Jaksaa, jaksaa

Ääääähhh, miten melankolinen päivä.

Aamu alkoi ihan reippaasti kahvakuulailun, jumpan, salitreenin ja ohjausten parissa, mutta jotenkin päivän mittaan tahti on vain hidastunut ja mä olen pyöritellyt tulevaisuutta. Enkä vähiten siksi, että jotenkin mä saan pienen ikäkriisin JOKA kerta, kun mainitaan tuo maaginen kymmenluku, johon on enää pari kuukautta aikaa. Ihan kuin elämä jotenkin muuttuisi ratkaisevasti sinä päivänä. No ei muutu ei, mutta tänään se ja kaikki muu tuleva vaan pyörii mielessä.

Ja sitten kuin kurjuuden maksimoimiseksi luin Aki Ollikaisen kirjan Nälkävuosi. Olen jäänyt vähän koukkuun noihin e-kirjoihin ja nyt kun oli tarjouksessa viime vuoden Finlandia-palkintoehdokaskirjoja, niin tulin hankkineeksi muutaman. Tuossa Nälkävuodessa olikin yllättävän vähän sivuja ja kas kun tuli luettua koko kirja kerralla. En ehkä suosittele apaattisen päivän lukemistoksi, mutta hyvinhän se oli kirjoitettu. Karu. Mä luen tämän vielä uudestaan.

 Aki Ollikainen - Nälkävuosi 

 
FINLANDIA-PALKINTOEHDOKAS 2012, Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaja.
Talvi 1866-67 oli Suomessa poikkeuksellisen ankara ja kevät tuli myöhässä. Etelä-Suomessakin järvet olivat jäässä ja pellot paksujen lumikinosten peitossa vielä toukokuussa. Edellisenä syksynä kylvetty vilja menetettiin täydellisesti monin paikoin.
Köyhimmät lähtivät etsimään ruokaa. Heidän mukanaan kulkutaudit levisivät koko maahan. Ihmisiä alkoi kuolla tuhansittain. Satakunnassa, Hämeessä, Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa väestöstä kuoli jopa viidennes nälkään ja tauteihin.
Ollikaisen koskettavassa romaanissa pieni Mataleena tarpoo peltoaukioilla uupuneena hyytävän lumituiskun keskellä pikkuveljeä kantavan äitinsä kannoilla. Samaan aikaan kaupungissa lämpimissä huoneissaan tuskailevat parempiosaiset Renqvistin veljekset omien elämänkysymystensä kanssa.
Kerjuulle joutuneet ihmiset ovat eläimiä toisilleen, mutta ihmisten hätä herättää myös inhimillisyyttä ja lähimmäisenrakkautta.
Aki Ollikainen kertoo julman ja traagisen tarinan koruttoman kauniisti ja eheästi.
Teksti lainattu täältä
 
Viikonlopun golfpallohieronnasta innostuneena investoin eilen tällaiseen vempeleeseen. Josko mä lisäisin tämän henkisen tuskan lisäksi vähän fyysistäkin tuskaa pyörimällä illan tämän päällä. Aika messevät kipupisteet löysin eilen jo reidensivuista tätä vähän testaillessani.
 
 
Ei vaan. Tällainen päivä tänään ja huominen on taas huominen. Joskus on ihan hyvä olla vähemmän kivaa. Sekin vaan kuuluu tähän elämishommaan :)


Kommentit