perjantai 29. maaliskuuta 2013

Arkea, treeniä ja vapaata

Huh hei, minne hävisi muutama päivä? Ei siis sillä, että mulla olisi joku henkilökohtainen ongelma, joka hävittää päiviä, mutta pientä aikataulutusta on vaatinut töiden, töiden, töiden ja arjen yhteensovittaminen. Ja saada se kaikki kiire mahtumaan neljään päivään. Mutta en valita, tällainen neljän päivän hengailu on erittäin tervetullutta.
 
 
 
Minusta on aina mukavaa jutella eri ihmisten kanssa näistä terveys-, liikunta-, ravinto-, yms. jutuista. Saa aina uutta näkökulmaa omiin mielipiteisiin ja ajatuksiin. Työkaverin kanssa juteltiin viikolla sokereista, verensokereista, diabeteksesta. Juttu lähti makeutusaineista. Itselle on tässä vuosien saatossa kehittynyt joku aspartaamiyliherkkyys. Tai siis. Ihan itse olen omat diagnoosini tehnyt. Aluksi huomasin sen, kun söin sokerittomia pastilleja. Niistä tuli aivan jäätävät ilmalaivat ja turvotukset. Jonkin ajan kuluttua ne tulivat koko ajan pienemmistä ja pienemmistä määristä. Nyt pystyn syömään yhden pastillin niin, että vatsa ei turpoa. Viime kesänä raja meni kolmessa pastillissa. Saman olen huomannut lightlimuista. Sama turpoaminen. No, mikäs pakko se on aspartaamia käyttä? On niitä luonnollisempiakin makeuttajia.
 
Kuten tuossa pussukassa oleva jauhe. Ai miksikä luulit? Se on steviaa, jota ihana työkaverini minulle omistaan jakoi. Tuo pussukka kestääkin varmaan vuoden päivät. On se makeaa...
 

 
 
Koko viikko meni näppärästi omia ruokia roudaillen. Kyllä helpottaa arkea ja jaksamista kummasti, kun viitsii nähdä vähän vaivaa eväiden kanssa. Ja painotan sanaa VÄHÄN. Tällaisten gurmeiden tekemiseen ei kauaa mene, mutta ovat silti ihan syötävää kamaa, eikä tarvitse kärvistellä nälkäisenä, saati kärsiä nälästä johtuvasta väsymyksestä tai ärtynyisyydestä. Ja tuohon suklaapuddingiin laitoin tällä kertaa vaniljauutetta. Sekin toimi erittäin hyvin.

 
 
Kiireestä tai saamattomuudesta johtuen tämän vuoden rairuoho näyttää meillä edelleen tältä:

 
 
Annan kuitenkin itselleni yhden pisteen siitä, että sain ostettua multaa. Viime vuonna jäi sekin ostamatta.
 
Samaa henkeä on nähtävissä ulkokukissa. Myös narsissit odottavat vielä kaupassa. Narsisseja sentään katselin eilen kauppareissulla sillä silmällä, mutta jätin ne kauppaan, kun olivat niin rumia. Pitkiä ja venyneitä.
 
 
 
Tänä aamuna suunnittelin vapaapäivän kunniaksi nukkuvani pitkään. Koira ja nuorimmainen neiti pitivät kuitenkin huolta siitä, että suunnitelmaksi jäi. Koira aloitti aamurallin puoli kuudelta ja nuorempi neiti kapusi kainaloon kuudelta. No, ehkä huomenna. On mulla vapaata silloinkin.
 
Aamulla suunnistettiin ystävän kanssa salille. Kyytiä sai selkä. Vähän venähti meidän treenit tänään, kun saatettiin vähän lörpötelläkin välissä. No, ei kai sen aina tarvitse niin totista ollakaan. Mutta oikein tehokas treeni saatiin silti aikaiseksi.



 Tiedättekö sen, kun teillä on ollut hyvä ystävä ja sitten se jostain syystä "katoaa" (arjen pyöritys, muutto tms.) vaikka vuosiksi. Ja sitten kun sen taas löytää uudestaan. Tuntuu, että eihän tässä välissä ole ollut aikaa ollenkaan, mitä nyt yksi talonrakennusprojekti, muutama muutto, työpaikan vaihdos, lapsen saanti. Silti. Taas kun löytää toisen, aika välistä katoaa ja jatketaan taas samoina kamuina.

 
 
Päivä on kieltämättä mennyt muuten lörväillen. Tuli nukuttua kunnon päikkärit ja voisin ottaa muutaman tunnin tauon jälkeen taas uudet. Kroppa on ihan vapaalla.
 
Sen verran tempaisin tenavien kanssa, että lapioitiin (=lue: minä lapioin ja tenavat leikki lumessa) lumet terassilta ja nautittiin kevään ensimmäiset välipalat ulkona.

 
 

 
 
 
 

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Arkee, arkee

Kunhan taas jorisen, kun olen niin innostunut kuvailemaan kaikennäköistä turhaa ja vielä enemmän turhaa.
 
Päivän "mukana matkassa"-ruuat. Mä olen vähän jäänyt koukkuun tuohon suklaaproteiinivanukkaaseen pähkinöillä ja piparminttuöljyllä. Niin ja tuohon rahka-mango-granaattiomenayhdistelmään.
 
 
 
Kevätväsymys on onneksi kadonnut ja ihana keväinen aurinko ja päivisin lämpenevä sää antaa energiaa. Hyvä niin, koska yöunet ovat hieman sitä ja tätä, ei laadullisesti, vaan määrällisesti...
 

Paluu arkeen on tapahtunut ja voin vain kysyä itseltäni, että kevät tulee, olenko valmis? En TODELLAKAAN. Voisinko jakaantua? Tai saisinko edes assistentin? Ai en.

 
 
Iltapäivällä vietiin ystävän kanssa tenavat paikalliseen ostoskeskukseen ja me aikuisyksilöt kahviteltiin ja juoruttiin ja naurettiin ja vähän pyörähdettiin kaupoillakin.
 
Mun heikkous on Punnitse ja Säästä-kaupan suklaasalmiakkimantelit. Jos ei muuta makeaa niinkään tee mieli, niin näiden ohi en vain pääse.

 
 
Ja ohhoh, en pääsyt näiden housujenkaan ohi. Ne vaan huuteli mua. Yritin mennä ohi, pariinkin otteeseen, mutta ei "Terhiiiiii, vie meidät kotiin!" Ja kilttinä ihmisenä mä viimein myönnyin.


Illalla ohjausten ja väsyneen käsitreenin + kaupassakäynnin jälkeen kaarsin kotia kohti, niin sain todeta, että kerrankin oli bensan hinta kohdillaan. Taisi olla oikein tarjouksessa.

 


maanantai 25. maaliskuuta 2013

Maan ja taivaan väliltä


Eilen nappasin keittiösakset kouraan ja rapsin koiran kevätkuosiin. Viime vuonna sama operaatio tuotti hieman ongelmia karvakamun yhteistyökyvyn puutteen vuoksi. Tänä vuonna tuo tuntui oikein nauttivan tilanteesta ja köllötteli kaikessa rauhassa ketarat sojollaan. Eihän noilla keittiösaksilla tietty saa yhtä hienoa jälkeä, kuin jollain virallisella koirabarberilla, mutta kelpaa meille. Ja varmaan koirallekin.
 
 
 
Illemmalla vein nuoremman tenavan harrastusten pariin ja kävin iltakaffella viihdyttämässä flunssaista ystävää. Taas irtosi hyviä ajatuksia tulevaisuuteen :). Kahvittelutarjoomuksetkin oli suht terveellisestä päästä.
 
 
Lueskelin eilen Mirkkan tekstiä ja huvitti, koska olin juuri jurputtanut näistä samoista asioista. Eli lapsille tarkoitetuista jugurteista, välipalakekseistä jne. Miksi ne pitää tupata täyteen sokeria, rasvaa, suolaa? Ja miten harhaanjohtavasti niitä mainostetaan? Hyvää luille ja luustolle. Sisältää kalsiumia ja d-vitamiinia. Mutta kas, kun unohtuikin mainita, että sisältää myös reilun kymmenen sokeripalaa.

No, en ole hysteerinen näiden kanssa, mutta pyrin useasti kyllä tekemään jotain hieman terveellisempiä vaihtoehtoja. Huono vaihtoehto ei varmastikaan ole smoothie, jossa on maustamatonta jugurttia, mansikoita, banaania ja agavesiirappia. Ja ruisleivän päälle kananmunasiivuja. Uppoaa ainakin meidän tenaviin.

 
 
Eilen illalla en jaksanut paljoa ennakoida tulevaa päivää ja aamulla taas normiarjen kohdatessa työläisen, oli eväät aika nopeasti kokoonrepäistyjä. Sen verran täytyy mainita, että lisäsin tuossa keskellä olevaan suklaapuddingiin piparminttyöljyä ja pähkinöitä, niin johan tuli hyvää. Tuota puddingiahan saa nykyään mintunkin makuisena, mutta itse en raaski panostaa, ennenkuin vanhat on syöty pois kaapista. Ja hyvin toimi tuollaisena teeseitseminttusuklaanakin.

 
 
Paljon olisi taas lörpöteltävää, mutta alkaa pilkkiefekti ottaa vallan. Niin kuin mä aina itse paasaan riittävän levon tarpeesta, niin enköhän mä löytänyt itseni vielä viime yönä yhden maissa kirjoittelemasta raportteja. Ja herätys oli kuudelta aamulla. No, taas tuli testattua että ei kannata. Viiden tunnin yöunet eivät vaan ole IN.


lauantai 23. maaliskuuta 2013

Pilkintää ja jalkatreenejä - ei pöllömpi lauantai

Tulipa harrastettua aamusta jotain todella extremeä. Lähdettiin porukalla pilkille. Ei kyllä turhan usein tule harrastettua tuotakaan lajia. Edellisestä kerrasta taitaa olla öööööö... yli 30 vuotta. Eli ihan taidetaan mennä lapsuusmuistoihin.
 
Pelit ja vehkeet sävy sävyyn kenkien ja huivin kanssa. Tärkeää.
 
Pakattiin koko poppoo koiraa myöten matkaan ja mikäs on sen mukavampaa viettää aurinkoista kevätaamua, kuin järven jäällä hengaillen.


 Mikä toi on?
 
Oma ennakkoaavistukseni oli, että tenavat kyllästyisivät alta aikayksikön tähän kuitenkin hieman hidastempoiseen lajiin. Mutta mitä vielä. Matkassa kun oli vielä samanikäisiä serkkuja, niin ei käynyt aika pitkäksi ollenkaan. Ja mikä tärkeintä, mukana matkassa oli myös kuumaa kaakaota ja eväät. Meniköhän edes 15 minuuttia, kun nuorimmainen kyseli eväiden perään.

 
 
 
Vanhemmalla neidillä oli jo ihan pron elkeet ja epäilin tuon jo nukahtaneen tuohon reiälle, kun niin antaumuksella pilkki.

 
Koira nautti seurasta ja vapaudesta täysin karvoin.

 

Pääsi muuten allekirjoittanutkin pilkkeilemään. Tosin ilman tulosta. Tai no, en ihan. Tuo koira kun pitää mua jonain puolijumalana ja kyhjöttää kyljessä kiinni 90 % ajasta, niin eiköhän tässäkin käynyt niin, että jossain vaiheessa pilkkikoukku löytyi koirasta. Onneksi jäi vaan kiinni karvoihin :D


 
 
Pilkiltä suunnistin Body Pumpin vetoon ja jumpan jälkeen vähän arvoin, että jäänkö treenaamaan jalkoja vai en, mutta niin sattui näppärästi Laura paikalle ja vedettiin ihan kiitettävä jalkasetti. Jotenkin mulla on sellainen fiilis, että hullu yllytti toista hullua. "Laitetaanko lisää painoa?" JOO! "Tehdäänkö vielä toinen pudotussarja?" JOO!

 
Siis tälleenkö tässä kuuluu olla? Miten se poseerausasento meni? Lauralla hyvä yritys, mä luovutin heti :D Täytynee pyytää apua tähän poseeraukseen viisaammilta. Ei lähde ihan luonnostaan :DD


 Aloitetaanko alusta? Eeeiii pysty. Ensi kerralla sitten :)
 
Ja ettei ihan ilman ruokakuvia menisi tämäkään tarina, niin eilen testasin raejuuston, appelsiinin ja maapähkinälevitteen yhteensopivuuden. Toimi. 
 


torstai 21. maaliskuuta 2013

Ketutuksesta

Jaa-a. Välillä sitä pysähtyy miettimään omia valintojaan. Varsinkin silloin, kun kaikki ei suju. Onko oma mielentila sitä, että sen myrkyttää ajattelemalla vain niitä ikäviä asioita? Aika pitkälle varmasti näin. Silloin kun ei ole väsynyt ja kaikki toimii, ei pienet vastoinkäymiset paina missään, vaikka niitä tulisi enemmänkin. 
 
Mutta silloin, kun olisi ihan kiva tehdä aivan jotain muuta, kuin mitä tekee ja asiat ei luista, lipsahtaa helposti mielentilaan, jossa alkaa oikein urakalla kasaamaan niitä negatiivisia ajatuksia.
 
Otetaanko esimerkki? Ja sitten kukaan ei ymmärrä väärin, etteikö vähempää voisi kiinnostaa tai tokaista, että älä tee, tai omapahan on valintasi tai jurputi jurputi, mitäs teet tai vaihda elämäs suuntaa ämmä tai tulisit toimeen vähemmällä.
 
Ei. Nyt on kyse vain ja ainoastaan omasta mielentilasta. Eli.
 
Eilen minulla olisi ollut päivällä muutama tunti vapaata, mutta sen sijaan, että olisin lähtenyt nauttimaan auringosta ulos koiran kanssa, opettelin combattia. Ärsytti. Ei siksi, että en pitäisi combatista tai sen opettelusta, vaan siitä, että JUURI NYT se mun vähäinen vapaa-aika meni johonkin muuhun, kuin siihen, mitä olisin oikeasti halunnut tehdä. Enkä tarkoita myöskään sitä, että aina pitäisi saada tehdä vain niitä juttuja, joita itse haluaa tehdä.
 
 
Tänään sama juttu, päivä menee pumpin opetteluun sillä höysteellä, että koiran lisäksi aikaani kotona odottaa neiti 4 vee. Olen jo kerran siirtänyt tätä opettelua, eli enää en sitä siirrä.
 
Tässä kohtaa, kun kuitenkin mieluummin käyttäisi aikaansa toisella tavoin, alkaa lisäksi ärsyttämään myös se, että olkapää ei ole ihan kunnossa, uuden koneen dvd-soitin tökkii pahasti, pankki (visa) muistaa minua juuri samansuuruisella summalla, kuin mitä tietokone on maksanut. Tuntuu, että vaikka raataisi hanuri ruvella töitä, rahat ei riitä, kun tulossa on vielä mm. auton huolto, kotiin pitäisi säästää rahaa, jotta saataisiin tehtyä se ja se ja se, jotka maksaa enemmän, kuin mihin on kerralla varaa. Ja töistä tulikin mieleeni, että tuleva kevät tulee olemaan varmasti rankka; kuinka saan ajan riittämään niin, että jäisi aikaa tasapuolisesti kaikkeen.
 
Jossain vaiheessa huomaa olevansa negatiivisten ajatustensa kanssa todella syvällä. Huomaan murehtivani jo eilistä, tätä päivää ja kaikenlisäksi huomista, jolle en edes mahda mitään. Se tulee jokatapauksessa, murehdin tai en.
 
Vähemmästäkin alkaa nousta jorma otsaan. Olisi vain niin kiva heittää kaikki nuo tekemiset ja ajatukset menemään, laskeutua lapsen tasolle ja heittäytyä hetkeen. Ei rahahuolia, ei toimimattomia dvd-soittimia, ei vastuuta jumppien tai yhtään minkään opettelusta. Mutta ei, sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pakko vain suoriutua.
 
Tuttua?
 
Ruokaakaan ei huvittaisi tehdä, mutta pakkohan se on. 

 
 
Syötyään sentään huomaan, että hyvä ruoka, parempi mieli. Edes vähäsen. Ei se poista sitä totuutta, että pumppi täytyy edelleen opetella ja dvd-soitin tökkii pahasti, enkä ehdi viettämään aikaa tenavan kanssa tänään tarpeeksi.
 
Mutta siihen se auttaa, että teen hetken muuta, kuin märehdin ketutusta.


Vaikka ruokailu ei aina ketutusta poistakaan, tulee kuitenkin mieleen, että onko tämä vain minun mielentilani, voinko tehdä asialle jotain.

Jos tämänkin kääntäisi positiiviseksi... No, jos vähän tarkemmin asiaa katselee, niin tuo tenava piirtelee tuossa vastapäätä oikeastaan aika tyytyväisen oloisena, koira pötköttää jaloissa ihan tyytyväisenä sekin. Rahahuolet ei poistu murehtimalla. Mutta aina nekin asiat ovat järjestyneet. Toimimaton dvd-soitin jormattaa vieläkin, mutta onhan noita vaihtoehtoteknisiä vempaimia muitakin tässä taloudessa.

Auttaisiko kunnon yöunet ensi yönä asiaan? Tajuan juuri nukkuneeni muutaman edellisen yön aikana huonot (ajallisesti) yöunet. Taidan antaa ensi yönä kunnon yöunille mahdollisuuden.

Aurinko paistaa ulkona, mutta kai se paistaa siellä vielä huomennakin, tai joku toinen päivä. Ja kohtahan tuo pumppi on opeteltu ja sitten siitäkään ei tarvitse kantaa huolta ennenkuin uusi ohjelma vaihtuu. Ja ehkä me voitetaan lotossa ensi lauantaina? Kuka tietää.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Yleistä jorinaa ja raakasuklaakokeilu



Mä niin ihastuin eilen illalla väsäämääni rahkaan, että aamulla piti syöksyä tekemään samaa aamiaisellekin. Mä olen niin vakiintunut syömään aina rahkaa ja mustikoita tai rahkaa ja kuningatarmarjoja, että tällainen väri-ilottelu oli vallan shokeeraavaa. Vanhempi neitikin totesi, että onpa sulla äiti kirkas aamupala. Vallan keväinen.
 
 
 
Hengailtiin nuoremman neidin kanssa tänään päivä kotona ja yritin panostaa myös combatin opetteluun. Tällä kertaa tuo ohjelma on aika helppo opetella. Selkeä. Onneksi. No, eiköhän tuo huomenna mene.
 

 
Viime viikolta jäi vähän kaivelemaan raakasuklaan teko, kun se onnistui niin hyvin. Tällä kertaa lisäsin edellisiin ainesosiin vielä suolattuja cashewpähkinöitä. Veikkaan, että nuo ei kauaa kaapissa vanhene.
 
Tällä kertaa muistin ottaa jopa edes noin-mittoja. Yleensä mä vaan mätän näitä aineita sekaisin keskenään.
 


Eli ensin sulatellaan vesihauteessa kaakaovoi ja kookosöljy. Kaakaovoin raastan siksi, että se sulaisi helpommin. Sitten mätetään joukkoon raakakaakaojauhe, lucuma, agavesiirappia pieni luraus ja vaniljajauhe. Kaadetaan joko leivinpaperille tai jos haluaa hifitellä, niin tollaiselle muotille. Päälle ripotellaan täysjyvämurot, vähän murskatut cashewpähkinät ja karpalot.

 
 
Pieni vaiva, iso herkku. Itse ihan vilpittömästi pidän tuosta raakasuklaan mausta, mutta aika erilaiseltahan se vaikka Fazerin siniseen verrattuna maistuu. Aika kivasti olen myös saanut ihan itse nuo kotona aina syödä. Ei ole ollut tunkua apajille. Ja näitä on kiva tehdä, kun mukaan voi heitellä aika luovalla kädellä kaikennäköistä roinaa. 
 
 

Vähän olin kahden vaiheilla, olisinko treenannut tänään jo jotain yläkertaan kuuluvaa lihasryhmää, mutta varmuuden vuoksi päätin vielä huilata päivän tun olkapäävaivan takia. Ilta meni ohjausten parissa ja kotiin tultuani oli aikas nälkä, vaikka mulla olikin evästä mukana. Sikapikanopea munakas syntyy kolmesta valkuaisesta ja yhdestä keltuaisesta. Väliin tonnikalaa, päälle jotain yrttiseosta. Sen enempää gurmeeseen en jaksanut panostaa. Hyvää tuli. Söin lautasen tyhjäksi :)


 

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Semityöpäivä


Voiko sitä kutsua vapaapäiväksi, jos tekee päivän aikana vain pari ohjausta ja rästitöitä sekä ennakoi vähän tulevaa tekemällä muutaman jutun ennakkoon? Ainakin se tuntui siltä. Siis vapaapäivältä.
 
Ruuankin sai syödä tuoreeltaan lautaselta, eikä muovikiposta. Jos tuo alla oleva ruoka näyttää vähemmän houkuttelevalta, niin sitä se ei ollut. Mukaan oli päässyt täysjyväpastaa, kanaa, pestokastiketta, yrttejä, aurinkokuivattuja tomaatteja, mausteita ja raejuustoa. Hy-vää.
 
 

 
 
Arjen luksusta on myös ehtiä kävellä vanhempaa neitiä kouluun vastaan koiran kanssa. Kävellessä tulee todella oltua läsnä lapsen kanssa ja on mukava kuunnella juttuja siitä, miten meidän takametsään on suunnitteilla hevosille oma alue. Niin, siis meille on kuulemma tulossa hevonen, jonka hän ostaa säästämällä viikkorahoistaan. TAI jos hän vain saisi jostain paljon rahaa. No, tuota jälkimmäistä odotellessa.

 

 
 
Lisäksi käytiin iltapäivällä kirjastossa. Ettei mene liian terveelliseksi kirjojenkaan puolesta, niin tätäkin pinoa tasapainotti mukavasti tuo alimmainen kirja. Josko tässä innostuisi kokeilemaan noiden macaron-leivosten valmistusta.
 
 
Koiralla oli illalla vähän eritavalla katettu ateria. Vaihtelu virkistää tai sitten ote vain kattilasta vähän lipesi...
 

 
 
Kauppareissulla kaikesta tuosta kylmästä ja viimasta huolimatta iski kevätfiilis ja mukaan tarttui kaikkia ihanan värikkäitä hedelmiä, joista tuore mango, granaattiomena ja hunajameloni pääsivät iltarahkaan.
 


Ei kyllä näyttänyt ainakaan kovin rankalta työpäivältä, vaikka useampi tunti niitäkin tuli tehtyä. Ei paha.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Viikonloppua

Lauantaina suunnistin Pt-koulutukseen Helsinkiin. Tänä viikonloppuna aiheena oli mm. motivointi. Itse koin, että viikonloppu vahvisti käsityksiäni siitä, miten asiat kuuluu olla ja mennä. Hyvä näin.

Nämä kurssit ovat kuitenkin aika pitkiä päiviä, eikä niistä selviä syömättä. Aamulla nappasin kylmälaukun taas kehiin ja mukaan lähti päivän eväät. Miten sitä on joskus tullutkaan toimeen ilman moista kapistusta? Mitä mä olen silloin oikein vastaavissa tilanteissa syönyt? Eineksiä? Nooouuuu!


Meillä on kurssilla oikein mukava porukka aika laidasta laitaan erilaisia ihmisiä, mutta jos puhutaan heimulonblogiotetaankuvia-hengenheimolaisista, niin tässä on teille Anna. Aivan mahtava persoona :) Jos joku on vielä missannut hänen blogin, niin se löytyy täältä.

 
No nyt on suodattimet kohdillaan :D
 
Illalla kaarsin ystävän luo yökyläilemään. Ja taas oli iltapalat kohdillaan. Hyvää ruokaa, ihanaa seuraa ja lasi viiniä. Tykkään :)
 
 
Los kanasalados
 





Aamupalakin oli aivan täydellinen

 
Sunnuntai ei tuonut poikkeusta eväiden raahaukseen
 
 
Tänään mä pääsin tosin testaamaan lajia, jota en varmaan olisi seuraavaan 20 vuoteen ehkä tullut muuten kokeilleeksi. Vesijuoksu.
 
Mä en turhan taajaan uimahallissa ramppaa itse uimassa ja jos oikein muistan, niin edellinen kerta taitaa olla noin 7 vuoden takaa. Hmh, ehkä täytyisi tehdä asialle jotain. Vaikka olenkin sitä mieltä, että vesijuoksussa maisema ei vaihdu omiin tarpeisiini tarpeeksi nopeasti, oli laji yllättävän rankka ja ihan satavarmasti voin suositella lajia monelle. Ja nyt kun osaan oikeat tekniikat, voin myös auttaa muita oppimaan ne.
 
Ja. Vaikka en ääneen sitä sanokaan, niin aika suuri todennäköisyys on, että jos vaikka seuraavan 7 vuoden sisään innostun lähtemään itse uimaan, voisin hyvinkin kuvitella vähän juoksentelevani muun uinnin ohessa. Että oikeastaan se oli aika kivaa :)
 

 
Ja taas ne poseeraa.
 
Lisää hassunhauskoja kuvia Annan blogissa.
 




Laukkukaksoset
 
Mä olen viettänyt viimeiset pari tuntia palloillen ulkona ja välillä sisällä, kun täällä meidän periferiassa on aivan mielettömät REVONTULET!
 
Katsokaa vaikka:
 
 
 
Eikö oo mahtavat??!! Voi olla, että joudun ottamaan puhelun itseäni viisaammalle valokuvauksen harrastajalle, jotta saan kameraan oikeat asetukset näin upeita valoilmiöitä varten. Ensi viikolla on kuulemma luvassa lisää.