lauantai 28. syyskuuta 2013

Näpertelyä

Eilen tuli veresteltyä leivontamuistoja, kun tehtiin ystävän häihin hääkakut. Oma puuhansahan tuossa on, mutta onneksi ei tarvinnut enempää taiteilla marsipaanien tai sokerikuorrutteiden kanssa, kuin koristeiden verran. Sekin on oma taitolajinsa ja ainakin allekirjoittaneella näppituntuma kuorrutteen levittämiseen nätisti kakun pinnalle on varmasti vähän hakusessa luovan tauon vuoksi.
 

Eilisen ruokailut menivät vähän sinnepäin, kun sai ensin aamupäivän juosta paikasta toiseen ja ajatus siitä, että saan asiat hoidettua n. kolmessa tunnissa, ei taaskaan ihan pitänyt paikkaansa, eli ruokaluväli taisi venähtää melkein kuuteen tuntiin.
Ja sitten taas juokemaan asioille. Työn alla on kakkujen roudaamista hääpaikalle, paniikkijuhlamekon metsästystä ja yhdet ihanan ystävän hääjuhlat :)

torstai 26. syyskuuta 2013

CrossFit - I'm loving it


Tämä laji ansaitsee jo ihan oman juttunsa.
 
Itse eksyin tälle kurssille vähän sattumalta, kun ystäväni innoittamana päätin lähteä tutustumaan kyseiseen lajiin. Olen kieltämättä hieman skeptinen kaikkia uusia lajikeksintöjä kohtaan, kun tuntuu, että kaikilla lajeilla täytyy olla jokin uusi hieno nimi (yleensä englanniksi) ja loppupeleissä kyse on kuitenkin jostain jo kerran keksitystä.
 
Saatoinpa muutama vuosi sitten tokaista tästäkin lajista, että siinä on taas keksitty kiertoharjoittelu (circuit) uudestaan. Mutta onneksi olin väärässä. Ei sillä, että mulla circuittiakaan vastaan mitään ole, tehokasta sekin, mutta kyllähän tässä lajissa viedään juttu jo aika kauas seuraavalle tasolle.
Ja lähdetään nyt vaikka ihan omakohtaisista kokemuksista. Itselleni erilaiset toiminnalliset harjoittelut, juokseminen jne. olivat aika arkipäivää aikanaan kilpaillessani nyrkkeilyä. Oli aamulenkkiä, lajitreenejä, intervallitreenejä, salitreenejä, juoksutreenejä, valmennusleirejä, kisoja... Kunnossa täytyi olla ympäri vuoden, kunto ei vain saanut loppua kesken. Mitä tekee nyrkkeilijällä, joka ei kestä edes yhtä täyttä erää kehässä, saati useampaa.

Lopetettuani kilpailemisen elämä täyttyi kaikella muulla ja tilalle tuli mm. uusia harrastuksia, jumpanvetoja, opiskeluita ja noh... elämää ylipäätään. Kilpailuvietti ja tunnollinen treenaaminen jäivät pinnan alle, liikkuminen onneksi säilyi.
Kilpailuviettiä, olkoonkin vaikka sitten vain itseään vastaan, on aika vaikea kitkeä pois ja voi sitä onnenpäivää, kun tajusin löytäväni sen tästä lajista. Hehkutin jo tuolla aiemmissakin postauksissa sitä, kuinka tämä laji kolahti kovaa ja korkealta. Ja kuinka se pitää myös nöyränä.

Ei sillä, että mua harmittaisi se, että peilistä katsoisi hyvässä kunnossa oleva ihminen ulkoiselta fysiikaltaan, mutta vielä tärkeämpää mulle on se, mihin tämä fysiikka taipuu ja mihin voin omaa kroppaani käyttää.

CrossFitin tarkoituksena on kehittää mm. lihasvoimaa, kestävyyttä ja nopeutta. Tätä ollaan saatu testata On-Ramp-kurssilla mm. punnertaen, kyykäten, juosten, tehden erilaisia harjoitteita keppien ja tankojen, pallojen, kahvakuulien yms. parissa. Taskut tursuaa eri liikkeiden tekniikoita, erilaisia harjoitteita, niiden kombinaatioita. To do-lista omista heikkouksista ja opeteltavista jutuista kasvaa koko ajan. Mutta mikä parasta, osaa näistä voi treenata vaikka omalla takapihalla. Salitreenikin on saanut ihan uutta ulottuvuutta.

Itse käyn treenaamassa Kotkassa Eagle Town Crossfitillä, (linkki sivuille tässä). Paikasta en keksi muuta kuin hyvää sanottavaa; tilat ovat siistit, hyvässä kunnossa, ohjaus ammattimaista ja selkeää. Tekniikkaa hiotaan huolella. Ainut miinuspuoli on, että joskus treenin aikana tekisi mieli huutaa hooveetä ;). Eikä sekään ole oikeasti paha asia, että vie välillä oman fyysisen jaksamisensa sinne epämukavuusalueelle. Siellä ne tulokset kuitenkin syntyvät.


Mitäs meillä syötiin?


Tässä kiristelyn pari viimeistä päivää. Olen jäänyt pitkästä aikaa koukkuun tuohon puuro/raejuusto/marjat-yhdistelmään aamupalaksi. Pientä kiirettä on pitänyt ja vaikka onkin tärkeää ennakoida tulevan päivän ruuat, on se ollut omalla kohdallani vähän heikoilla kantimilla. 
 
Ruokaa olen varmasti syönyt suht tarpeeksi, mutta hieman olen joutunut oikomaan muutamaan otteeseen, kun ei olekaan ollut eväitä mukana.
 
 

tiistai 24. syyskuuta 2013

Crossfitiä ja kiristelyä

 
Kun aamu alkaa klo 6.45 kahvakuulalla, ei voi odottaa jaksavansa valmistaa neljän tähden aamupalaa. Jotain kuitenkin täytyy aamulla syödä, että ei tule känkkäränkkä kylään. Tänäaamuna se jotain oli leipää, leikkelettä, munaa ja avokadoa.

Kerrankin oli tänään päivällä aikaa tehdä kunnon lämmin ruoka, kanaa, riisinuudelia ja kasviksia. Yllättävää, että mukaan oli eksynyt puolikas kesäkurpitsa (ei siitä 5,6 kg versiosta sentään), niitä kun löytyy tällä hetkellä tästä taloudesta yli 10 kg :D.

Rahkalle keksin vaihtoehtoja, kuten tuo illan kala/omena. Omeniakin on ihan kiitettävästi odottamassa jatkojalostusta, kun mummin omenapuut notkuvat sadosta.

Syksy on kyllä mun oman ruokaideologian kulta-aikaa, kun tuoretta satoa on laaja kirjo. Kun tämän tuoreuden saisi jotenkin säilöttyä talveksi.
Tänään kannatti muuten taas elää iltaan saakka, koska vuorossa oli crossfit. Aivan hirveä hinku on oppia tästä koko ajan lisää, mutta maltti se on valttia tässäkin lajissa. Sohiessa ei tule kuin sutta ja soraa (vai miten se nyt meni?)
 
Tänään ei treenattukaan aikaa vastaan, vaan keskityttiin puhtaampaan tekniikkaan. Hyvä mulle, jolla tuppaa siinä kohtaa lähtemään mopo käsistä, kun otetaan sekkari käteen ja kysytään, kuka on eka. Oma fysiikka ei vielä riitä olemaan tässä kovinkaan eka ja välillä kieltämättä turhauttaa oma kunto tai sen puuttuminen, varsinkin kun tietää, mitä se on aikanaan ollut. No mutta, täältä noustaan.
 
Mä teen muuten tästä vähän pidemmän sepustuksen vielä loppuviikosta :)



maanantai 23. syyskuuta 2013

Kiristelyjä, päivä 1

Alkaa jo tämä ruokien kuvailu tulemaan selkärangasta. Tämä päivä meni vähän säätäessä koko päivä ja ruokailut olivat aika minuutissa valmiita vaihtoehtoja ja kaapista löytyy versioita. Toiselta salaatilta jätin muuten nuo ruislastut pois, kun maha ei kestä ihan niin paljon niitä päivän aikana. Jatkossa ainakin yritän tehdä yhden lämpimän aterian päivässä. Tänään en ehtinyt. Rahkan pyrin jatkossa pitämään max 1 prk/pv, koska hyvä se on pitää kohtuus tässäkin.
 

Meidän läheisriippuvainen koira kampesi tänään kainaloon, kun mä yritin opetella paria viimeistä kappaletta uuteen combattiin. Koeta tässä nyt sitten opiskella ;)
 Ai siis niinku oikee suora, vasen suora, oikee yläkoukku?
 
 
 Joks me osataan?
 
 
Häh?
 


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Luvassa pientä kiristelyä

Uskoisin, että jokaisella on se oma mukavuusaluepaino/olotila, jossa housut ei kiristä ja on kiva olla. Niin on minullakin. Mua ei häiritse enää, jos painan enemmän, mutta silti koen, että tämä ei ole se minun omin tilani.

Kesästä olen ihan tarkoituksellakin hieman lisännyt omaa elopainoani muutamalla kilolla, koska salitreenit kulkevat niin paljon paremmin hieman isommalla massalla ja kunnon ruokinnalla. Mikä ihana tekosyy syödä PALJON ;).


No mutta, nyt mun ja mun painon väliin on tullut uusi juttu, jota voisi kutsua vaikka rakkaudeksi toiminnalliseen harjoitteluun. Ja vaikka yritin aluksi olla välittämättä siitä ajatuksesta, että mun olisi paljon mukavampi hyppiä, pomppia ja kannatella itseäni siinä normiminäkropassa, niin jostain syystä se on alkanut häiritä mua nyt liikaa. Ja sillehän on helppo tehdä "jotain".

Joten, jos nyt tuntuu siltä, että kesäkunto ei näytäkään enää siltä, kuin kesän alussa, niin otetaan vaikka 5 viikon pyrähdys "takaisin ruotuun"-hengessä. "Säännöt" ovat samat, kuin keväälläkin, eli

Ruokailuista
  • Syö 3-4 tunnin välein
  • Vältä eineksiä, mitä aidompaa ja puhtaampaa, sen parempaa
  • Syö joka aterialla kaikkia energiaravintoaineita, eli hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa mahdollisimman laadukkaassa muodossa
  • Nälkä ei pitäisi tulla
  • Muista juoda tarpeeksi (3-4 l vettä/pv)
  • Karsi kaikki mässy.
Urheilusta
  • Tee sitä mistä tykkäät
  • Liiku monipuolisesti
Levosta
  • Muista huilata eli kunnon yöunet ja lepopäivät liikunasta
Eli mä taas koitan kuvailla parhaani mukaan syömisiäni ja pitää ne mahdollisimman monipuolisina mutta painonhallintaa tukevina. Mikään ei ole tympeämpää, kuin syödä kanaa riisiä joka päivä, vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole ;)

Huikkaa vaikka tuonne lootan puolelle, jos olet mukana :)

 

 

torstai 19. syyskuuta 2013

Elossa. Ehkä ;)

Alkuviikosta mä olin aika vakuuttunut siitä, että mä en ehkä selviytyisi tähän päivään, mutta jollain lailla roikuin kuitenkin elävien kirjoissa ja täällä sitä vaan ollaan. Huomenna on vapaapäivä (no ok, muutama tunti menee koneella töitä tehden) ja laatuaikaa nuoremman tenavan kanssa. Yritin tässä illalla ehdotella, josko nukuttaisi aamulla pitkään, mutta hän ei kuulemma harrasta sellaista ;)

Viikolla on tullut taas pohdittua ikää ja jaksamista. Miten sitä aiemmin vaan puristi menemään välittämättä treenin aiheuttamasta väsymyksestä ja jostain sai tiristettyä sen voiman ja energian siihen tekemiseen. Tai vaikka olisi nukkunut huonot/lyhyet yöunet, niin miten sitä jaksoikin silti pusertaa päivän alusta loppuun ihan sata lasissa, niin ettei edes ajatellut väsymystä koko päivänä, vaan vasta illalla. Vai pystyikö silloin nuorempana vain irrottautumaan arjesta ja huilaamaan tarpeen vaatiessa.
Nykyään sitä puserrusta ei vaan ole. Tai on, mutta se on todella kovan itsetsemppauksen takana. Mä jo joskus mietin, että olenko mä tullut laiskaksi, mutta pienen empiirisen kyselyn tuloksena samaikäisiltä lajitovereiltani voin todeta, että kyllä se vaan taitaa tämä ikä olla.

Pää laahaa kyllä pahasti perässä tässä ikäjutussa. On jotenkin niin vaikea välillä hyväksyä, että ei todellakaan ole enää niin nuori. Ja tarkoitus ei ole missään nimessä valittaa ja voivotella, vaan ennemminkin herätä siihen todellisuuteen, että en ole enää 20. Tai edes 30. Ikäkriisi?

Tällaisina viikkoina yritän etsiä niitä pieniä rakoja hengähtämiseen, rauhalliseen oloon ja pieniä positiivisiä asioita, joilla jaksaa arjessa, vaikka väsymys painaisi niskassa. Yksi suurimpia positiivisia juttuja on mun työ itsessään, jota en meinaa työksi aina mieltääkään. Mulla on joukko asiakkaita, joilta saan niin paljon positiivista energiaa ja hyvää oloa, että aina ei meinaa muistaa, että tämähän on työtä.

Mulla on jumppatunteja, joiden vetämisen jaksamiseen jouduin tällä viikolla oikein erityisesti tsemppaamaan. Kuitenkin astuessani saliin ja nähdessäni sen hyvän fiiliksen, unohtui polvikivut ja väsymykset ja mua naurattaa vieläkin erityisesti tämän viikon combat-tunnit ja ihmisten kyky heittäytyä ja heittää aivan yhtä väsynyttä juttua, kuin mitä ohjaajakin heitti.

Välillä täytyy myös osata irrottautua kiireestä vaikka väkisin. Minulle se oli tällä viikolla mm. retki koiran kanssa metsään. Reilun tunnin lenkki samoillen metsässä ja bongaten muutamat suppilovahverot ja nähdessäni koiran riemun antoi itselleni taas energiaa jaksaa. 

Pari kertaa harkitsin myös CrossFit-treenejä, että onko mitään järkeä lähteä jo valmiiksi piestyllä kropalla treenaamaan jotain niinkin "kevyttä", kuin CrossFit, mutta se olo, mikä siitä tulee, on niin nollaava ja vaikka koko keskiviikko menikin laahautessa eteenpäin ja kaikki pienetkin tauot meni päikkäröiden, auttoi se kuitenkin omaa jaksamista ja fiilistelyä siitä hyvästä olosta, mitä tämä laji antaa. Ehkä hieman hullua, mutta silti :)

Tämän päivän huipennus kohti viikonlopun viettoa oli lounas ystävän kanssa. Ystävät ovat kyllä iso positiivisuuden voimavara <3
 
 
Tietyllä tapaahan tämä on vielä uuden opettelua, ajankäytön hallintaa, omien fyysisten rajojen opettelua, kun työ on muuttunut henkisestä enemmän fyysiseksi. Levon, syömisten ja treenien tasapainoahan se on tämäkin. Täytynee hankkia itselleen rautalankaa ;)

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Cxworx


Huah, sanon minä. Nyt on kourassa 3 kk lisäaikaa ansaita cxworx-lisenssi. Tämä alkaa pikkuhiljaa tuntua jo meidän talonrakennusprojektilta :D. Mutta, eikös se jotenkin niin mene, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Treenit ja ohjaukset jatkuu ja ehkä minäkin olen joskus kelpoversio kyseisessä lajissa.
 
 
Eilen lajitreenien lisäksi tehtiin mm. lankkuhaaste, eli peruslankku ja aika 5 min. Voin sanoa, että sekuntiakaan pidempään en olisi kyseisessä asennossa pysynyt, mutta jos annetaan haaste, niin kyllähän se pyritään tekemään parhaan mukaan, eikös?

Ja ei muuta kuin jokainen haastamaan itseään, alla 30 päivän haaste :)

 

 
 
Toisena päivänä alkoi olla jo enemmän tai vähemmän pientä jumitusta kropassa ja itse voisin jo ehkä puhua pienestä ylirasitustilasta. Kieltämättä nyt aion ottaa alkavan viikon mahdollisimman rennosti, hieman palautella ja vaikka nukkua enemmän.
 

 
Meillä oli aivan mielettömän ihana ja mukavan pieni porukka treenailemassa koko viikonlopun ja toivon, että tulen näkemään tätä samaa porukkaa ainakin jatkokoulutuksissa. Kiitos teille kaikille kanssapusaajille seuroista ja Arjalle napakan asiallisen rennosta opastuksesta tämän lajin maailmaan. 

 

perjantai 13. syyskuuta 2013

Minä ja CrossFit

Minne katosi viikko bloggaajan elämää? Joskus vaan KAIKKI asiat tulevat päällekäin, kuten kiireinen työviikko, Cxworx-koulutus (kyllä, uudestaan ;)), uudet Les Mills-ohjelmat, CrossFit-kurssi, valmennusryhmän aloitus ja PT-tiimipäivät. Yhdessäkin olisi jo tarpeeksi normitöiden lisäksi. No mutta, näillä mennään ja nämä tehdään.

Ja siis. Viime tiistaina aloitin CrossFitin On Ramp-kurssin. Ensimmäisen treenin jälkeen leijuin kotiin aivan pähkinöinä. Muistan, kun aikanaan aloitin nyrkkeilyn ja ensimmäisten treenien jälkeen makasin puolikuolleena loppuillan sohvan nurkassa ja olin onnellinen, kun olin löytänyt oman lajini.

Kilpailun lopettamisen jälkeen minä ja kilpailuhenkisyyteni ollaan jääty vähän ajelehtimaan, kun mikään laji ei ole oikein kolahtanut ihan satasella. Ja kyllä, tykkään juosta, tykkään käydä salilla, tykkään kahvakuulailla, tykkään joogailla, mutta se tunne tuon ensimmäisen CrossFit-tunnin jälkeen oli juuri se sama, kuin aikanaan tuon nyrkkeilyn kanssa.

Olen löytänyt lajini.

Jos ensimmäisen treenin jälkeen tuli ihan mieletön fiilis, niin toiset treenit vetivätkin sitten maanpinnalle. Kyllä, olin nopea. Liian pienillä painoilla ja jäätävän huonolla tekniikalla. Jäi kakan maku suuhun. Olisi pitänyt pitää tekniikka kasassa, mutta kilpailijaminä vei voiton.

Nöyränä pitää siis minut tämäkin laji. To do-listalla kahden treenikerran jälkeen ovat punnerrukset, maastavedot ja pystypunnerrukset. Näistä on hyvä jatkaa. Tässä mä aion olla vielä joku päivä hyvä.

torstai 5. syyskuuta 2013

PÄHKINÄsuklaata

 
Kun kohdallani puhutaan pahasta riippuvuudesta, ei voi olla mainitsematta pähkinöitä. Ja, noh ehkä punaviiniä. Pähkinöitä tulee napsittua päivittäin (punaviiniä ei sentään päivittäin), milloin sellaisenaan, milloin salaatin, muun ruuan tai rahkan joukossa.

Edellisellä kauppareissulla katse osui karkkihyllyn ohi kävellessäni pähkinäsuklaalevyyn ja siitä se ajatus sitten lähti. Mielestäni jos suklaaseen laitetaan pähkinöitä, niin niitä sitten todella saa siinä olla, eikä vain fiiliksellä, että ne olisivat lentäneet yli.

Kotiin päästyäni tekaisin kahvin seuraksi näitä pähkinöitä suklaalla. Käsi on käynyt sen jälkeen ahkeraan lautasella. Ohjeesta tulee aikuisten oikeesti noin 15 kpl sopivan kokoista annosta, mutta itsellä kieltämättä lähti mopo käsistä ja sanoisinko, että ohjeesta tulee ööööööh... max 5 annosta ;)
 Pähkinöitä raakasuklaalla
 
200 g erilaisia tai samanlaisia pähkinöitä
2 rkl hampunsiemeniä (CocoVi)
40 g kaakaovoita (CocoVi)
2 rkl kookosöljyä (CocoVi)
1 rkl lucumaa (CocoVi)
1 rkl hunajaa
1 rkl hamppuproteiinia (CocoVi)
2-3 rkl raakakaakaojauhetta (CocoVi)
 
Levitä pähkinät ja hampunsiemenet astiaan (itse käytin n. 12 x 20 cm  astiaa). Raasta kaakaovoi ja lisää kookosöljy. Sulata vesihauteessa. Lisää sulaneeseen massaan loput ainekset ja sekoita pähkinöiden ja hampunsiemenien joukkoon. Laita hetkeksi pakkaseen tai jääkaappiin, jotta seos jämähtää.
 
 
Tätä ohjetta kannattaa kokeilla myös niin, että lisää joukkoon esim. kuivattuja hedelmiä tai marjoja makua antamaan.
 

tiistai 3. syyskuuta 2013

Ja treeniä

Pari kappaletta oman elämänsä fitness-sankareita kävi yhdessä tuulettamassa ajatuksia salilla ja siinä samassa tuli tehtyä rapsakka yläräpylätreeni. Ja saahan siitä enemmän irti, kun treenaa kaverin kanssa, muutama liike hauiksille ja ojentajille ja sillä kertaa ei muuta tarvittukaan. Mukava tunne käsissä ja sopivan tyhjä pää.
 
Jäätävät hauikset ;)
 
Edellisviikkoa huomattavasti raskaampi viikko starttasi taas tällä viikolla ja käsien lisäksi olen ehtinyt treenata selän. Täytyy kyllä myöntää, että tuollaiset kevyet viikot tekevät kropalle hyvää ja tuntumakin on eri, kun treenaa levänneellä lihalla ja ruholla. 
 
Allien hävityksessä
 
Ruokavaliota olen saanut taas siistittyä ja nyt nämä "lihat" tuntuvat ympärillä ihan hyviltä. Viitisen kiloa on tullut kesästä lisää, nälkää en ole siis nähnyt, treenit kulkevat ja kroppa tuntuu silti vielä omalta. Olen hieman itsekin yllättynyt tästä, koska normiminäni on aina viihtynyt hieman napakammassa kropassa. Päässä on vissiin naksahtanut jotain johonkin suuntaan.
 Idari

 
Hyvä treeniseura, parempi mieli :) Kiitos Mirkka seuroista.
 
 


maanantai 2. syyskuuta 2013

Kävin Nordic Fitness Expossa

Sunnuntaina lähdettiin tyttöjen kanssa Lahteen Nordic Fitness Expoon kisoja katsomaan. Itse jaksaisin keskustella tämän lajin hyvistä ja huonoista puolista vaikka kuinka pitkään, mutta tiivistetään kuitenkin vähän...
 

Laji on niin paljon muutakin, kuin dieettiä ja nättinä lavalla seisomista. Varsinainen työ tehdään jossain ihan muualla, eikä se rakennu hetkessä. En tiedä, mutta voisinpa väittää, että kärkisijojen fysiikoita ei ole rakennettu vuodessa.

Ja rehellisesti toivon, että yksikään, joka haluaa lavalle nousta, ei tee sitä  liian heppoisin "olis kiva olla fitness"-perustein. Laji on rankka niin henkisesti ja fyysisestikin (kuten kaikki kilpaurheilu) ja parhaiten pärjäävät ne, joiden pää kestää kilpailemisen ja fysiikka on oikea. Ja tässä lajissa voisi vielä puhua kilpailujen jälkeisestäkin pään kestävyydestä. Kun kroppa vedetään näin äärimmilleen, kuinka monen pää kestää mm. sen ns. normaalisyömisen.


Onhan tämä lajina ihan cool ja on kiva näyttää hyvältä, mutta jotenkin tuntuu, että tämä alkaa lähteä himppasen verran lapasesta, kun katsoo osallistujamääriä ja näihinkin kisoihin pääsi vaan ne parhaat useammasta eri karsinnasta ja silti oli lava täynnä tyttöjä. En mä sitä sano, että porukkaa olisi kuin Idolsien koelauluissa, joista säälittävimmät pääsevät vielä televiissioonkin raakkumaan olemattomalla laulunlahjoillaan, mutta järki käteen tämänkin homman kanssa.


Mutta silti: hatunnosto jokaiselle lavalle nousseelle ja siellä vielä pärjänneellekin. Mä arvostan tätä lajia ja siinä kilpailevia, kun sen on valinnut fiksuin perustein :)

Mutta kaikenkaikkiaan, päivä oli oikein mukava, kisoja oli mukava seurata, seura oli hyvää ja näin paljon tuttuja :)