Sentimentaalinen lauantai-illan avautuminen ;)

Joskus sitä tulee lukeneeksi vanhoja tekstejään ja tällä kertaa ajatus pysähtyi seuraavaan tekstiin. Pääset siihen klikkaamalla TÄSTÄ.

Vallan kyynel nousi silmäkulmaan. Sen vuoksi, että kokemus oli aika rankka. Sen vuoksi, että kaiken sen kokemamme jälkeen tallaamme vielä yhteistä polkua. Sen vuoksi, että tarinan jatko-osa oli, jos ei nyt romattinen komedia, niin ainakin paljon positiivisempi tarina perheestä, jonka asiat loksahtelivat pikkuhiljaa paikoilleen.


Kieltämättä aikamoista henkistä kasvua ollut nämä meidän yhteiset vuodet. Paljon on koettu pieneen aikaan. Ei kun hetkinen, mehän ollaan kohta hengattu jo 10 vuotta yhdessä. No, hitaamminkin olisi voitu mennä. Ensin tavattiin, kolmen kuukauden jälkeen tavarat raahautuivat samaan osoitteeseen, puoli vuotta ja oho, mä olen raskaana. Muutto. Hetken seesteinen kausi, naimisiinkin mentiin. Rakennetaan omakotitalo. JOO! Muutto. Hei hankitaan toinen lapsi. JOO! Rakennetaan samaan aikaan. Kun jään äitiyslomalle miehen työsopimusta ei jatketa ja pankkiinkin piti mennä pyytämään lisää lainaa. No jee. Tenava syntyy, mies saa töitä. Muutetaan uuteen keskeneräiseen kotiin. Asiat tuntuvat järjestyvän. No ei sentään. Henkinen alamäki alkaa. (lue se teksti viimeistään tässä vaiheessa ;))


Tästäkin selvittiin hengissä. Vahvempina. Mies ajaa tänä päivänä toiselle paikkakunnalle töihin, 45 min./suunta ja on tyytyväinen. Oma valinta, mielekäs työ. Itse uskalsin tehdä sen suuren päätöksen ja vaihtaa alaa. Ei entinenkään työ kurjaa ollut, päinvastoin, mutta kyllä mä nautin tästä päivästä täysillä.

Tällaisten jälkeen osaa arvostaa tätä päivää ja sitä, että elämä rullailee positiivisen puolella. Monia asioita osaa suhteuttaa menneeseen ja nautin tällä hetkellä siitä, että olen oppinut heittäytymään ja luottamaan siihen, että asiat järjestyvät, kaiken ei tarvitse olla täydellistä, yleensä huomennakin ehtii, en jaksa suunnitella liikaa ja mikä tärkeintä, haluan muokata elämäni omannäköisekseni, koska täällä ollaan vain kerran.

Että oikein mukavaa lauantai-iltaa. Tulipa kevyt avautuminen :D

Kuvat on meidän häämatkalta Roomasta vuodelta 2006.

Kommentit

  1. Ei voi muuta kuin ihailla teitä ja toivottaa tosi paljon onnea tulevaisuuteen! Ootte tosi vahvoja ja tarinan lukeminen vaikeuksista sai aika voimakkaita tunteita aikaiseksi. Miten joillain ihmisillä nousee pissa päähän kun saa vähän valtaa? Ehkä hekin vielä saavat tuta omassa elämässään. Jaksamista ja paljon rakkautta elämäänne <3 Kiitos kun jaoitte tämän kanssamme.
    Terkuin Jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana. Aina välillä tulee näitä hetkiä, kun todellakin tulee pysähdyttyä miettimään ja arvostamaan tätä päivää :)

      Poista
  2. Kiitos minultakin, että jaoit tämän tarinan. Elämä on aika ajoin ihanaa. Ainakin, kun lukee sun blogeja! Voimaa ja uusia ajatuksia, kiitos niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos itsellesi mukavasta kommentista :) Vaikka elämässä on ihan hyvä kokea sitä nurjaakin puolta, on nämä aurinkoiset hetket niin korkealle arvostettuja, ainakin omassa elämässäni.

      Poista

Lähetä kommentti