25.2.2013

Maanantaienergiaa

Maanantai-iltaa vaan kaikille. Ei ollut pöllömpi päivä maanantaiksi tämä, sanoisin.

Voima on taas palannut ruumiiseeni ja tänään treenattiin selkää ja rintaa ei niin tutussa saliympäristössä. Meinasi tosin pääsy salille tyssätä heti alkuunsa, koska olin aamulla nauttinut kiellettyjä aineita.
Tämä ovi ei aukene magnesiumin käyttäjille.
 
 
No, sen verran rikollista minustakin löytyi, että otin riskin ja toivoin, että en jäisi kiinni siitä, että nappasin aamulla yhden magnesiumin  suolensisäisesti. Onneksi tarkastajat eivät käyneet, niin saatiin treenata rauhassa aineiden vaikutuksen alaisina.
 
Päivällä mulla oli hetki aikaa lueskella kirjaa, johon olen jäänyt totaalisen koukkuun. Ostin tuon jo jokin aika sitten, mutta ehdin avata sen ensimmäistä kertaa vasta eilen illalla ja voi morjens, mä olin koukussa.  Nyt mä imen tuota opusta kuin parempaakin dekkaria.
 
Illemmalla nappasin maton kainaloon ja palasin joogasalille. Olin jotenkin satavarma, että hengitys ei kulkisi ja saisin jonkun turhautumiskohtauksen. Onneksi en ole aina oikeassa ja tunnin päätyttyä totesin, että en muista, milloin olisin ollut hikianturat noin levällään ja hengityskin kulki ihan mukavasti.
 
Mielenrauha, here I come.
 
Seesteinen olo jäi aika lyhytaikaseksi, kun kävin vielä illan päätteeksi vetämässä nyrkkeilytreenit. Onneksi mä olen jo liian vanha kilpailemaan (ammattilaiseksi tuskin kuitenkaan enää pääsisin), etten edes näin vanhoilla päivillä pääse keksimään mitään niinkin järjetöntä, kuin palata takaisin kehään. No, sparraamaan tällainen kehäraakki ei ole onneksi koskaan liian vanha.
 



22.2.2013

Off

Joo, mä tiedän olevani ihminen, joka paahtaa 120 lasissa ihan iloisesti porskuttaen vaikka 24/7. Tietyn aikaa. Onneksi mulla on kroppa, joka sanoo stops aika ajoin. Kuten keskiviikkoaamuna. Pientä kuumeilua ja veto pois. Ei mikään vähän väsyttää veto pois, vaan VETO POIS, EI PYSTY. Oma kropan kuuntelu on taas jäänyt ja on mennä suhattu liian pitkään ilman lepotaukoa.

Kolme päivää lähes täyttä koomaamista nukkuen, televisiota tuijottaen, neuloen, leipoen, ollen. Ja pikkuhiljaa alkaa taas olo normalisoitumaan. Tässä kohtaa taas muistutan itseäni siitä, että pitää tehdä paluu joogamatolle. Jooga auttaa ainakin kaltaistani "mä en kuule enkä kuuntele"-ihmistä (kun puhutaan siis oman kropan kuuntelusta) pysähtymään ja kunnioittamaan kropan lähettämiä viestejä. Mun elämä onkin ollut jotenkin ihanan pinnallista viime aikoina, kun en ole käynyt joogamatolla. Ei sen syvällisempiä ajatuksia, ei pinnan alle pohdintoja.

Koomaillessa on tullut kuitenkin pyöriteltyä lankakerää puikoille ja mm. Tähkäpää on saanut vaatekokoelmiinsa pari uutta asua, pipon ja villatakin.


Vanhemman tenavan synttäritkin oli viettovuorossa tällä viikolla. Sen verran väsynyt olin, että kuuraketti ja poniajelu saivat jäädä, mutta tänään pusersin sen verran itsestäni irti, että sain kakun ja erinäiset muut leivonnaiset väännettyä. Lisää täällä. Veto on kyllä kieltämättä niin pois, että tämänkin rykäisyn jälkeen joudun ehkä nukkumaan kaksi päivää palautuakseni. No mutta, ehkä se tästä :).

19.2.2013

Uuh, ihana maanantai

Tai noh. Aika normi. Eväät aamulla kylmäkassiin ja menoksi. Ja hei, mun kylmäkassilla on uusi ystävä. Kyllä jokaisella kylmäkassilla pitäisi ainakin yksi ystävä olla, eikö? ;)

Mulla on alkanut jo pieni stressintynkä puskea esiin, kun vanhemman neidin synttärit lähestyy. "Äiti, mä haluun lepakkokakun" "Enää 20 yötä, enää 19 yötä jne." "Äiti mä haluun Monster High-kutsukortit" Enää täytyy hommata ongintaa, ilmapallot, poniajelu ja kuuraketti. No big deal.
Ei mitään hätää.
 
Kampaajallakin kävin päivittämässä kuontaloni. Onneksi mun kampaaja ei ihan pienistä hätkähdä. Tällä kertaa hiustenvärin inspiraation lähteenä oli valokuva.... Meidän koiran korvasta. Nyt mulla on koiran korvakarvan värinen tukka. Jes!
Mä haluisin tän värisen tukan, kiitos.
 
Tänään vedettiin sellaiset jalkatreenit, että melkein kadutti jo tehdessä. Huomenna saattaa tulla aika pahat morkkikset. Jostain syystä voima oli kanssamme ja Jossun kanssa pusattiin niin viimeiseen tappiin, että "melkein" heikotti. Ja juu, niistä ilmeistä ei ole todisteita, paitsi kanssatreenaajien verkkokalvoilla. Ja ei oteta vastuuta painajaisiin hiipivistä karmaisevista ilmeistä. Ja hulluina päätettiin tehdä sama uudestaan ensi viikolla. Tätä voisi kutsua jalkalihasten palauttamisoperaatioksi.
 
Illan päätteeksi kävin avustamassa nyrkkeilytreenejä, alkeiskurssia. Hitsi kun olis 8-päiväiset viikot ja 40-tuntiset päivät, niin ehtisi hieman useammin tuotakin harrastamaan. Hyvää treeniä, mukavaa porukkaa ja huonotasoisia juttuja = hipoo täydellisyyttä.

Ja luulitteko, että ei tule yhtään ruokakuvaa? Väärin!

16.2.2013

Jorinaa mm. ruuasta

Huhhahhei, mikä viikko. Loivaa juoksua paikasta toiseen, yksi noidannuoli, muutama treeni ja yleistä viuhtomista. No mutta. Viikko on onneksi saatu suht kunnialla pikkuhiljaa päätökseen, noidannuolikin parantunut ja asiat saatu hoidettua.

Viikon aikana tuli useampaan otteeseen juteltua terveellisestä ruuasta ja ruokavaliosta, lähinnä painonpudotuksen näkökannalta. Aika yleinen ennakkoasenne taitaa olla, että ruokavaliossa syödään vain kuivaa riisiä, kanaa, salaattia ja rehuja. No, tavallaan, jos syö pelkkiä raaka-aineita. Mutta ei se kovin paljon mielikuvitusta vaadi, että aivan tavallisista raaka-aineista, kuten nuo edellä mainitut, saa ihan maistuvia, tavallisia kotiruokia. Maailma on mausteita ja yrttejä pullollaan ja kohtuullinen määrä esimerkiksi tomaattipohjaista kastiketta ei varmasti kenenkään ruokavaliota kaada.

Pientä paneutumista se toki vaatii, että jaksaa lukea tuoteselosteita sen verran, että esimerkiksi valmisateriakastikkeet, jotka voivat olla ainakin omasta mielestäni aikamoisia sokerisyöppöjä, eivät sisällä liikaa sokeria tai rasvaa. Ja loppupeleissähän kastiketta ei tarvitse edes käyttää kovin paljoa, kun se antaa jo ruualle kosteutta ja makua. Toisena ääripään vaihtoehtona on taas valmisruuat, joissa kastike on lähes pääosassa ja liha on vain lentänyt siitä yli.
 
Alla esimerkki, jota syötiin koko perheen voimin muutama päivä sitten: täysjyväpastaa, naudansuikaleita, raejuustoa, tomaattia (kasviksia ei tällä kertaa löytynyt kaapista) ja laiskana ihmisenä lihan mukaan lisätty valmis Uncle Ben'sin Provence-kastiketta. Kastikeestakin saa tietty vielä paremman tekemällä se itse. 
 
Laskin joutessani aterialle ravintoarvot ja koko ruuan kalorimäärä oli reilun 300, rasvaa vain muutama gramma, proteiinia yli 30 g ja hiilareista sokerin osuus oli katoavan pieni. Eikä näytä tai maistu kuivan puisevalta.
 Ja alla yksi menossa mukana-ruoka. Ateriakastikkeen korvasi teelusikallinen pestokastiketta.
Niin, ja Tähkäpääkin pääsi Mummille paleltumatta. Päällä uusi villapaita bambin kuvalla ja jalassa villasukat :)

12.2.2013

Kylmää kyytiä ja "hyvä äiti"-pisteitä

Mun vanha kylmäkassi, jota roudailen kesäaikaan päivittäin mukana, kärsi pienimuotoisesta räjähdyksestä viime syksynä. Mielessä muhi pitkään uuden hankinta (ei nyt kuitenkaan häirinnyt päivittäin tai en menettänyt yöuniani stressatessani uuden hankintaa), mutta en halunnut sellaista perusversiota enää. Muutama viikko sitten näin livenä tämän version ja sen verran se jäi mieltä kaihertamaan, että surffailin nettikaupoissa tuota katselemassa, kunnes tajusin käyttää assistenttia. Lahdessa oli ystävän kotikulmilla liike, jossa noita myytiin ja niin sain minäkin omani ilman postikuluja.

Ykkösvärivaihtoehto oli tosin musta, mutta ehkä mä tähän totun muutamassa vuodessa ;) Tai sitten mun täytyy aloittaa taas muutos itsestäni ja stailata itseni kylmälaukkuun sopivaksi. Niinhän se menee: muita et voi muuttaa, mutta itseäsi voit. Pätee myös kylmälaukun kohdalla.

 Rakkautta ensi silmäyksellä
 

Mutta on kuulkaas näppärä vekotin. Niin pysyy kivasti ruuat purkeissa oikeinpäin ja tuota yläosan pikkulokerikkoa voisi kutsua ihan dosetiksi. Sivutaskuihin menee palkkarit pulloineen näppärästi, tai 6 puolen litran olutta (miehen kommentti).

 I was made for loving you baby
 
Pienestä se on ihminen joskus iloinen.
 
Illansuussa nuorempi neiti pohti ääneen, että voisitko sä äiti tehdä Tähkäpäälle vähän lämpimämpiä vaatteita, kun me lähdetään viikonloppuna Mummille ja Tähkäpäälle tulee kylmä tässä mekossa. No tottahan tuo on, ei ole tyttöraasua Suomen oloihin vakiovarusteilla paiskattu.
 
Ja ihan tervettä välillä nostaa hanurinsa irti tästä koneen ääreltä ja kaivaa kutimet ja langat esiin. Viime aikoina on tullut istuttua ihan kiitettävät määrät tässä ruudun edessä tehden paperitöitä.
 



9.2.2013

Lepo, treeni ja ruoka

Otsikosta käy aika hyvin treenaavan ihmisen pyhä kolminaisuus. Ilman yhtä noista, ei tapahdu kehitystä, eikä pysty antamaan 100 % treeniin.

Ihan tuli taas kokeiltua käytännössä, kun torstai-iltana lopettelin vimeisen jumpan ysin pintaan, ja eihän sitä saanut unta ennen puoltayötä. Aamulla herätys oli kello viisi, eli aika pienet yökköset tuli nykäistyä. Kroppa oli aivan jumissa koko päivän.

Tahdonvoimalla treenattiin jalkoja aamusella ja kieltämättä olisi pitänyt uskoa treenikumppanin kehoitusta, että eiköhän jätetä treenit ja lähdetä kahville. Ei siksi, etteikö treeni olisi maistunut, vaan siksi, että mä näytin varmasti haudasta nousseelle. Nuorempana pienet univajeet ei paljon naamassa näkyneet, mutta nyt näkyy.

 Treenaaminenhan on kivaa!
 Niin kivaa, että ihan naurattaa!
 TOSI KIVAA!
 
 
Voimat tosiaan loppuivat aivan alkutaipaleelle ja vaikka treenattiinkin loppuun saakka, niin treeni jäi vähän "tyhjäksi". Ei jaksa, jos ei nuku.
 
Toista oli tänä aamuna, kun olin nukkunut melkein 12 h yöunet. Virtaa oli kuin pienessä kylässä ja aamun pumpinvedot meni kyllä hyvällä energialla. Hyvä treeni, parempi mieli.
 Kasaristailiin päivitetyt jumppareleet.
 
 
Lisäksi vedettiin Innan kanssa lyhyt, mutta sitäkin tehokkaampi selkätreeni. Tämän viikon salitreeneihin täytyy kyllä olla pääosiin tyytyväinen, koska ojentajiin, jopa hauiksiin ja tänään selkään sai pistettyä aiempia isompia painoja. Lihas, ole valmiina kasvamaan!
 
Kielloista huolimatta lumi oli taaskin satanut myös meidän pihaan ja ei auttanut muu, kuin ottaa lumikola ja kolausassistentti mukaan ja lähteä lykkimään.

 I'm lovin' it.
 
Kolausassistentin mielestä lumi häviää pihasta syömällä.
 
Eipä muuta kuin rauhallista ja energistä viikonloppua!

7.2.2013

Kaikennäköistä ruokaa


Silloin, kun ehdin nykyään syödä jostain muusta, kuin muovikiposta ruokaa, pyrin saamaan siihen edes hieman väriä. Ei sillä, etteikö kipporuuastakin saa värikästä, mutta ainakin itsellä se tuppaa olemaan aika hailakkaa vaaleaa höystettynä muutamalla vihreällä rehulla ja värikkäin osa on muovikipon kansi.
 
Viime aikoina olen ihastunut granaattiomenaan ja tuntuu, että sitä löytyy päivittäin rahkan joukosta, smoothiesta ja löysipä se muutama päivä sitten tiensä myös ruokalautasellekin. Eikä ollut ollenkaan pöllömpi vaihtoehto. Vähän punaista, raikasta ja hyvänmakuista. Ja yllättävän kivasti kävi tuon kanan ja bulgurin seuralaisena.
Ja ettei menisi liian nipottamiseksi, tehtiin muutama päivä sitten hampurilaisia paisten naudan paistijauhelihasta pihvit ja  ruisleivän väliin suolakurkkua, salaattia, ketsuppia ja vähän kevyttä hampurilaiskastiketta. Hyvää ja varmasti parempi vaihtoehto normihampurilaiselle.
Ja täytyykö ruuan aina olla niin vakavaa? Ei näköjään, jos sen tekee suht väsyneenä hieman hervottomassa mielentilassa. Kyseessä on munakas, johon lisäsin vähän pestokastiketta. Väliin pyöräytin pannulla pinaattia ja "hampaat" on kevytfetaa.
Mutta mites menee mun vertaistukityhmällä?? Ettehän te ole kadonneet minnekään? Itse olen saanut pidettyä aika hyvää linjaa ruokailujen kanssa, eikä ole tullut mussutettua. Eilen, ihan nimppareiden kunniaksi annoin itselleni luvan syödä herkkuja, mutta loppujen lopuksi tuli syötyä yksi pipari ja kolme suklaakonvehtia. Ou nou?

4.2.2013

I can see clearly now...

Miten sitä tajuaa taas vaihteeksi jotain asioita niin viiveellä? Vaikka mä olen siitä itsekin puhunut jopa ihan ääneen aiheesta ja muka tajunnut sen syvemmän olemuksen, niin joku palikka on jäänyt naksahtamatta paikalleen. Ja vaikka mä tasan tarkkaan osaan neuvoa muita tämän asian kanssa, niin missä kohtaa mun oma maailma on jäänyt pyörimään vähän paikalleen?

Mä puhun lihaskasvusta.

Vaikka mä olen tajunnut sen, että ei passaa tuijottaa vaan pelkkää vaakaa, niin silti mä olen 90 % tehnyt niin.

Vaikka mä olen tajunnut, että kun salilla treenaa hyvällä intensiteetillä, niin syntyy tuloksia. Ja niin on tapahtunutkin.

Vaikka mä olen tajunnut, että jos jotain kohtaa ei itsestään harjoita kuntosalilla, niin se ei kehity. Mutta silti mä olen jostain syystä kuvitellut ainakin salaa mielessäni, että niin kuitenkin tapahtuisi.

Jos ei syö kunnolla, niin ei jaksa treenata kunnolla. Ja nyt tarkoitan laadukasta ruokaa ja ihan kunnon määriä.

No en mä sitä väitä, että ei mussa yhtään lihasta ole, mutta sunnuntaina iski pienen kuntotsekkauksen (kiitos Johanna, rehellinen ystäväni) tuloksena realiteetit aika päin kasvoja. Onhan sitä lihasta juu, mutta vähän siellä sun täällä. Ja mähän haluan mun temppelin olevan tasapainossa. Ja kyllä, olen aika kriittinen itseäni kohtaan, mutta omapahan on temppelini.

Tällä hetkellä jalat on kasa fläsää, kun tuo polvi kuitenkin hieman vaikeutti joksikin aikaa treenaamista. Selkä on saanut jonkin verran leveyttä, mutta sitähän mä olenkin treenannut suhteessa eniten, koska se on mun suokkari. Muut ruuminosat ovat sitten enemmän tai vähemmän sopusoinnussa keskenään.

Niin siis mitäs nyt? Salitreeniä (KOVAA) suhteutettuna järkevään syömiseen. Vaa'alle sanon painonpudotusmielessä heippa ja panostan ensin sisäiseen kasvuun, jonka jälkeen vasta kuoritaan. Kesäkuntoon-projekti siis jatkuu, mutta aavistuksen erilaisilla tavoitteilla.

Heureka, sanon minä.

2.2.2013

Inbody ja muuta sälää

Täällä mä istua tönötän pönötän koneen ääressä ja teen sen tuhatta asiaa yhtä aikaa, kuten bloggaan, hengaan fb:ssä, syön, juon kahvia, koitan saada tammikuun kirjanpidon kuntoon, kirjoitan puhtaaksi saliohjelmia jne.

Ja tämä homma olisi huomattavasti miellyttävämpää, jos omistaisin koneen, joka ei olisi näin HIDAS. Siis MÄ olen hurjan nopea ja tehokas, mutta kone tökkii. Heh heh. Eipä sillä, että mulle ei olisi jo moneen otteeseen ehdotettu uuden hankintaa, mutta vähän jyyränä olen sitä mieltä, että niin kauan kuin tässä on elämää, niin saa kelvata.

Toisaaltaan mua pelottaa jo se katastrofaalinen päivä, kun tämä vekotin sanoo lopullisesti poks ja mä vedän ranteita auki, kun olen menettänyt kaikki kuvat ja tiedostot ja ja ja.... Ja olenko tehnyt varmuuskopioita? No en.

Ja säälittävän huonolla aasinsillalla pääsin tästä aiheeseen tekniset vempaimet ja se aihe, mistä mun piti kirjoittaa, oli tuo Inbody-mittaus. Mä kävin muutama viikko sitten sellaisella vaa'alla, jossa on ne käsissä pidettävät kahvat, joka mittaa rasvaprosentin, mutta ei ole niin laaja, kuin tuo Inbody. Vaa'alla käynnin jälkeen meinasin hypätä parvekkeelta, kun mun rasvaprosentti oli AIVAN JÄÄTÄVÄ. Mä olin se mukaan täydellinen laiha läski. No kuulkaa EN HALUA OLLA, enkä suostunut tuota laitetta uskomaan.

Toissapäivänä kävin sitten Inbodyssa ja nyt olen ihan tyytyväinen, että en syöksynyt parvekkeelta alas. Siis loppujen lopuksi pointtihan on kuitenkin se, että mikään näistä vekottimista ei varmasti anna 100 % oikeaa tulosta ja pääasiahan on, että käy aina samassa laitteessa, samoissa olosuhteissa, niin tulokset ovat sillä tavoin varmasti suuntaa antavia. Ja koska me ei eletä missään umpiossa, on myös paljon ulkoisia, tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa mittaustulokseen.

No, mä olen käynyt aina tässä samassa laitteessa ja suhteellisen samoja tuloksia sieltä olen aina saanut. Ja hyvin olen pystynyt ylläpitämään jo olemassa olevaa täss vuosien varrella, mutta mitään mieletöntä kehitystä (mulle kehitys on siis lihaskasvua) ei ainakaan tuon vekottimen mukaan ei ole. Mutta rehellisyyden nimissä, en mä ole järin aktiivisesti salilla viimeisinä vuosina käynytkään, koska jumpanvedot ovat vieneet sen ajan aika tehokkaasti. Täytyy olla siis ihan tyytyväinen siihen, että on pystynyt edes pitämään sen, mitä on ollut. Tai sitten mä vaan luotan peilikuvaan ja totean olevani mieletön kaappi ja lähtiessäni repäisen harteillani ovenkarmit mennessäni. Ja sitten mä herään.


Nyt siis tavoitteena numero yksi on saada lihasta lisää ja siinä samalla ei haittaa yhtään, vaikka varsinkin alakropan valkoinen "liha" katoaisi kauas pois. Siinä on mun "kesäkuntoon" tavoite.

Teiltäkin kyselin tuossa edellisessä kirjoituksessa, että onko kellään mitään nopeaa ja terveellistä ratkaisua tuohon makeanhimoon. Itse olen yrittänyt miettiä samaa, mutta en ole keksinyt mitään muuta, kuin proteiinipatukan, joka on tietty parempi versio suklaapatukalle. Ja hypnoosin. No joo, täytyy pyöritellä vielä tätä ajatusta ja älähdä ihmeessä tuonne kommenttilooraan, jos sulla on joku satavarma makeansammuttaja, joka on hetkessä valmis.

Ja taas tuli näppärä aasinsilta ruoka-aineisiin ja pakko jakaa teidänkin kanssa eilinen hokaus. Mä olen aika laiska tekemään mitään kastikkeita ruualle ja kieltämättä välillä ruokaan saisi huomattavasti lisää makua, jos siellä olisi jonkinnäköinen kastike mukana.

En nyt ehkä lähtisi tässä kohtaa varsinaisesta kastikkeesta vieläkään puhumaan, mutta suurena avokadon ystävänä tein yhdestä avokadosta, tilkasta sitruunamehua ja puolikkaasta pussista guacamolemaustetta (ei varmasti ole häpeä tehdä tuota mausteseosta myöskään itse) ns. kastikkeen ja sopi kyllä riisin ja kanan kanssa erinomaisesti. Suosittelen. Annoksessa on 1/4 avokadoa.