31.5.2013

Aika täydellinen perjantai

Joskus menee pieni tovi keksiessä tuota otsikkoa ja jossain lumisen tuskassa välillä tulee heitettyä aika mitä sattuu. Tänään se oli ihan itsestään selvä.
 
Aamun tosin stressasin Cxworxin kanssa. Mutta nyt on purkissa jollain lailla kelpoinen taltiointi. Tällä mennään. 
 
Khuumah.
 
Sen verran meni eilen luotto siihen, että en tunnista vasenta ja oikeaa, että päätin tehdä lunttilapun. Vasen = ohjatessa oikea. Aivan itsestään selvä asia, mutta näin pienen ohjaustauon tuloksena sekään ei tullut enää selkärangasta. Ainakaan kun vieressä pyörii kamera.


Jumpanvedoista suhautin työkaverin luo tekemään töihin liittyvää pikkuprojektia, eli parvekepuutarhan perustamista. Mielenkiintoinen projekti ja nyt löytyy iloisesti ruukuista sekaisin kesäkukkia, perennoja, pensaita, havuja ja hyötykasveja. Parvekepuutarha täydellisimillään, sanoisin.


Tänään multa peruuntui illan ohjaus ja yhtäkkiä mulla olikin ilta aikaa olla vaan kotona. No ihan pikkasen vaan siivoan ja ohhoh, kun meni olohuoneesta järjestys uusiksi. Mutta vähänkö piristi mieltä.

Ja arjen luksusta on myös istua perheen kanssa illalla samaan pöytään, syödä hyvin, jutella päivän kuulumiset, nauraa yhdessä. Asioita, joita ei mikään voita :)


Ruokailut ovat olleet vähän nirkoset tänään ja melko pitkällä välillä, eli vain kolme ateriaa. Aika vähän.

 
 
Tällä verukkeella ja sillä, että mä olen selvinnyt tästäkin viikosta, päätin palkita itseni skumppalasillisella. Ei vaan, ihan rehellisesti vain siitä syystä, että oli sellainen fiilis, että nyt on se
hetki, että mä haluan nauttia lasillisen. No excuses. Aika ihanaa tämä kesä :)
 


 

30.5.2013

CxWorxiä ja rutistusta 29/30

Aamulla kävin vetäisemässä cxworxin, joka kuvattiin lisenssiä varten, mutta niin meni uusiksi sekin homma. Olisihan se ollut vähän ammattimaisempaa osata edes oikea ja vasen, eikä teettää kahta kertaa samaa puolta. Nyt niillä kaikilla jumppaajilla on yksi nätti jalka ja yksi ruma jalka ja se on mun vika. No ei vaan, mutta olisihan sitä nyt saattanut kuvitella, että 8 vuoden ryhmäliikuntataustalla, vaikka parin kuukauden luova tauko onkin ollut, olisi voinut vetää edes jollain lailla painokelpoisen tunnin. No ei voinut. Syytänkö väsymystä vai itseäni, kas siinäpä pulma.
 
Mutta onneksi on aina huominen ja taas sama aamulla uusiksi.
 
 Pettynyt jumppaohjaaja juo Salen pihalla suruunsa
 
 
Illemmalla kävin vetämässä nyrkkeilytekniikkatreenin. Olipa hauskaa. Ihan pelkkää tekniikkaa ja liikkeiden hienosäätöä. Tuossa alakuvassa on taustalla uimalasit (ei hajuakaan, miten ne ovat sinne eksyneet). Ne eivät liity nyrkkeilyyn millään lailla. Voisivat tosin antaa ihan hauskan lisäefektin, jos niitä käyttäisi treenatessa.
 


Syömiset menee samalla väsyneellä meiningillä. Salesta nappasin mukaan salaatin, siihen lisäksi tonnikalaa, rahkapurkin, pari proteiinipatukkaa ja leikkelepaketin. Tuota rasvaisempaa rahkaa en käytä päivittäin, mutta mun mielestä se on niin hyvänmakuista sellaisenaan, että se eksyy aina tällaisina "en jaksanut tehdä eväitä, hain kaupasta"-päivinä täydellisesti. Niillä mentiin tämä päivä.

Paino on tippunut kuukauden aikana 3 kiloa, mutta tämä pöhö pitää kyllä huolta sitä, että ei se siltä näytä. Kunhan tästä pääsen muutaman kerran hikoilemaan salille/lenkkipolulle, niin katoaa tuo turvotuskin. Näin uskoisin.

29.5.2013

www.mäenmeinaapysyähereillä.com

Ihan finaalissa. Ei ole enää pitkä matka. Tätä yritän hokea itselleni, kun kroppa huutaa treeniä ja on väsymyksestä turvoksissa. Ei tarvitse enää puristaa montaa viikkoa, kun helpottaa. Kieltämättä nämä keväät vievät mehut näinkin nuoresta ihmisestä kuin minä. Kaksviis nääs forever. Ai ei vai?

Treenaamaan tosiaan pään tekisi aivan järjettömästi mieli, mutta kroppa ei jaksa. Ei oikeasti jaksa. Tällaiselle sähköjänikselle aika kaamea olotila.

Nyt en ole enää edes jaksanut taistella vastaan, vaan olen onnesta soikeana sujahtanut peiton alle ysin pintaan. Eilen oli iltalukemisena (=lue rivi ja huomaa nukkuvasi) Simple Things-lehti. Miten mä haluaisinkaan olla tuo kansikuvan nainen istumassa rannalla ilman ajatusta, ilman kiirettä.  No, en vaan nyt ole :D


Äsken yritin pilkkiä CxWorxiä läpi, kun huomenna se pitäisi taas luovan jumppienvetotaukojen jälkeen vetää. Ei tässä ole muuta ongelmaa, kuin se, että jos mä en tee mitään, niin mä nukahdan. Niin kävi äskenkin.


 
 Syömiset pysyy ruodussaan, joskin huomaan tekeväni koko ajan nopeampia ja helpompia ruokia.
 

Sen verran feikkaan, että en tullut kuvanneeksi eilistä grilliruokaa (ylläoleva kuva menneeltä toissaviikolta), mutta lautanen piti sisällään puoliksi syödyn maissin (joka jäi tenavalta), lihaa ja salaattia, sekä kesäkurpitsasiivuja.

Hyvänä esimerkkinä mielikuvituksen puutteesta ja vähäisestä kiinostuksesta ruuanlaittoon tässä väsymksen keskellä on tämä päivä: 2 kertaa päivässä leipää, kaksi kertaa sama salaatti ja kaksi samaa rahkaa. Ripiitillä näköjään mennään :D


Ostetaan vapaapäivä tai kaksi hyvään kotiin.

28.5.2013

Maanantaita

Eilinen aamu alkoi kosteissa merkeissä... Ei vaan. Ystävä, jota olen autellut omassa kesäkuntoon-projektissa toi mulle valmistujaislahjan. Oli niin vaatimattomasti kirjoitettu kortti, että vaatimattomana ihmisenä halusin jakaa sen kaikkien kanssa :DD
 
 
 
Illalla töiden jälkeen iski hanskat tippuu käsistä-väsymys, eikä vähempää kiinnostanut minkään homman tekeminen. Pyörin ensin sisällä ja mietin, että nyt olisi aikaa tehdä tuo ja tuo ja tuo homma. Ei huvittanut. Siirryin pihalle ja pyörin siellä samansuuntaisin ajatuksin ja totesin, että olkoon. On se päivä huomennakin.
 
Iltavilakoilla kävin vielä ystäväni Mirkkan luona vyöhyketerapiassa. Edelliskerran kokemuksen perusteella totesin, että tätä täytyy testata lisää. Jännä oli taas huomata, miten kroppa alkaa ottaa paremmin tuota vastaan ja ihon alle jää sellainen "jännä" tunne. Vaikea selittää, mutta suosittelen kaikille, jotka ovat tällaisista hoitomuodoista kiinnostuneita.
 
Syömisistä olen huomannut sen, että kun viime aikoina en ole kunnolla liikkua, niin olisi pitänyt ehkä napsia pois tietyistä ruokamääristä. Kun liikkuu vähemmän, kuluttaa vähemmän.


26.5.2013

Valmistunut koulutettu personal trainer


Sinne sujahti sekin viikonloppu viimeisen PT-kurssin kokoontumisen parissa. Nyt on sitten koulutetun personal trainerin paperit kainalossa. Vaikka hieman haikeana tällaisista koulutuksista lähteekin tietoisena siitä, että tätä ryhmää ei enää koskaan tällä kokoonpanolla tule näkemään, niin kieltämättä ajatus lisääntyneestä vapaa-ajasta tuntuu aika mukavalta.
 
 


Koko tämä vuosihan on mennyt tätä kurssia käyden joka neljäs viikonloppu. Ja nyt nekin ovat tulevaisuudessa vapaata. Pieni asia, mutta vapaa-ajan ollessa näin kortilla, tämäkin tuntuu jo isolta asialta.


Pää on taas täynnä pieniä ja isoja suunnitelmia, jotka tosin vaativat hieman aikaa ja paneutumista, jotta saan pyöriteltyä niistä kelvollisia ja toteutettavissa olevia juttuja. Mutta kaikki ajallaan.

Tänään käsiteltiin omia rooleja työminänä ja minäminänä. Ei nuo mitenkään yllätyksenä tulleet, mitä itse pitää tärkeänä, mutta kieltämättä kun näkee e kirjoitettuna paperille ja jäsenneltynä, niin käväisee mielessä, että jaa-a, mikä mulle on oikeasti tärkeää ja kuinka suuren osan ajastani haluan jakaa mihinkin.
 

 
 
Kylmäkassitkin joutuivat sanomaan toisilleen heippa.
 

 

Käväisin tässä illansuussa myös puutarhassa. Sekin vaatii oman aikansa ja niin kuin ajattelin muuttaa mieleni rikkakasveista hyötykasveiksi, alkavat ne kuitenkin olla jo hieman liian näkyviä ja röyhkeitä ollakseen vain syötäviä vihreitä. Voi ahdistus. Kitkemisurakka on alkavalla viikolla edessä.

Kesäkuntoon-projektikin alkaa olla jo viimeisellä viikolla. Vaikka pientä lipsumista onkin ollut tenavan synttäreiden ja eilisten valmistujaisskumppien osalta, niin aika kivasti on silti lähtenyt tuota rasvaa. Jotenkin tekisi mieli ottaa tälle jatko-osa vielä juhannukseen asti ja kiristellä vielä hetki lisää, kuukausi on kuitenkin aika lyhyt aika... Miten olisi?

 

25.5.2013

Final countdown

Tänään suunnistin Helsinkiin viimeiseen PT-kurssin viikonloppuun. Puoli vuotta on mennyt kuin siivillä. Mä juuri juttelin mun ystävälle pari päivää sitten, että vaikka tässä on mennyt koko kevät aikamoisessa kiireessä, niin yllättävän sutjakasti ovat nämä opiskelut menneet tässä mukana. Tämä on kuitenkin ollut sen verran tuttua aluetta, että tällä kertaa "koulunkäynti" ei onneksi vaatinut ihan mahdottomia. Silti olen tyytyväinen päätökseeni, että lähdin tähän mukaan, koska olen saanut varmuutta siihen, mitä teen ja mitä tulen tekemään, sekä erinäisiä työkaluja tätä ammattia varten.
 
 
Ihanaa Annaa tulee ikävä
 
 
Tänään käytiin mm. läpi segmentointia ja kuinka tavoitteisiin päästään. Alla selkeä kuvaus asiasta.

 

Taideteoksen hintaa voi kysellä multa
 
 
Alla pari nuorta PT-lupausta pääkaupunkiseudun markkinnoille, kauniit ja nuoret Riiaa ja Miraa.

 
Ja suhteellisen hulvatonta menoa, kylmäkassi rules (tähän taustalle Europen Final Countdown):
 
 
Ilta meni ystävän, Marjan, luona. Musta on aika rentoa, että mä istun koneen ääressä ja Marja tekee meille ruokaa <3
 Marge Simpson
 
 
Ja päivän syömisiä:


Marja oli tehnyt kanapastasalaatin lisäksi nokkos-vuohenjuustopiirakkaa.

Ja.... Marja se kaivoi kätköistään pienet valmistujaisjuomat. Ohhohoh.
 

Olkapäätreeniä



Eilen aloitettiin Riksun kanssa "Riksu kuntoon"-projekti (ja Terhikin siinä sivussa). Sovittiin, että treenataan yhdessä kerta, pari viikkoon ja lisäksi hieman hifistelen Riksun syömispuolta. Riksuhan ei mikään vasta-alkaja tällä saralla ole, vaan tietää itsekin paljon salitreenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta ja näkeehän sen nykyisestä kunnostakin. Silti on joskus mukava, että joku seisoo siellä taustalla vähän viemässä tällaisia projekteja eteenpäin.
 
 
 
 
Eilen käytiin iltasella treenaamassa olkapäitä ja ihan napakka treeni siitä tulikin (vaikka pitkin muutamat kuvat räpsiä). Hieman häiritsee edelleen tuo vähän vihoitteleva olkapää ja varsinkin pystypunnerruksisssa tuntuu niin dorkalta, kun toinen käsi nousee vielä ihan nätisti ja toinen kirraa vastaan.
 



Ei treeniä ilman irvistystä
 
 





 
Itselleni ainakin nuo olkapäät (jalkojen heikon voiman lisäksi) on se oman kropan heikko lenkki tässä salitreenaamisessa ja tuntuu, että niitä saisi treenata ihan tolkuttomasti, ennenkuin oikeasti alkaisi mitään oikeasti näkyvää muutosta tapahtumaan. Mutta ei auta kuin jatkaa harjoituksia.
 

Näiden syömisten lisäksi nassutin illalla vielä muutaman ruisnapin (virhe, vatsa ei oikein tykännyt :D)

 

23.5.2013

Päivän poimintoja


Ihan pikaisesti päivän poimintoja:
 
Silmiin osui paristakin eri lehdestä mehujäiden ohjeita. Tätä täytyy testata. Pian. Siis ei sillä, että en olisi koskaan tällaisia tehnyt, mutta täytyy siis kaivaa kaapin uumenista nuo mehujäämuotit ja pistää blenderi kierroksille. Aika herkullisen näköisiä ja itse tehtynä ei varmasti sellaisia sokeripommeja, kuin kaupan vastaavat.
 
Bongasin tänään tuon alla olevan sitruunavinagreten. Ja on muuten hyvää. En välitä valmissalaattikastikkeista muuten, mutta tämä tekee 100 % poikkeuksen. Itse käytän normisti salaatin kanssa hieman öljyä, avokadoöljy on mun suosikki, valkoista tai punaista balsamicoa ja ihan vähän suolaa. Tai teen sinappisen valkosipulikastikkeen öljystä, sitruunasta, valkoisesta balsamicosta, sinapista, mausteista, suolasta ja murskatuista valkosipulin kynsistä.
 

Töistä tultuani totesin, että kääpiömanteli on täydessä kukassaan. Hirmusen nätti puska.


Pyörittelin illan muutamaa uutta hankintaa paikasta A, paikkaan B ja C, enkä osannut päättää, olisiko D-vaihtoehto ollut kuitenkin se paras vai huonoin. Onneksi oli kuitenkin niin kevyitä juttuja, että jaksoin siirrellä niitä itse.
 


Nämä tuskin jäävät näille sijoilleen, mutta saavat olla siinä nyt hetken.


Väsymyksen myötä alkaa syömisissä olla pientä epäsäännöllisyyttä, mutta onneksi tajuan tämän itse ja teen pienen korjausliikkeen, ennenkuin tulee totaalinen repeäminen. Ruuan laadussa ei ole mitään moittimista, vaan ruokarytmissä.


22.5.2013

Elämää ja suunnitelmia ja rutistusta 20-21/30


Sitä harvemmin tulee käytyä kenenkään luona iltapalalla, mutta eilen kävin Riksun luona syömässä iltapalasalaatin ja samalla funtsimassa tulevaisuuden kiemuroita. Monta hyvää ideaa tuli heiteltyä ilmoille ja muutamat yhteistreenitkin tuli kirjattua kalenteriin. Näillä taas mennään eteenpäin.
 
 
Ja taisin mä taas mennä lupautumaan johonkin,joka vie mut kaaaauuuuuas omasta mukavuusalueesta. Tanssitunnille. Kyllä mä vietän jo unettomia öitä nyt tämän takia. Mä olen tuon tanssin kanssa kuin norsu posliinikaupassa. Jos ei lasketa erinäisiä heittäytymisiä muutaman siiderin jälkeen tanssilattian dancing queeninä. Hah.
 
Mutta siis joo. Muutaman kerran kävin nauramassa naamani kipeäksi zumbatunnilla, kun en ihan näyttänyt siltä, miltä piti ja aikuisbaletin alkeitakin kokeilin, kunnes totesin, että ei juu mene jakeluun. Mutta periksi ei anneta ja aion vallata tämänkin sektorin vielä ennen lusikan nurkkaan heittämistä. 
 

 
Kroppa palautuu vieläkin viikonlopun roskaruokinnasta ja olo on aika turvonnut. Yhtään ei auta tilannetta se, että yöunet ovat jääneet aika pieniksi, mutta tästä en saa kuulemma enää valittaa (sanoi mieheni), koska kukaan ei estä mua menemästä aiemmin nukkumaan. Ja tottahan se on. Ihan omaa hölmöyttäni täällä riekun puolille öin ja sitten aamukuudelta mietin, miksi väsyttää.
 
Mutta pitää vielä mainita eilisen ruuista se, että mä jotenkin tunsin ylpeyttä Riksua kohtaan,kun se latasi -30 - -50% ruuat pöytään. Me niin pelastetaan tämä maailma :D
 
 
 
 
Mä olen vakavissani miettinyt aamujuoksujen aloittamista, mutta jotenki noiden himppavajaiden yöunien jälkeen ei tennari lähde toisen eteen. Ehkä mä suosiolla odottelen aikaa parempaa, kuten kesälomaa ja rynnin vasta sitten aamuvilakoilla pururataa urittamaan.

Ilta meni nuoremman tenavan tarhan kevätjuhlissa. On se jotenkin herttaista katsoa sitä jännittämisen määrää, mikä tulee ennen esitystä. Tosin neidin suurin huolenaihe tänään oli, että oliko kiharat hiuksissa joka esityksen jälkeen tallella.

Pkkasen piti hääriä puutarhassakin. Tällä kertaa tosin pensseli kourassa. Suunnitelmissa on pieni yrttitarha pihan perille. Pakko on hiukan korottaa penkkiä, koska en jotenkaan luota siihen, että koira olisi niin fiksu, ettei kävisi merkkailemassa yrttejä ihan vain siksi, että se tajuaisi, että ne ovat yrttejä.



Tämän päivän syömingit ovat menneet jo paremmin ja olo alkaa olla pikkuhiljaa suht normi. Ei vielä sellainen, kuin yleensä, mutta parempi. Tuo valkoinen läjä on toffeen makuista proteiinivanukasta, jos näytti hieman epämääräiseltä :D
 

En ole treenannut koko alkuviikkoon. Jotenkin hieman outo olo, mutta kiire ja väsymys eivät ole raahanneet minua oikein salille tai lenkkipolulle. Mutta kyllä se tästä. Jos vaikka aloittaisi sillä, että nukkuisi edes 7 h yöunet. Nyt kun menisi, niin se olisi vielä mahdollista...

21.5.2013

Rutistusta 19/30 ja pientä sisustusintoa

Ihan pieni kriisi meinasi aamulla iskeä, kun tajusin unohtaneeni kylmälaukun ja eväät kotiin. Hei kääk. Ja kauppaankin ehdin vasta yhden maissa iltapäivällä, eli aika pitkä ruokailuväli tuli, kun olin aamulla syönyt aamupalan ennen seitsemää.

Tällainen rytmittömyys aiheuttaa ainakin itselleni sen, että vatsa on puoliksi tyhjä koko loppupäivän ja nälkä on koko ajan. Pienet sulovileenit iski taas kaupassa, kun törmäsin noihin -30 % lappuihin. Eli alla olevassa kuvassa on nyt huomisenkin ruokia (½ kanasta ja leikkelepaketti).


Nuo proteiinipatukat (ne missä ei ole järjettömästi sokereita) ovat ihan kiva välipalan korvike silloin tällöin. Ne eivät nosta verensokeria ihan pilviin, mutta ovat ihan hyvä ensiapu vaikka makeannälkään. Itse huomasin taas viikonloppuna jäätelöä ja karkkia syödessäni, että ei tarvitse kovinkaan paljon noita syödä, kun olo menee sellaiseksi uuhäähpläähiksi (you know ;)?). Kun muuten yritän vältellä turhaa sokeria (ihan sokerisokeria, hiilareita syön kyllä), niin tuollaiset herkkutempaukset menevät aika helposti yli ja tuntuu, että kropparaasulla menee palautumiseen useampi päivä.

Niin, ja tänään tulikin sitten vietettyä treenivapaa päivä. Olin suunnitellut meneväni tänään joogaamaan, mutta eilen niin dissaavaan äänensävyyn tekemäni "kevyt" jalkatreeni osoittautuikin aika tehokkaaksi ja aikamoisella ankanpyrstötyylillä tuli tänään vaaputtua eteenpäin. Heh.

Ja sitten asiasta kukkaruukkuun. Tänään iski ihan hirveä sisutusvimma ja nyt ei malttaisi paikallaan pysyä, vaan olisi niin kiva vain häärätä kotona laittamassa kesäpihaa kuntoon (joo, Terhi, puutarhatyöt eivät nyt ole varsinaisesti sisustusta), siivota koti lattiasta kattoon, funtsia tavaroiden paikkoja, maalata muutama seinä, ostaa kotiin pari uutta juttua jne. Sellaista "pientä". Kai tämä on joku ennakointi sille, että kun tämä pahin kiire alkaa hellittämään, niin en vahingossakaan jäisi ilman hommia. Ah, niin tyypillistä minua.


Viime aikoina on tullut keskityttyä enemmän itsensä "sisustamiseen", eli treenaamiseen, mutta josko olisi taas aika vähän hifistellä kotonakin.

Itse pidän sisutamisessa ns. kerroksellisuudesta, jossa näkyy eletty elämä, uusi, vanha ja kuitenkin selkeä ja valoisa kokonaisuus. Pidän tavaroista, joilla on tarina tai jotka ovat arvokkaita meille, sellaisia matkan varrella eri paikoista hankittuja.


Puutarha saisi olla myös selkeä, runsas ja kodikas, pikkuhiljaa valmistunut. Omassa pihassa kasvaa myös ei niin tavallisia kasveja, jotka ovat eksyneet sinne testaamismielessä ja minusta on hauska esitellä ystäville puutarhaa nostelemalla pensaiden oksia ja sanomalla; katsos, tuolla tuokin sintti on talvehtinut. Enkä jaksa varmaan koskaan kyllästyä ihmettelemään, kuinka se ja sekin on talvenkestäviä, eipä olisi uskonut.

(kaksi alimmaista kuvaa ovat aivan omaa silmää miellyttäviä randomotoksia ympäri internettiä kolmen viime vuoden ajalta)