
 
Ystävä kävi tänään kahvittelemassa ja aika ihania kahvittelujuttuja toikin tullessaan; bounty-proteiinipatukoita.
 
 
Lisäksi sain ystävältä lainaan kirjan, josta ohje on (tuo alla oleva Fuel Food). Mä olen kovasti yrittänyt olla ostamatta yhtään uutta kirjaa, koska mulla alkaa olla noita kirjoja, niinkuin naisilla yleensä kenkiä tai laukkuja ja aina bongaan vaan uusia ja kivoja must have- kirjoja. Suurimpaan suosioon ovat yltäneet ravintoon liittyvät teokset. Ja niinhän siinä taas kävi, että klikkailin itselleni netikaupasta tuon Fuel Foodin (ja pari muuta kirjaa). Ja koska näitä täytyy aina vähän selitellä, niin nämä kyllä liittyvät aika läheisesti työjuttuihikin. Niin.
 
Fuel Foodin alla oleva teos on taas lainassa toiselta ystävältä ja on täynnä raakaruokaohjeita houkuttelevine kuvineen. Joudun linnoittautumaan sohvannurkkaan tänä viikonloppuna näiden kanssa. Voi ei ;)
 
 
 
Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tilata itselleni hieman pienemmän mukana kulkevan "jääkaapin". Hirmuisen näppärä keksintö tämä Frozzypack, kun joku on älynnyt valmistaa eväsrasian kylmäkallekannella. Näppärää. 
Viikolla sain myös aika pöhköä lounasseuraa, kun toin Johannan koiran meidän koiran seuraksi pihalle pyörimään. Meidän koira kun ei tajua tuon taivaallista tuosta pallon tuomisesta, vaan juoksee hölmönä pitkin pihaa pallo suussa ja tuo toinen taas tuo pallon salamana luokse sen saatuaan, niin näistä kahdesta koirasta tuli aika hyvä kombinaatio. Toinen juoksutti toista ja jossain vaiheessa pallo palautui taas heitettäväksi.

 HEITÄ se pallo, äläkä kuvaa!
 

Mä jotenkin ajattelin, että tämä kasvisruokavalio yhdistettynä tähän pieneen kiristelyyn tuottaisi enemmänkin päänvaivaa, mutta tämähän käykin itseasiassa tosi kivasti. Yritän pitää maito- ja munatuotteet mahdollisimman vähällä, mutta tarvittaessa käytän niitäkin. Alla on muutamia esimerkkejä viime viikon ruuista. Joka päivä en ole ehtinyt kaikkia ruokia kuvailemaan, mutta tällä linjalla ollaan aika pitkälle menty.