17.11.2013

Joogaa ja uusia ulottuvuuksia


Viikonloppu meni taas kääntyessä ja vääntyessä erilaisiin asentoihin joogan merkeissä.
 
Perjantaina meillä oli aiheena olkapään liikkuvuus ja vahvuus. Ja nyt sai muuten miehen harrastus vihdoinkin mun täyden ymmärryksen ja hyväksynnän. Kuinka näppärää onkaan laittaa golfpallo lavan alle ja maata selällään sen päällä. Kyllä löytyy näppärästi kipupisteitä. Kun mieskin vielä ymmärtäisi, että on paljon fiksumpaa pyöritellä golfpalloja kropan alla, kuin hutkia ne mailalla metikköön ;) (Joo, joo, asennevamma, tiedetään.)
 
No mutta, sen lisäksi, että yläselästä löytyi muutama triggerpiste, sain paljon tietoa myös kiertäjäkalvosimesta ja sen verran tuli tehtyä harjoituksia ko. kohdalle, että ei jäänyt epäselväksi, missä se sijaitsee.
 
 
Lauantai- ja sunnuntaiaamu joogattiin. Pääsin vähän eteenpäin sarjassani ja mullahan on tosi hyvin hanskassa nuo liikkeiden sanskriitinkieliset nimet. 
Sykerössana
 
Pikkuhiljaa ne alkaa tosin oppia, kun niitä toistetaan tarpeeksi usein. Tai sitten voisin olla vain reipas ja opetella ne. Olen mä joskus tenttinyt latinankieliset nimet kasveistakin. Tämä menee aika samaan kategoriaan. Ja kun niitä kuitenkin ihan yleisesti käytetään. Onhan se vähän noloa, kun puhutaan jostain asanasta ja muut ympärillä nyökyttelee päätään ja mä olen vaan aivan häääääh??? Tai sitten mäkin opettelen sellaisen seesteisen hymyhuulilla nyökyttelyn. "Kyllä kyllä, mä tiedän ihan tasan tarkkaan mistä me puhutaan-hymy."


 
Mutta sen lisäksi, että sain muutaman uuden asanan (ne on niitä liikkeitä/taivutuksia - tiedoksi niille, jotka tajuavat tästä vielä vähemmän kuin minä ;)), koin myös pienimuotoisia riemunhetkiä, kun sain isovarpaastani kiinni.
 Tälleen.
 Varvas luuli, että mä revin sitä irti.
 
Oikea puoli laahaa vielä näissä taipumisjutuissa perässä, kun polvi on operoitu pariin otteeseen ja saman jalan nilkan nivelsiteet on revenneet. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa....
Joogailujen lisäksi meillä oli molempina päivinä meditaatiota ja keskustelua. Lauantaina en päässyt itse osallistumaan, mutta tänään pääsin meditoimaan minäkin. Sen verran usein "harrastan" rauhoittumista ja mielentyhjentämmistä minäkin, että nämä meditaatiot eivät tuota pahoja ongelmia mielenvaeltelun kanssa (tätä ei kyllä uskoisi, kun kanssani juttelee, sen verran rönsyävää polpotusta annan ulos).

Lisäksi keskusteltiin mm. aiheesta millainen joogin pitäisi olla. Puhuimme siitä, onko joogin oltava kasvissyöjä, voiko juoda alkoholia, polttaa jne... Pikkuisen kun on taas hitaat piuhat tällaisissa tilanteissa allekirjoittaneella, niin kerronpa lyhyesti oman mielipiteeni sitten täällä.

Helposti tehdään ihmisistä olettamuksia sen perusteella, mitä hän edustaa, mikä on hänen rooli milloinkin. On ollut puhetta siitä, miltä mm. personal trainerin tulisi näyttää, millainen käytös on opettajille suotavaa, kuinka kansanedustajien tulisi käyttäytyä jne... Luomme helposti ainakin oman mielikuvan siitä, millaisia tiettyjen ihmisten pitäisi olla.

Miksi joogin pitäisi edes olla tietynlainen? Ymmärrän oikein hyvin sen, että joogan ympärillä puhutaan paljon kasvissyönnistä, tietyistä asioista kieltäytymisestä, mutta onko se joku edellytys sille, että voi olla hyvä joogi. Olisinko jotenkin alempiarvoisessa asemassa joogina, jos söisin lihaa tai käyttäisiin alkoholia? Itse uskon, että nämä asiat vain tulevat, jos ovat tullakseen (tupakoinnin lopettaminen, alkoholista kieltäytyminen, kasvissyönti jne.), mutta miksi täytyy luoda joku tietty mielikuva tietystä ryhmästä sen perusteella, mitä se edustaa. Ymmärrän myös sen, että joogaa ja sen harrastajia on moneen lähtöön. On meitä sunnuntaiharrastajawannabejoogeja ja toiselta äärilaidalta löytyy elämänsä joogalle pyhittäneet ihmiset. Ja varmasti mitä enemmän aiheeseen menee sisälle, sitä tärkeämmiksi tietyt asiat myös tulevat.

Mutta silti.

Itse näkisin kaikessa yksinkertaisuudessaan, että joogin täytyy olla sellainen, millainen hän itsekin on. Elää, kuten opettaa. Ei tarvitse olla ehdoton, jos ei ole sitä puheissakaan. Omasta mielestäni paras joogi on silti suvaitsevainen, oli hänen oma maailmansa millainen tahansa.

Tästä saisi itseasiassa aika laajan keskustelun, jos lähdetään miettimään noita päällimmäiseksi nousevia asioita, millainen joogin pitäsi olla. Joogahan itsessään ei ole uskonto, mutta jotenkin vain nämä hyveet/paheet sivuavat buddhalaisuutta/hindulaisuutta. Kuinka paljon uskonto loppupeleissä tunkee tähänkin mukaan? Millainen on hyvä joogi/millainen on hyvä hindu?

Ja miksi ylipäätään mistään pitäisi luoda stereotypioita? Onko yleistäminen ahdasmielisyyttä? Kuka määrittää, millainen kenenkin tulisi olla?

No johan tuli taas pohdittavaa.


6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos itsellenne, oli taas NIIN mahtava viikonloppu :)

      Poista
  2. Mä en ikinä taipuis tommosiin liikkeisiin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mullakaan mennyt kuin vuosi :) Juuri sopiva tahti tällaiselle rauhalliselle ja malttavalle persoonalle, kuten minä ;)

      Poista
  3. Miusta on ollut ihanaa, kun joku on antanut meille ohjaajille kiitosta siitä, että salille saa tulla aina omana itsenään, ja kaikki on sinne tarvetulleita sellaisina kuin ovat. Ei itsekään olla ehkä parhaita esimerkkejä kaikissa suhteissa, mutta eipä meilläkään ole oikeutta arvostella ketään niistä valinnoista joita he tekevät :-D . Ja hyvä niin, IMO meillä on AINA ihan mahtava ilmapiiri salilla, kävijät on mukavia ja nauttivat. Ohjaajista puhumattakaan <3 .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri näin. Enpä olisi parmpaa valintaa voinut aikanani tehdä :)

      Poista