31.1.2013

Treeniä, arkea ja makeanhimoa

Viimeiset pari päivää on ollut loikkimista paikasta toiseen ja aamulla on aika tarkkaan pitänyt miettiä, mitä ruokia ja kuinka paljon niitä joutuu päivän aikana roudailemaan mukanaan. Eipä ole ainakaan tullut syötyä mitään turhaa, kun ruokailuhetket näyttää tältä:
Tosin tänään se iski illalla, kun pääsin kotiin.... Jäätävä makeanhimo. Onneksi kotoa ei löytynyt mitään herkkuja, vaan tyydyin rahkaan ja mustikoihin. Hyvä minä.

Aika moni teistä "vertaistukiryhmäläisistä" ajatteli vähentävänsä karkkien ja muiden herkkujen syömistä. Miten te (ja tietty muutkin!) siinä onnistutte? Mitä syötte tilalla, vai kestääkö hermo vain sen "paineen", ja päätätte olla syömättä mitään vastaaviakaan?

Itse tunnustelen ensin, onko minulla nälkä ja johtuuko mässynhimo vain siitä. Se tilanne on vielä helppo korjata syömällä jotain ihan normiruokaa, mutta siinä kohtaa, kun makeanhimo tulee ihan muuten vaan puskista, vaatii ainakin omalla kohdalla suurta itsekuria pysyä pois houkutuksen ääreltä. Pitäisi kehitellä joku nopea ja tietenkin terveellinen apu siihenkin. Ideoita?

Tänään(kin) sain treeniseuraa ja onhan se sata kertaa kivempaa treenata jonkun kanssa, kuin ähkiä yksikseen. Sarjat saa vietyä loppuun, kun toinen on auttamassa ja onhan se mukavaa, kun saa välillä jopa naureskella tyhmille jutuille. Yksin on vähän hölmöä höhötellä ääneen omille ajatuksille.
Jalkoja treenattiin tänään aika antaumuksella ja oliko muuten mukavaa vetää illalla mm. Body Pump, kun jalat oli aika.... öööö... vedottomat :D Jalkaosasto hakee vielä vähän voimaa polvivamman jälkeen, mutta tänään tuntui menevän ihan kivasti perille se, mitä tehtiin.

"Voitko näyttää siltä, että pusaat oikein kunnolla?" "Voin."

29.1.2013

Omien ruokailujen sovittamisesta perheenkin arkeen

"Kesäkuntoon"-projektin aikana omat ruokailut eivät varmastikaan aina kohtaa perheen ruokailujen kanssa, mutta itse yritän yhdistää mahdollisimman paljon omia syömisiä perheen ruokailuihin. Välillä täytyy hyväksyä se, että oma lautanen on vain koottava hieman eri tavalla kuin muilla, mutta se ei mielestäni tarkoita, että minun tarvitsee ulkoistaa itseäni täysin perheen ruokailuhetkistä.

En halua kuitenkaan myöskään täysin muuttaa perheen ruokailutottumuksia, jos itse päätän hieman kevennellä. Mutta en myöskään usko siitäkään olevan haittaa, että esim. valmisjugurtit korvataan maustamattomalla jugurtilla ja marjoilla tehtyihin smoothieisiin, joka on makeutettu muulle perheelle hunajalla ja itse käytän makeutusainetta. Tämähän olisi ideaalitilanne kaikkeen arkeen, mutta turhan useasti tulee mentyä siitä, mistä aita on vähän matalampi.

Nyt jos sulla on joku hyvä vinkki tähän oman kevennetyn ruokavalion yhdistelyyn perheen kanssa, niin vinkkaa tuonne kommenttilooraan. Kaikki vinkit, ihan pienetkin, ovat tervetulleita :)

Tänään lueskelin aamulla ystävältäni lainaamaa kirjaa Pirjo Saarnia: Ruoan terveysvaikutukset. Ja opinpahan tänäänkin uuden asian. Sen, että kaura sisältää beetaglukaania, joka auttaa alentamaan veren kolesterolia. Jos kauraa sekoittaa muiden viljojen sekaan, voi tämän beetaglukaanin terveysvaikutukset hävitä, koska muiden viljojen entsyymit pilkkovat beetaglukaanimolekyylin pieneksi. Kirjan lause: sen sijaan kaurapuurossa beetaglukaani säilyttää ison molekyylikokonsa, sai minut tekemään tässä illalla uunipuuroa.

Myllyn parhaan sivuilta bongasin ihan hyvältä kuulostavan ohjeen (jos nyt uunipuuro ohjetta kaipaa) ja ei muuta kuin kaurahiutaleet, omenalohkot ja maito vuokaan ja uuniin. Itse vähän muokkailin ohjetta, ihan vain sen vuoksi, että luin sen huolimattomasti läpi, ja hunajan määrä muuttui teelusikallisiksi ruokalusikallisten sijaan. Mutta makeutustahan saa aina lisättyä.

Alla ohje, niinkuin minä sen tein:

6 dl kaurahiutaleita
3 omenaa kuutioina (kuorineen)
1,25 l rasvatonta maitoa
2 tl hunajaa

Laita puolet kaurahiutaleista isoon voideltuun uunivuokaan, sitten päälle omenakuutiot ja hunaja  sekä loput kaurahiutaleet. Kaada päälle maito  ja mausta halutessasi suolalla. Kypsennä puuroa 175-asteisen uunin alatasolla 1 tunti. Anna vetäytyä hetki uunista ottamisen jälkeen.
Omaan annokseeni lisäsin raejuustoa, jonka sekoitin tuonne joukkoon, lisäksi vähän makeutusainetta ja oli muuten niin hyvää, että olisin voinut syödä koko vuoallisen...
Muuten päivän syömisiä ei niin herkullisiksi voi kuvaillakkaan.
On the go-ateria ei päässyt makuhermoja virittelemään.
Ohjauksien välissä uskaltauduin treenaamaan itsekin. Kuumeilu/flunssa/kurkkukipumikälie ei tuntunut enää painavan päälle, niin annoin käsille mahdollisuuden olla kohtena. Ihanaa. Salitreenaamminen on vaan niin jees :)




28.1.2013

Pientä kiirettä ja väritöntä ruokaa

Heippati hei!

Maanantai ei ole ollenkaan viikonpäivistä se pahin, kun on päättänyt syödä fiksusti. Energiaa riittää ihan eri tavalla, eikös? Ja jos oikein tarkkaan miettii, niin ei ole tehnyt mieli herkkujakaan :)

Treenaamaan en vielä tänään uskaltautunut sen viime viikkoisen kuumeilun vuoksi, ettei se vaan palaa. Pikkasen tiukalta pääkopassa tuntuu taas, kun on ollut melkein viikon liikkumatta. Jonkinlaista huumetta se on treenaaminenkin. Eikä ehkä sieltä pahimmasta päästä.

Aamu ja aamupäivä oli pientä huisketta ja menoa paikasta toiseen ja onnistuin jättämään aamupäivällä yhden ateriavälin vähän turhan pitkäksi, mutta sitten menikin helposti alas jopa noinkin väritön ruoka, kuin mitä tuossa alla olevassa kuvassa. Heh.

Tonnikalaa ostan aina välillä niitä sitruuna/mustapippurimaustetuja pusseja (Pirkka/John West). Ne on aika näppäriä ottaa mukaan ja kaikenlisäksi ihan hyvän makuisia.

Itse yritän syödä 3-4 tunnin välein ja ruokakoot tietenkin jossain järkevyyden rajoissa. Tällöin ei ehdi tulla yleensä nälkä ja kroppakin tottuu siihen, että kohta tulee taas ruokaa ja uskaltaa polttaa koneessa jo olevat pois.

Tänään muistin kaupasta napata mukaan babypinaatinlehtiä ja tein illalla tällaisen "tavallaan vihersmoothien".
 

En jotenkin jaksa uskoa, että noista vihreistä (tarkoitan muitakin kuin pinaattia) on hirveästi haittaa, vaikka niitä tunkisi minkä ruuan joukkoon. Kohtuudella! Tai oikaiskaa, jos olen väärässä!!?? En tarkoita, että yhtä ja samaa vihreää pitäisi syödä päivittäin ja tiedän, että pinaatti ja muutkin vihreät sisältävät paljon kiisteltyä (hyvä/paha?) nitraattia (varsinkin näin talvella).

No, tänään sen syvällisempiä pohtimatta surautin perinteisen iltarahkan marjoilla smoothien muotoon ja sinne pinaatinlehtiä sekaan. Ja päälle vielä vähän granaattiomenaa, niin johan oli hyvää.


27.1.2013

Leppoisa sunnuntai; sopivassa suhteessa liikuntaa, ruokaa ja yhdessäoloa perheen kanssa

Sunnuntaipäivä meni leppoisasti ulkoillessa pariinkin otteeseen. Viime viikko meni tosiaan on-off kuumeilun parissa ja päätin ottaa vielä tämän päivän rauhallisemmin.

Aamulla käytiin saattamassa kylässä ollut ystävä kotiinpäin ja samalla tuli tehtyä vajaan tunnin lenkki koiran kanssa. Koiralla tuppaa olemaan aikamoiset määrät (nuoruuden)energiaa ja joskus tuntuu, että mikään lenkki ei ole tarpeeksi. Illalla käytiin vielä koirapolulla kävelemässä, kun perheen nuorin yksikkö oli uimakoulussa.

 Mennään jo!
 
 
Viime kesänä käytiin koiran kanssa yhdessä juoksemassa ja olihan se aika masentavaa, kun itse veteli jo aivan viimeisiä ja koira olisi jaksanut vielä sen sata kierrosta. En tiedä, pitäisikö tuo pistää hihnasta kiinni auton peräkoukkuun ja lähteä käymään Helsingissä. Varmaan juoksisi ohi vielä moottoritielläkin. Hah.
 Kuristusote?
 
 Lisäksi "me" tehtiin lumityöt.
 
 
Ruokailut meni aika leppoisaan sunnuntaimoodiin.
 
Aamupalaksi tuli syötyä ruisleipä ja marjasmoothie, jossa oli rasvatonta maustamatonta jugurttia, banaania, marjoja ja makeutusainetta. Vaikka muuten yritän pysyä mahdollisimman "aidolla" puolella noiden syömisten kanssa, on tuo makeutusaine (nestemäinen Hermesetas) sitten varmaan se minun paheeni. En käytä sitä kuitenkaan mitenkään suuria määriä, mutta esim. rahkat makeutan sillä lähes poikkeuksetta.
Päivälliseksi tein vähän kaapista löytyy periaatteella ruokaa, kun en jaksanut raahautua kauppaan. Munakas oli syönyt itseensä 5 valkuaista ja yhden keltuaisen, muutaman siivun vähärasvaista leikkelettä, pari rkl raejuustoa ja pussinpohjallisen tacomausteseosta. Tuosta tacomausteseoksesta johtui tuo munakkaan tumma väri. Tässä annoksessa oli ainakin proteiinia :D

Noiden mausteseosten kanssa kannattaa olla myös aika tarkkana, jos haluaa oikein hifistellä hiilareiden kanssa. Esimerkiksi tuossa tacomausteseoksessa on yllättävän paljon sokeria.

Lisäksi mä aina joskus (kuten tänään) maustan noita parsakaaleja sitruunamehun, sinapin, timjamin ja suolan seoksella. Saa vähän vaihtelua niidenkin makuun.

Karkkia ei edes tehnyt mieli. Yksi suurimmista karkkihimon poispitäjistä on tasaiset ateriat. Ei vaan tee mieli makeaa, kun syö tarpeeksi usein terveellistä ruokaa. Niin, ja on tietenkin päättänyt, että ei syö herkkuja :)

26.1.2013

Kesäkuntoon-projekti

No mä oo nyt vähä miettiny.....

Kun mähän kirjoittelen tätä blogia pääsääntöisesti ihan vaan siitä ilosta, että musta on kiva kirjoittaa mun aivopieruja ulos. Päästellä aivokaasuja siis.

Ja vaikka tämä on ihan mun omiin ajatuksiin perustuvaa jorinaa milloin mistäkin, enkä anna minkään tahon vaikuttaa siihen, mitä ja mistä kirjoittelen, on musta kuitenkin ollut ilo huomata tuolta tilastoista, että täällä käy ihan kivasti koko ajan enemmän ja enemmän porukkaa. Selkeästi huomaa myös sen, että treenaamiseen liittyvät aiheet kiinnostavat eniten.

Noh. Tästä päästään nyt siihen, että itse suunnittelin ottaa seuraavat 3 kk "kesäkuntoon"-ajatuksen kannalta ja mietinkin, josko teistä samasta asiasta kiinnostuneista saisin vertaistukea. Ei sillä, että se olisi ehdoton edellytys mun onnistumiselle tai epäonnistumiselle, mutta paljon mukavampaahan se on jakaa muiden kanssa niitä onnistumisen ilon hetkiä ja myös niitä repsahtamisia. Jokaisella on siis ne ihan omat tavoitteet, mutta mennään niitä kohti yhdessä.
Viime kesän kesäkunto

Tarkoitus ei siis ole pitää mitään tiukkaa ruokapäiväkirjaa grammoineen, vaan omalta osaltani haluaisin jakaa päivittäisiä syömisiäni mm. kuvina; hyviksi, helpoiksi ja terveellisiksi havaitsemiani ruokia, välipaloja, "roudaa helposti mukana"-ruokia jne. Sekä tietenkin monipuolista treenaamista.

Maustamatonta jugurttia ja mustikoita. Tykkään.

Siksi en mm. lähde jakamaan mitään tarkkoja ruokavalioita tai treeniohjelmia, koska se, mikä sopii minulle ja minun tavoitteisiin, ei välttämättä sovi aivan samanlaisena jollekin toiselle. Tarkempia ohjeita haluavat voivat ottaa sitten vaikka yhteyttä ihan henkilökohtaisesti allekirjoittaneeseen.

Tarkoitus on kuitenkin antaa vinkkejä ja mielellään myös vastaanottaa niitä, mitkä edesauttavat painonhallinnassa, kiristelyssä kohti rantakautta ja ylipäätään siinä, mikä on järkevä tapa syödä ja treenata. Mihinkään ihmedieeteille en lähde, vaan kyse on ainakin omalla kohdallani pienistä ruokavalion muutoksista, jotka on helppo sisällyttää arkeen. Kuitenkin niin, että ruokavalio pysyy suht monipuolisena.

Suklaaproteiinikakku pahimpaan makeannälkään
 

Jos olet mukana messissä niin huikkaa tuonne kommenttilootan puolelle. Vaikka FB:iin näitä omia jorinoitani aina linkittelenkin, ei se ole tällä kertaa mielestäni ehkä paras paikka näille jutuille.

Milläs aloitetaan? Karkkilakolla?

24.1.2013

Flunssala vs. Terhi

Viime torstai-ilta.
"Hei Terhi! Me täältä Flunssalasta huomattiin, että et ole pitkään aikaan ollut kipeänä. Kansalaisvelvoitteisiin kuitenkin kuuluu sairastaa muutama lenssu vuoteen. Kuultiin vielä, että olet nyt ylityövapailla, niin ajateltiin että nyt sulla on hyvää aikaa sairastaa. Lähetettiin toi Jorma tonne sun kurkkuun vähän aiheuttamaan kurkkukipua ja Kyösti nostamaan kuume kattoon. Muista huilata."

Viime perjantai.
"Hyvä Flunssalacityn päättävä elin. Ei, ei. Nyt te ette ole ihan ajan tasalla. Mulla on viikonloppuna tärkeä meno, enkä voi olla sen vuoksi kipeä. Voisitteko ystävällisesti pyytää Jormaa ja Kyöstiä poistumaan ja palaamaan paremmalla ajalla? Ja ihan kehitysehdotuksena: olisi ylipäätään hurjan mukavaa, jos me ihmiset saisimme etukäteen tiedon siitä, miten me sairastamme nuo vuoden pakolliset flunssat, niin voisimme hieman valmistautua etukäteen. Tai vielä parempi, jos saisimme itse valita, milloin olisi hyvä aika sairastaa. Jos katsoo viime vuosien saldoa, niin Yrjö on ollut ainakin joka kerta aivan väärään aikaan liikkeellä. Kuinka jonkun ajoitus voikin olla noin pielessä."

"Hyvä Terhi. Ethän sinäkään voi olla noin naiivi ajatellaksesi, että voisit itse päättää tuollaisista asioista? Kyllä me täällä Flunssalassa päätämme näistä asioista jatkossakin. Maailma olisi aivan liian mukava paikka elää, jos tällaisistakin saisi itse päättää. Minne se teidän maailma on oikein menossa? Mutta anna Kyöstin ja Jorman nyt hoitaa oma työnsä rauhassa, niin pääset tästä kaikesta vielä vähällä. Muista huilata."

"Niin varmaan."

Viime lauantai.
"Terhi! Menit sitten tappamaan Kyöstin ja Jorman!"

"Hyvä Flunssalacity. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Yritin muistaakseni ihan nätisti pyytää heitä poistumaan, mutta ilman tulosta. Pahoittelen tapahtunutta, mutta voin kertoa, että K ja J taistelivat urheasti loppuun saakka. Lääketeollisuuden mahti Mr. B, voitti kuitenkin tämän taistelun. Toivottavasti asia on nyt tällä selvä. Ei kanneta kaunaa."

Viime yö.
"Huhuu Terhi. Ei kai me herätetty? Kuten jo viime viikon lopussa yritimme sanoa, sinulla ei ole valtaa näihin asioihin. Tilastojenkaan mukaan yhden päivän lenssu ei riitä, vaan keskimääräinen flunssailuaika on oltava ainakin kolme päivää. Edelliskerran rajuista otteistasi viisastuneina lähetimme luoksesi pienen armeijan taistelijoista. Kuten varmaan jo itsekin huomasit, osa heistä nosti kuumeesi yli 39 ja toinen puoli on vasemmassa kaulan rauhasessasi viettämässä pienimuotoisia juhlia. Juhlimassa ovat mm. Mrs. Angiina, Mr. Mononukleoosi ja Mr. Streptokokki. Mutta jos tällä kertaa maltat levätä, voin olla niin laupea, että pyydän juhlijat palaamaan takaisin kotiin, ilman että heidän tarvitsee arpoa, kuka heistä astuisi kehiin. Se on ihan nyt vain itsestäsi kiinni. Ja huomaatko Terhi, luontoa vastaan ei kannata taistella."

"Niin kai sitten. Vaikka en voi millään lailla sanoa pitäväni teistä, arvostan silti jollain tasolla sinnikkyyttänne."



21.1.2013

Positiivista energiaa

Lenssu ei ole ihan vielä tajunnut hienovaraisista vihjailuista huolimatta täysin häipyä. Viikonloppu meni buranakuurilla ja kotiin päästyäni vinttasin buranat takaisin lääkekaappiin, koska ainakin itse saan niistä tosi "onton" olon ja parin päivän aktiivisen käytön jälkeen päänsäryn. Jätettyäni buranat pois, nousi kuume saman tien, mutta onneksi se laski yön aikana, eikä ole toistaiseksi enää näyttäytynyt. Liikunnalliset aktiviteetit saavat nyt odottaa ainakin pari päivää, että näen, mihin tämä tästä heilahtaa.

Viikonloppu meni kaikesta huolimatta oikein mukavissa merkeissä. Sen lisäksi, että olen nyt saanut 100 % varmuuden siitä, että olen täysin oikealla tiellä näine liikunnanalan uravalintoineni, sain viettää pienen hetken laatuaikaa ystävän luona.

Hirveän näppärää on muuten kutsua itsensä kylään "tarvitsen yösijan"-verukkeella ja samalla pääsee herkkupöytien ääreen, koska ystävällä sattui olemaan tuparit samana viikonloppuna. Suosittelen.


Tällaisista viikonlopuista jää käteen hirmuisesti positiivista energiaa.
 
Tänään käytiin vanhemman neidin kanssa kirjastossa. Häpeillen täytyy myöntää, että kirjastossa käynti oli aika extremekokemus, koska rehellisesti en edes muista, milloin olen viimeeksi kyseitä palvelua käyttänyt. Opiskeluaikoina?
 
 
Kokemushan oli kuitenkin kaikin puolin mukava ja napsin hyllystä aika randomotteella kaikkea mm. ravintoon liittyvää. Nyt voisi olla jopa ihan aikaakin istua välillä alas ja lukea.
 
Koska kirjastosta ei ihan kaikkea löytynyt, käytiin vielä pyörähtämässä Suomalaisessa Kirjakaupassa, jossa oli muuten kanta-asiakkaille tarjouksessa tuo Hormonitasapaino-kirja. Ja lisäksi nappasin viimeisen painoksen tuosta toisesta kirjasta, jota voisi jopa ihan koulukirjaksi kutsua. 
 
Itselläni on aika suhteellisen vankat mielipiteet näistä ruoka-asioista, mutta silti on todella mielenkiintoista lukea ja ottaa selvää eri suuntauksista, ehkä jopa poimia sieltä itselleenkin jotain ja jatkaa taas sillä omalla tutulla keskitiellä.

19.1.2013

Minäkö kipeä, en toki...

Vaikka kuinka päättää, että ei aio tulla kipeäksi, ei se aina ihan riitä. Kuumeen kanssa ollaan tässä tapeltu reilu vuorokausi. Kovasti se on yrittänyt pysyä päällä ja eilenkin illalla kuume nousi reilusti yli 38. Liekö tällaista liikkeellä, ei mitään muuta kuin kuumetta?

Viime yö oli myös vähintään mielenkiintoinen, kun joko paleli horkassa tai hikoili kuin pieni sika. Aamu avautui aivan karmeassa päänsäryssä ja horkassa. Ei auttanut kuin käydä suihkussa ja syömässä jotain, laittaa lääkitys kuntoon ja vääntäytyä takaisin vaakatasoon odottelemaan tilanteen paranemista. Ja nyt on taas olo, että ei ole kipeä ollutkaan. Ota tästä nyt taas selvää.

Ja mikäs tässä olisi vaikka sairastellessakin, mutta tarkoitus olisi suunnata auton keula kohti Helsinkiä. Ei silloin, kun on jotain kivaa menoa, saisi tulla kipeäksi.
 
Ei mulla oo mikään hätä, mä olen ihan kunnossa

18.1.2013

Hyvää päivää

Eilen illalla ajellessani kotiin jumpanvetojen ja saliohjausten jälkeen, mietin, että elämä se ei ole ollenkaan pöhkömpää. Kun vaan malttaa, niin asiat loksahtelee paikoilleen ja pitäisi todella osata ottaa hieman epävarmatkin tilanteet avoimesti vastaan. Tällä hetkellä omista päätöistä on hieman vapaata, mutta se pelottava "ylimääräinen" vapaa-aika on tullut täytettyä toisen rakkaan työni parissa kuntosaliohjauksia tehden ja jumppia vetäessä.

Unohtamatta sitä, että jumppien ja ohjausten välissä on aina juuri sen verran aikaa, että ehtii tehdä salitreenin. Pari viikkoa on mennyt aika kivalla rytmillä ja selkätreenejäkin on tullut tehtyä oikein kaksin kappalein muiden ruuminosien treenaamisen lisäksi. Ja ennen kesää olisi tarkoitus saada ne sieltä näkyviinkin. Tammikuussa on aina hyvä aloittaa kesäkuntoon-projekti. Kiitos elämälle maanantaipäivistä ja tammikuista, jolloin elämän voi aina aloittaa alusta. Heh.

Viime kesän selkä
 

Tämä aamu ei auennut ihan yhtä valoisissa merkissä, kurkku oli karhea, kuumetta vajaa 38. Ajattelin, että ou nou, taas yksi tällainen viikonloppu. Ei muuten, mutta olen aika vakuuttunut pahasta karmasta. Ei olisi eka kerta kun on tulossa jotain kivaa jumppaleiriä tai koulutusta, niin mahatauti on vienyt mut aivan toisiin maisemiin, kuin minne oli tarkoitus lähteä. Pari vuotta sitten olimme lähdössä ystäväni kanssa sporttikurssille Vierumäelle, josta omalla kohdallani tulikin sitten pierumäen keikka. Toinen kerta oli Nike Blast, joka meinasi mennä ohi samoin perustein.

Nyt sain onneksi aamujumpalle tuuraajaan ja imeydyin takaisin patjan ja peiton väliin. Pari tuntia unta ja tadaa, kuume on laskenut. Ja jos nyt en lähtisi jumppamaratonia vetämään, niin saliohjauksia kuitenkin.

Minä vs lenssu 1-0
 

No, täytyy pitää muutama välipäivä treenaamisesta ja keskittyä sitäkin mielenkiintoisempaan viikonloppuun, tulossa on PT-koulutusta ja rakkaan ystävän kanssa hengailua.

16.1.2013

Kerrankin haluaisin uskoa horoskooppiin

Kuinka voi käyttää aikansa mahdollisimman hmmm.... turhaan. No lukemalla horoskooppeja. Myönnän kyllä allekirjoittavani luonnehoroskoopeista suuren osan, jos miettii vaikka itseään, lapsiaan, läheisimpiä ihmisiä, jotka tuntee todella hyvin. Joku perä niissä on, koska en tunnistaisi itseäni mieheni tai lasteni luonnehoroskoopeista, mutta omastani kyllä. Enkä voi kuitenkaan sanoa, että eläisin jotenkin juuri sen vuoksi tietyllä tavalla, koska luonnehoroskooppini niin sanoo.

No, jokatapauksessa. Tänään tuli puhetta siitä, että omalla horoskooppimerkilläni pitäisi olla hyvä vuosi tulossa. Olihan se sitten pakko tarkastaa vuosihoroskoopista ja mikäpä on luotettavampi lähde, kuin maikkarin nettisivut.

Näytti kyllä niin hyvältä, että tällä kertaaa ainakin yritän elää siinä uskossa, että näin tulee käymään :)

Alla tuleva vuoteni. Käyppä tarkastamassa oma vuotesi TÄÄLTÄ :D

Henkinen kasvu
Vuosi 2013 auttaa sinua näkemään elämäsi aivan uudessa valossa. Sinulla on enemmän aikaa rentoutua ja virkistäytyä kuin edellisvuonna. Sinun täytyy kuitenkin opetella lisää suvaitsevaisuutta muita ihmisiä kohtaan, niin oma elämäsikin muuttuu paljon helpommaksi ja kevyemmäksi.
 
Ihmissuhteet
Rakkausasioissa vuosi sujuu mukavasti, ja jonkinlaista vakiintumista voi olla näköpiirissä. Älä salaa kumppaniltasi mitään, vaan uskalla ilmaista rohkeasti toiveesi ja tunteesi, sekä kielteiset että myönteiset. Älä anna perhe- ja työasioiden sotkea rakkauttasi.
 
Solmit uusia ihmissuhteita, mutta älä silti korvaa entisiä ihmissuhteita uusilla. Ystäviä ei voi koskaan olla liikaa. Kotona voi syntyä väärinkäsityksiä ja epäsopua, eikä se voi olla vaikuttamatta mielialaasi.

Työ
Työssä vuosi on hyvin tehokas. Olet kova tekemään työtä, mutta joissakin tilanteissa puheesi osoittautuvat suuremmiksi kuin teot. Menet itsevarmasti eteenpäin ja saat bisneksesi kannattamaan. Älykkyytesi ja luovuutesi yhdessä nostavat sinut ammatillisesti kokonaan uudelle tasolle. Ponnistelusi ja kova työntekosi tuovat sinulle ansaitsemaasi tunnustusta vuoden loppupuolella.
 
Opiskelu
Opiskelijoille vuosi on myönteinen. Teet oikeita päätöksiä opiskeluihisi liittyvissä asioissa. Perhe tukee sinua kaikissa ratkaisuissasi. Välillä sinun voi tosin olla hieman vaikea keskittyä. Pysyttele siis erossa asioista ja ihmisistä, jotka vievät ajatuksesi muualle.
 
Raha-asiat
Sinulla on unelmia, joiden toteuttamiseen tarvitset rahaa. Tänä vuonna tulosi onneksi kasvavat, ja saat vanhan velkasikin maksettua. Ole kuitenkin varovainen tehdessäsi sijoituksia. Tarkoin harkitut sijoitukset tulevat kannattamaan. Säästä rahaa myös tulevaisuuden sateisten päivien varalle ja muista pitää kirjaa tuloistasi ja menoistasi, sillä se auttaa sinua pitämään raha-asiat hallinnassasi.
 
Terveys
Terveytesi on koko vuoden ajan varsin hyvä. Sinulla saattaa toki olla flunssanpoikasta tai muuta pientä vaivaa, mutta ei mitään sen vakavampaa. Älä tee liian äkillisiä muutoksia ruokavalioosi tai nukkumis- ja kuntoilutottumuksiisi.
 
Näillä mennään.
 
 

15.1.2013

Pitkän tähtäimen tavoitteet vs. hetken nautinto

Tuo otsikon aihe on pyörinyt päässä nyt muutaman päivän, tai itseasiassa pidempääkin.

Kirjoittelin jo uuden vuoden jorinoissani noista pitkän tähtäimen tavoitteistani. Vaatimattomasti päätin olla myös elämäni kunnossa ensi vuonna tähän aikaan, kun elämä kallistuu (taas!) uudelle kymmenelle. Se on myös yksi pitkän tähtäimen tavoite, joka vaatii työtä, hieman sitoutumista ja määrätietoista asennetta.

Näitä pitkän tähtäimen tavoitteita tuppaa ainakin omalla kohdallani hieman häiritsemään nuo hetken nopeat nautinnot.

En missään nimessä ainakaan tunnusta kokevani mitään morkkista noista hetken iloista, kuten karkkiövereistä, muutamasta ylimääräisestä lasillisesta viiniä, hampurilaisateriasta, pizzaähkystä, levyllisestä suklaata, joita saattaa ainakin oienen väsymystilan ollessa päällä tehdä mieli. Ja jälkikäteen kuitenkin saattaa tulla aina mieleen, että kannattiko?

Koska hyväksyttävähän se on, että jos haluaa jotain, täytyy yleesä luopua jostain ja nyt ainakin kysymys omalla kohdallani kuuluu, että mitä haluan eniten, tai lähinnä, mitä valintoja teen arkipäivässäni, jotta saavutan omat tavoitteeni?



14.1.2013

Tyttöjen juttuja

Vaihteeksi jotain aivan muuta. Eli pieni pläjäys kosmetiikkajuttuja.

Mulla on atooppinen iho, joka varsinkin näin talvisaikaan osaa välillä olla aika kenkku tuttavuus. Nykyään me tullaan jo ihan toimeen, mutta nuorempana mietin ihan oikeasti aamuisin, kehtaanko lähteä kouluun vai en, koska iho kuoriutui päivittäin kuin käärmeellä. No, jotain positiivista aiheesta löytääkseni, niin enpä kyllä sitten taas kärsinyt finneistä.

Ruokavalio tekee ihmeitä ihon hyvinvoinnille ja taas voin ainakin omasta kokemuksestani sanoa, että tämäkin hyvinvointi lähtee itsestä. Rahaa voi uhrata kalliisiin ihonhoitotuotteisiin ja ihan ok, jos niistä löytyy itselle se oikea. Itse olen ajan saatossa löytänyt ihon hyvinvoinnin myös siitä, mitä suuhuni laitan.
Olen yrittänyt minimoida kaikki turhat ulkoapäin tulevat kosmetiikat ja voiteet ja tulla toimeen juuri sillä, mikä on pakko. Olen kaikella maalaisjärjelläni päätellyt, että jos iholle lykätään voiteita koko ajan, ei se viitsi enää itse tehdä mitään. Voi olla, että olen täysin väärässä näiden päätelmien kanssa, mutta oma ajatusmaailmani on se, että autan vain hieman, sen minkä on pakko. Ehkäpä juuri tämän takia minulta ei enää kysytä papereita MISSÄÄN. Paitsi lentokentällä. Ja silläkään tuskin on mitään yhteyttä mun ikään.
Itse olen käynyt läpi aikamoisen kaartin eri voiteita, koska varsinkin naama korkkaa helposti, jos siihen ei mitään sivele pesun jälkeen ja aamuisin. Mä olin jo vuosikaudet tottunut siihen, että mikään ei riitä ja oli ihan normaalia, että rasvatessani levittelin voidetta kahteen tai kolmeen otteeseen, ennenkuin iho alkoi tuntua taas normilta.

Viime vuoden aikana olen tutustunut hieman lähemmin tuohon luonnonkosmetiikkaan ja kuten muussakin kosmetiikassa, huteja on tullut silläkin puolella; joku toimii, toinen ei. Lisäksi alkutaipaleella menin minäkin siihen lankaan, että uskoin kaikenmaailman eco, nature ym. alkuiset tuotteet täysin luonnonmukaisiksi. No, niinhän ei tietenkään ole ja pienten erehdysten kautta olen onneksi pikkuhiljaa ajautunut paremmille tietoisuuden tasoille tässäkin asiassa.

Vuoden loppuolella pääsin tutustumaan aivan ihanaan liikkeeseen ja sitäkin ihanampaan persoonaan, kun joulupuotia pitäessäni naapuriliikkeestä löytyi luomukosmetologi. Itse ihastuin paikan rauhalliseen tunnelmaan ja ajattomuuteen. Itse en ole koskaan arvostanut suuria kosmetologiketjuja tai paikkoja, jossa tuntuu, että homma on vaan sisään, hoito, ulos, seuraava. Juuri tämänvuoksi minulla on esim. luottokampaajana henkilö/ystävä, jonka tiedän tekevän takuuvarmasti hyvää jälkeä. Jos laitan rahaani itseni hyvinvointiin, on minusta kiva myös kokea, että en ole mikään liukuhihna-asiakas, jossa esim. kosmetologi kellottaa minuuttiaikataululla, mitä tehdään.

Sen lisäksi, että löysin muutamia ihania, juuri minulle sopivia tuotteita tästä liikkeestä, testasin myös kiinteyttävän kasvohoidon. Mä en paljoa kasvohoitojen päälle ymmärrä, mutta sen tiedän, milloin olen tyytyväinen. Ja tämä oli ehdottomasti sellainen kokemus. Kiireettömyys, asiantuntevuus ja rentous voisi olla ehkä ne ensimmäiset adjektiivit, joilla tätä kuvailisin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, paikka oli Lappeenrannassa, Huone Empatia, Valtakatu 46 ja liikkeen puhelinnumero on 044 3215740/Laura.


Tästä liikkeestä löysin omalle naamalleni aika mukavan yhdistelmän, Dr. Hauschkan kasvovoiteen (tuossa kuvassa alla), johon lisään pari tippaa Flown ruusunmarjaöljyä. Toimii täydellisesti, ei tarvitse rasvata kuin kerran, imeytyy nopeasti ja iho pysyy koko päivän mukavantuntuisena.

Lisäksi investoin Flown meikinpoistoöljyyn, koska sain kuulla siskoltani niin paljon jurputusta mun "mä olen pessyt naamani aina vaan vedellä"-lauseesta. No ok, nyt mulla on sitten puhdistusaine. Hyvin toimii sekin. Kun muistan käyttää.

13.1.2013

Uudestaan, uudestaan. Taas rinteessä.

Aamulla kävin heti kauppojen auettua tekemässä pienen investoinnin talvitakin muodossa. Nyt mä olen päivittänyt itseni kätevästi takaisin kasarityyliin. On niin neonväriä... Ja käännettäväkin vielä, jos neonvihreä alkaa tuntua pliisulta, voi takin kääntää neonkeltaiseksi. Woooou. Pääsiäisitipu rairuoholla. Ei vaan, tämän päälle nykäistyäni kaupassa, en suostunut siitä enää luopumaan, oli se vaan hieno. Ja ihan mukavaa vaihtelua mustalle, mustalle, mustalle, ruskealle ja maantienvihreälle. Ja onpahan jotain, mille taas naureskella 20 vuoden kuluttua.

Tänään oli vuorossa nuoremman neidin koeajattaminen rinteeseen. Kyseessä oli sen verran pieni laskija, että laskettiin yhdessä auraillen koko ajan. Paitsi ihan rinteen loppuvaiheilla neiti halusi mennä yksin. Hienosti meni auraukset ja jarrutukset.
 Rairuoho tipulla 
 
Lisäksi opetin neidin pyllähtämään. Se sujui hienosti, mutta nousemiseen tarvittiin vähän vielä apuja. Nyt ollaan illalla treenattu istuviltaan kyykyn kautta ylösnousua. Kyllä ne reidet ja tekniikka siitä pikkuhiljaa kasvaa.
Pyllähtelijä
 

Mutta pääasia oli, että intoa riitti. Olen näitä tenavia kuskaillut jos jonkinmoiseen harrastukseen tässä vuosien saatossa ja mikään ei oikein tunnu iskevän kipinää. Nyt ainakin nuorempi oli niin intoa täynnä, että ei olisi malttanut lähteä pois rinteestä ollenkaan.
 
Vanhemmalla neidillä oli ratsastus kovin mieleinen harrastus pienempänä, mutta tultuaan tarpeeksi allergiseksi hepoille, piti sekin jättää. Nyt ainakin vanhemman kohdalla on se kiva, että kaverit harrastaa laskettelua myös ja kunhan tuo tokenee eilisestä tärskystä, niin lähdetään kokeilemaan uudestaan.
 
Sen verran vanhuus vissiin alkoi painamaan, että suunnittelemani jalkatreeni piti jättää välistä, kun alaselkä hieman ilmoitteli itsestään tuon laskettelureissun jälkeen. Kieltämättä asentona ei ehkä se kaikkein ergonomisin, kun roudaa tenavaa alas pitkin rinnettä. No, vaihtoehtona oli olkapäätreeni, joka oikein kutsui luokseen tekemään kolmen päivän päänsäryn/niskajumien vuoksi. Tein sen silti. Ja kärsin huomenna lisää. Hölmöä.

12.1.2013

Happimyrkytys

Mä en ole mikään mieletön talvi-ilmafani, varsinkaan kun mittari laskee alle miinus kymmenen. Ja tänäänhän se oli pitkästä aikaa alle sen. Ja juuri tänään vanhempi neiti seitsemän vee keksi, että nyt on päästävä rinteeseen laskettelemaan kaverin kanssa.

Itse olen nuoruusvuoteni talvet lähes asunut laskettelurinteessä, mutta tässä matkan varrella harrastus on pahasti jäänyt. Onneksi soitto ystävälle pelasti tilanteen, koska mullahan ei tällä hetkellä kaapista löydy edes toppahousuja. Samalla sain lainaksi myös sukset ja monot. Iiiso kiitos :)

Mun toppatakkitilannekin oli aika heikohko. Kaapista löytyi kyllä tuo alla oleva IHANUUS. Mutta niin paljon pokkaa mullakaan ei ollut, että olisin vetänyt kyseisen teltan päälle. En elä viimeisimmän muodin huipulla mutta kamoon, jotain rajaa :D. Ja on muuten se viimeisin versio takista, jonka olen ostanut laskettelua varten. Että kyllä, pieni aikakuluma on ehtinyt tapahtua edellisestä sessiosta.

Pari päivää sitten nappasin salilla kuvan jostain naistenlehdestä ihan tuon pipon vuoksi, ajatuksena, että voisin tehdä sellaisen itse. Mutta ehkä tuo koko kuva  voisi olla ihan kopioimisen arvoinen, jos tuolla ulkona aikoo liikkua yhtään normaalia enempää tulevaisuudessa. Mä olen nyt niin so last season.

Neidin laskettelu-uran alku näytti lupaavalta ja pari mäkeä meni suht kunnialla ja ehdin jo miettiä, kuinka me sitten kohta tenavien kanssa lasketellaan kaikki talvet ja ja ja.... No, kolmannella laskulla neiti veti niin antaumuksella aitaa päin, että tolppa, neiti ja sukset lensivät kaaressa ja huuto oli aikamoinen. Hetken tsemppaamisen jälkeen laskettiin vielä pari mäkeä yhdessä auraten, ettei reissusta jäänyt paha mieli.

Vaikka neidin eka reissu ei mennyt ihan putkeen, pahimmilta traumoilta ja loukkaantumisilta onneksi säästyttiin ja lupasi neiti lähteä vielä uudestaankin rinteeseen. Mutta toista kertaa hän ei kuulemma ajatellut törmäävänsä tolppaan. Ihan kiva.

Ja itse huomasin, että omat taidot eivät ole parissakymmenessä vuodessa onneksi kadonneet mihinkään vaan laskettelu sujui oikein kivasti. Ihan yhtä hurjapäisiin temppuihin ja mustiin rinteisiin en enää ehkä lähtisi, mutta kuiteskin. Mulle tuli ihan kipinä rinteeseen. Mähän saattaisin alkaa vaikka tykkäämään talvesta uudestaan. Ei hassumpaa.

Mutta hei, jos mä ikinä tulen hehkuttamaan tänne hiihtoa, niin sitten mä olen saanut todella vakavan happimyrkytyksen. Älkää uskoko, vaikka kuinka hehkuttaisin. Hiihto on hanurista. Mun viimeisimmät monotkin on sellaiset Jalaksen kolmereikäiset. Ja tuskin mun Karhutkaan vuosimallia 80-luku olisivat enää sopivat nykyladuille.

11.1.2013

Itkisinkö onnesta?

Väsymyksestä voisin ainakin pienet tirauttaa. Koko kulunut viikko on ollut yhtä juoksua paikasta toiseen ja tänä aamuna mietin ajellessani salille jumppien vetoon, että monenkohan ihmisen elämää mä itse asiassa oikein elän?

Mutta vaikka mä olenkin taas aika halkipoikkipinossa, tällä kertaa fyysisesti ja kroppa huutaa lepoa ja varsinkin kunnon yöunia, tirauttaisin silti ne itkut onnesta. Juuri nyt osaan todella arvostaa sitä, että kaikki on ok ja vaikka tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, niin toistaiseksi näyttää aika valoisalta.

Tänään raahauduin lähes viimeisillä voimillani päänsäryn saattamana vetämään tässä iltavilakoilla kahvakuulatuntia. Olin lähes valmis uhramaan omaisuuteni (joka on luonnollisesti valtava) siihen, että olisin saanut tunnille toisen vetäjän. Ajatus päänsärystä ja kahvakuulasta ei oikein houkutellut. Onneksi särkylääke alkoi purra ja hitsi, että olikin mukava heilutella kuulaa pitkästä aikaa. Nyt kun ei enää itse vedä kahvakuulatunteja säännöllisesti, on kuulat jääneet vähän sivuun salitreenaamisen ja muiden jumpanvetojen sijaan.

Sen verran päätin salilta lähtiessäni, että annoin itselleni luvan kipaista lähikaupan kautta hakemassa jotain hyvää. No, jotain hyvää oli sitten uusi Simple Things-lehti, yksi pieni aforismi, jossa tulee mukana siideri ja mandariinejä. Ei karkkia, ei suklaata. Mandariinejä. Toivottavasti tämä on pysyvä vamma. Yleensä väsyneenä tulee vedettyä mässyä kaksin käsin.

Aforismi ei pettänyt tälläkään kertaa. Täytyisi alkaa uskoa enemmän positiivisuuden voimaan. Jos nyt mikään megamärehtijä olen minäkään, niin parannettavaa on aina. Ehkä tärkeintä on kuitenkin olla tartuttamatta negatiivisuutta ja pahaa mieltä muihin. Ja osata olla imemättä sitä muista.
 
Jotta mieli pysyisi korkealla, täytyy myös yrittää saada tarpeeksi lepoa. Viime yönä unet jäi vain unosiksi, mutta huomenna nukun piiiiitkääään. Lihaskin kasvaa levossa. Odotan huomisaamulta jotain todella suurta kehitystä.
 
Hyvin on tullut huomattua tässä viikon aikana, miten kroppa kerää nestettä itseensä fyysisen rasituksen ja hieman vähäisten yöunien seurauksena. Ehkä tämä tästä, kun kroppa tottuu taas liikkumaan ja saan huilattua viikon tuomat rasitukset pois.

9.1.2013

Vihreää energiaa

Mä en ole koskaan ollut aamuihmisiä, siis niitä, jotka heräävät aurinkoinen hymy kasvoillaan, täynnä energiaa aloittamaan taas uusi ihana päivä. Ei. Mä olen niitä hitaasti käynnistyviä ihmisiä, jotka vaativat aamulla sen oman hetkensä ihan rauhassa, ennenkuin ovat valmiita ottamaan tulevan päivän vastaan. Aamuäreiksikin joku saattaisi sanoa.

No, tänä aamuna mua vastaan tuli aivan selvä "merkki" allaolevassa muodossa, eli paperikassin kyljestä. Tämä aamu täytyy aloittaa valoisemmissa merkeissä.
Sign
 
 
Edelliseltä kauppareissulta mukaan tarttui paketillinen pinaatinlehtiä ja mikä onkaan parempi aloitus päivään kun herättää koko perhe hellään blenderin surinaan ja pyöräyttää vihreähkö smoothie.

Tällä lähtee aamu uuteen nousuun.
 
 
Smoothieita meillä juodaan säännöllisesti, mutta näiden viherversioiden sisäänajo on vielä hieman vaiheessa. Onneksi meidän tenavat ovat suhteellisen ennakkoluulotonta porukkaa ja kysyttyään, miksi tämä on näin oudon väristä, suostuvat kuitenkin maistamaan. Ja hyväähän se oli. Pinaatti ei tuolla makua anna yhtään, mutta voisin mennä vaikka takuuseen, että pahaa se ei tee kenellekkään.
 
Amazoonian joulupukki toi minulle alla olevan kirjan. Kunhan tämä sisäänajo banaanilla ja jugurtilla on tehty, voin pikkuhiljaa alkaa tekemään hifistellympiä versioita näistä.
Vihreän energian raamattu

5.1.2013

Kalsarilauantai

Eilen jo päätin, että vaikka kuinka olisi virtaa tänään, niin aion viettää koko päivän vain leväten, katsellen elokuvia ja neuloa. Ja ei ollut muuten vaikeuksia yhtään. Oli niin kiire vain olla tekemättä mitään, että salillekaan en ehtinyt.


Pääkoppa käy tällä hetkellä hieman ylikierroksilla, kun on monennäköistä ajateltavaa. Olen ottanut päivittäiseen "käyttöön" meditoinnin, jotta saisin kierroksia hieman alas ja hieman tasoiteltua hyörinää tuolla yläpäässä.

Toinen hyvä keino tasailla on kävely metsässä. Nyt on ollut kuitenkin viime päivinä niin sohjot kelit, että metsäpolut ovat olleet kaikkea muuta kuin rauhoittumista varten. Lumessa kahlaaminen polvea myöten ei ole käsitykseni mukaan rentouttavaa.

Mutta jottei koko päivä mene ihan kalsarisillaan, niin jos vaihtaisi kalsarit edes hieman toisenlaisiin ja lähtisi vaikka viettämään rentoa tyttöjen iltaa.

4.1.2013

Väsymys + perjantai = ei hyvä heilu

Ei ole ihmisen hyvä nukkua liian lyhyitä yöunia. Ainakin näin kypsemmällä iällä ne kostautuvat heti, ja käsitettä univelka ei voi enää käyttää. Ei ole luottoa, ei. On vain tultava toimeen käteisellä.

Koko päivä oli enemmän tai vähemmän tahmeaa eteenpäin menemistä. Onni, että töissä oli alunperinkin tarkoitus tehdä superlyhyt päivä, ja sieltä kampaajalle.

Mitä ihanaa nollausta mitä mukavimmassa seurassa. Mä olisin aika vakuuttunut siitä, että vaikka muuttaisin Timbuktuun, niin ottaisin menopaluun meidän huudeille noin kuuden viikon välein, että pääsisin omalle kampaajalle. Niin. Piste.

Väsymystä ei yhtään helpottanut se, että lähdin roudaamaan tenavia mummilaan tunnin ajomatkan päähän. Tenavat korisevat tasaiseen tahtiin takapenkillä ja itse yrität pysyä hereillä. Mummilassa oli pakko ottaa pienet tirsat, ennenkuin suuntasin paluumatkalle. Harvinaisen kohteliasta mennä toisten luo vain käymään päiväunilla (ja syödä kahvin kanssa 3 pullaa). No, kai omien vanhempiensa luona saa olla kuin kotonaan.

Salillekin piti ehtiä, mutta pikku päikkäreiden takia jäi sekin ilo tekemättä. Ehkä ihan hyvä. Väsyneenä ei tule treenistäkään sutta eikä kettua. Tai no. Jotain. Siis mitään.

Paluumatkaa siivitti kyllä niin hyvä seura, että väsymyskin pääsi unohtumaan hetkeksi. Soittelin lapsuudenystävälleni ja niin ne asiat vain tuppaavat jutustellessa järjestymään, vaikka olisi mitä lomautusta tai työttömyyttä ilmassa. Plan B tuli molemmille aivan selväksi. Toivon kovasti, että työkkäri on suopea tukemaan ystäväni yritystä työllistyä tulevalla viinitilallaan Ranskassa. No, onneksi asioilla on tapana järjestyä ja elämä kantaa. Niihin on vain luotettava, vaikka sillan alta.

Kuva tulevaisuudesta Ranskan/Italian viinitilan laelta
 

Ja ihan btw. Miksi näihin ihmisiin, jotka ovat säilyneet mukana lapsuudesta asti, ja joiden kanssa on aina niin mukava jutella, ei pidetä enemmän yhteyttä? Mikä sääli! Saman totesimme toisen lapsuudenystäväni kanssa tuossa joulun alla tavatessamme. Vaikka aikaa olisi kulunut 10 vuotta, niin tavatessamme ollaan heti samalla aaltopituudella ja aika katoaa välistä.

Kaupassa käydessäni pohdin, että jos olisin dieetillä, niin perjantai olisi ehdottomasti viikon ankein päivä. Kaikki marisevat aina maanantaista, mutta sehän on se paras päivä, silloin on tahtotila kovimmillaan. Toisin kuin perjantaina, jolloin pitkän työviikon tai vaikka huonosti nukutun yön uuvuttamana raahaudut ruokakauppaan ja sukkuloit kaikkien niiden houkutusten ohi, joita on tarjolla. Nii-in. Maidot unohtuivat kauppaan, mutta mukaan tarttuivat tarvikkeet täydelliseen los tortillos-illalliseen.

Noh, eksyinpä vielä kaupan päälle Punnitse ja Säästä-kauppaankin. Kerrankin ehdin sinne sen aukioloaikana (siis ihan kuin minulla olisi tapana käydä siellä sen ollessa kiinni). Mukaan tarttui muutama tuote, ihan vaikka synttärilahjaksi. Ja hei. Ei ollut tarkoitus muuta ostaa, mutta niin mä kävelin sieltä ulos lisäksi paperipussi, jonka pohjalle oli tipahtanut suklaasalmiakkimanteleita. Aivan järkyttävän HYVIÄ! Ja eihän ne voi olla epäterveellisiä, kun niissä on se mantelikin :D
Eko- ja luomujeesustelijan tavarataivas
 
Että ei muuta kuin oikein mukavaa perjantai-iltaa. Luppasilmän on aika mennä nyt nukkumaan.


3.1.2013

Lihassärystä

Mun oltava jollain lailla kummallinen (joo no hei yllätys), kun jollain ihmeellisellä tavalla jopa nautin lihassärystä. Urheilun aiheuttamasta sellaisesta. Ihan kuin se olisi joku mittari, että nyt on osunut treeni kohdalleen tai jotain.

Kaikkein pahin on se, kun vatsalihakset ovat treenistä niin kipeät, että kun alkaa naurattamaan, pitää vaan hihitellä silleen kevyen hölmöllä tavalla. Moneen vuoteen en ole vatsoja saanut kunnolla kipeäksi, vaikka mitä olisi tehnyt, mutta nyt kun vedän tuota Cxworxiä, niin joka treenin jälkeen tuntuu, että jotain on tullut tehtyä. Ei silleen liian pahasti, mutta kuitenkin. Eilinen treeni tosin aiheutti aika mukavan tuskaisen tunteen ja tämän päivän kääntyessä iltaan röhönauru on muuttunut hiiren hihitykseksi. Johtuneeko siitä, että vedin uuden ohjelman ensimmäistä kertaa.

Jalat ovat toinen kohde, joiden kipeytyminen aiheuttaa vähintään hysteerisiä kiljahduksia. Rappusissa laskeutuminen, vessassa käynti, tuolilta nouseminen. Liika on kuitenkin liikaa ja edelleen muistuu viime kesän ensimmäinen hyppyrimäen portaiden juoksu. Sellaista pohjekipua en muista vähään aikaan (=koskaan) kokeneeni. Silloin teki mieli ottaa jopa särkylääkettä, ainakin yöksi että olisi saanut nukuttua. En kuitenkaan sortunut, koska oma periaatehan on, että lihaskipuun, eli itseaiheutettuun tuskaan ei särkylääkkeitä napsita.


Ehkä jopa vähän ikävä?
Ensi kesänä nähdään
(Ja ei, en halua kuulla, että siellä voisi käydä juoksemassa talvellakin)
 
Onneksi kunnon yöunilla on parantava vaikutus. Tai no, tässä vaiheessa yötä varmaan voi jo unohtaa tuon sanan "kunnon"...


2.1.2013

Ei pöllömpi keskiviikko

Jos eilen hohhailin joulun aikaansaannoksia kropassani, niin tänään ne ei tuntuneet yhtään niin pahoilta. Aamuvaaka näytti 1,2 kiloa eilistä vähemmän. Mitäköhän mä olen tehnyt oikein? Heh. Kieltämättä nesteet lähtee hyvin liikkeelle juomalla jo pelkästään vettä. Eilen tuli huuhdeltua kroppa aika hyvin läpi muutamalla litralla vettä, joten ei siitä näköjään ainakaan haittaa ollut.

Tänään sain tehtyä salilla olkapäät. Harmi, että oikea olkapää vihoittelee vieläkin, mokoma vaivannut jo useamman kuukauden nostellessa jotain raskaampaa. Hirveä into olisi napata vaikka vipareihin vähän isommat painot, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että käy jotain pahempaa. Jos ei nyt kuitenkaan alotettaisi vuotta ainakaan rikkomalla itseään.

Illalla kävin vetämässä Cxworxin ja olin aika vakuuttunut siitä, että saatan hyytyä jo alkumetreille, mutta ei se sitten niin paha ollutkaan. Itse kun vetää tuntia, niin jostain syystä tuntuu, että aina on takataskussa lisäenergiaa, jolla jaksaa painaa.

Tarkoitus oli vetää myös combatti, mutta en tiedä missä lie ollut vika, kun oma kone ei sitä dvdlevyä pyörittänyt, enkä saanut sitä sitten eilen opeteltua. Onneksi on kuitenkin niin mukavia ohjaajakollegoita, jotka tulevat tarvittaessa hätiin, että kiitosta vaan "juostamisesta" Innalle.

1.1.2013

Oooohhoh....

Uuden vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi hyppäsin aamulla parin kuukauden tauon jälkeen vaa'alle. Ooohhoh. Neljä kiloa tussahtanut lisää sitten viime näkemästä. Mites tässä näin on päässyt käymään? Taidanpa tehdä asialle jotain. Ei tämä nyt mikään maailmanloppu ole tai "mä olen niin läski"-fiilis, mutta meillä jokaisella on varmaan se ihannepaino-olotila, jossa on hyvä olla.

No, tästä ainakin opimme, että:
Pikaruokaravintolan ruoka ei ole lähiruokaa, vaikka kuinka lähellä sijaitseekin.
Epäsäännölliset treenit eivät kanna pidemmän päälle.
Sen lisäksi, että suklaassakin on näköjään kaloreita, myös kuivahedelmät yhdistettyinä pähkinöihin saattavat aiheuttaa kaloriylijäämää.
Ei ole mitään järkeä vetää konvehtirasiaa/päivä ihan vaan siksi, että niistä pääsisi nopeammin eroon.
Viinissäkin on kaloreita. Paljon.
Happy Joe-siiderit kannattaa jättää ruokakauppaan. Kivoja aforismeja löytää muualtakin kuin pullonkorkeista.

No ihan kuin näitäkään en olisi tiennyt ja taas tuli testattua.

Mutta nyt siis pieni siivous on paikallaan päivittäiseen ruokarutiiniin, niin eiköhän silläkin pääse jo alkuun.

Ainakaan heti en tee mitään kovin radikaalia muutosta. Jo ihan sillä, että saa taas treenin säännölliseksi ja turhat mässyt päivittäisestä ruokavaliosta pois, auttaa ainakin saamaan aineenvaihdunnan taas liikkelle ja turhat turvotukset pois. Esimerkiksi aamupalalla tämänhetkinen suokkarini ruisleipä avokadolla ja rahka marjoilla saa pysyä ruokavaliossani. Se ei voi olla pahin sudenkuoppa, jos vertaa viimeaikaiseen "syön väsyneenä vaikka traktorin"-ruokavaliooni.

Hieman kasvispainoitteisemmaksi ajattelin koko perheemme ruokavaliota vähän muokata ja ainakin tämän päivän perusteella aivan mielettömin riemunkiljahduksin porkkana-perunakasvispihvejäni ei otettu vastaan. Mutta ei jäänyt kyllä keltään syömättäkään. Ohje täällä.

Nämä eivät ole niitä kasvispihvejä, vaan kesäkurpitsaa ja parsakaalia...