Itte koin

Mulla on tämän syksyn ollut pieniä ongelmia, jos ei niinkään jaksamisen, mutta palautumisen kanssa ja nyt alkaa tuntua siltä, että tähänkin on tullut helpotusta pienten asioiden priorisoinnilla ja oman kropan tarkkailulla.

Nämä eivät ole sitten mitenkään välttämättä yleistettävissä olevia asioita, koska yhden ihmisen empiirisen tutkimuksen tulosta tuskin voi vielä yleistää kaikille sopiviksi, mutta jos löydät tästä kokeilemisen arvoisia juttuja, niin hyvä :)



Ensimmäinen juttu oli yöunet. Eikö olekin yllättävää? Mä olen aina pärjännyt 6-7 tunnin yöunilla, mutta iän myötä ja työn fyysisyyden vuoksi olen lisännyt uniaikaa 8 tuntiin. Ei siis todellakaan mikään uusi keksintö, mutta vanhoista tavoista on yllättävän vaikea päästä eroon. Illalla jää helposti istumaan tietokoneen/television ääreen ja yhtäkkiä huomaakin kellon olevan taas sata ja pienellä laskutoimituksella voi todeta, että jos aamulla täytyy herätä tiettyyn aikaan, niin taas jäi unet liian lyhyiksi. Ja tässäkin omalla kohdallani kyse on säännöllisyydestä, eli tarvitsen unta 8 h JOKA YÖ.

Olen koettanut välillä kompensoida lyhyempiä yöunia pienillä päikkäreillä, vaikka edes 15 min, jotka antaakin hyvin hetkellisen helpotuksen nuutuneeseen olotilaan, mutta aikamoinen sudenkuoppa se on tämäkin ainakin minulle, koska illalla ei meinaa uni tulla silmään ja olo on vielä virkeä lähemmäs puolilta öin.

Ja siis summa summarum, yllättävän vaikeaa on ajaa itsensä siihen muottiin, että saa yöunista tarpeeksi pitkät, mutta todellakin sen vaivan arvoinen.


Olen myös huomannut, että päivärytmillä on yllättävän suuri merkitys. Meistä jokaisella on varmasti oma rytmi, milloin kokee olevan tehokkaimillaan ja miten kroppa herää tai jaksaa mihinkin vuorokauden aikaan. Toisilla ei ole mitään ongelmaa herätä aikaisin, koska kroppa herää nopeasti ja toiset taas kokevat olevansa iltaisin tehokkaimmillaan. Ja toiset taas jotain tältä väliltä. Ja kyllä, tiedän, että tähänkin pystyy vaikuttamaan varmasti erilaisilla rytmityksillä, kuten milloin käy nukkumaan, miten syö jne. Oma kroppani voi paremmin jos en pakota sitä huimiin suorituksiin liian aikaisin aamusta tai liian myöhään illasta. Tähänkin varmasti tottuu ja toisille aamutreenit ovat ihan ok, mutta ne eivät ole minun juttuni. Oma kroppa alkaa olla oma ja urheiluun sopiva (jooga on muuten poikkeus) vasta pari tuntia heräämisen jälkeen.

Tässä mielestäni oman kropan kuuntelu on aivan ykkösjuttu. On turha kirjata kalenteriin kukonlaulun aikaisia aamutreenejä, jos niihin on vain yksinkertaisesti vaikea lähteä tai kerta toisensa jälkeen tuntuu, että kroppa ei vaan treeninkään aikana vielä herää.

Toinen on iltatreenit. Olen pyrkinyt jättämään pois ohjaukset, jotka menevät hyvin myöhäiselle illalle ja enää en edes yritä treenata seitsemän jälkeen illalla. Jos ei ole "pakko"/tilanne sitä vaadi. Poikkeuksia ovat mm. jumpanvedot tai kesällä juoksulenkit, jotka on kivempi tehdä illalla myöhempään, kuin päivällä auringon porottaessa. Ei minulla yöunet mene myöhäisemmistä treeneistäkään, eli en koe kropan käyvän ns. ylikierroksilla, mutta koen haasteelliseksi mennä nukkumaan heti kotiin päästyäni. Oma kroppa ja pää vaatii hetken rauhoittumisen koneen tai kirjan ääressä.

Televisiota katson iltaisin harvoin ja kaikki murha/poliisi/jännitysjutut ovat aivan poisluettuja, koska ne tulevat niin herkästi yöuniin, enkä todellakaan nauti öistä, jolloin olen keskellä murhamysteereitä tai ammuskelua.

Säännöllinen ruokailu on itselleni aivan ehdoton juttu. Helposti pienessä kiireessä tulee skipattua eväiden teko ja ajattelen usein, että käyn hakemassa "jostain jotain". Vaikka pystyisin tekemään "jostain jotain"-paikoissa hyviäkin valintoja, eivät ne korvaa hyvin suunniteltuja ruokailuja ja omia eväitä mitenkään päin. Suunnitteluahan se tietysti nykyään vaatii itseltäni hurjasti enemmän, koska päivät ovat hyvin erilaisia, mutta on todellakin sen väärti. Onneksi on keksitty kalenterit. Ennen ajattelin, että ehdin syödä pikaisesti ojausten välissä aina jotain, mutta eihän se toiminut, eli nykyään merkkaan kalenteriin itselleni säännöllisin väliajoin puolen tunnin taukoja, jotta ehdin syödä ruokani rauhassa. Hieman se tietysti pidentää työpäiviä, mutta on sen arvoista, jos puhutan jaksamisesta pidemmällä aikavälillä.


Oma treenaaminen on ollut syksyn mittaan myös hyvin epäsäännöllistä. Liikuntaa saan varmasti aivan tarpeeksi viikon aikana jumppien vedosta, mutta se ei ole sitä ns. omaa treenaamista. Omia treenejä tarvitsen myös henkiseen jaksamiseen. Ja tässäkin siis tuuletukset kalenterille, jonne olen alkanut merkitsemään oman treeniaikani. Oma kroppani ottaa parhaiten treeniä vastaan aamupäivällä ja koska usein olen siihen aikaan salilla jokatapauksessa, niin olen pyhittänyt sinne oman aikani treenille ja siitä vielä sopivan ajan päähän lounastauon. Onhan siinä oma komiikkansa, kun kalenterissa lukee "syö".


Ruuat, joita syön, pyrin pitämään mahdollisimman puhtaina ja simppeleinä. Tällöin tekemiseen ei mene turhaa aikaa ja pysyn hyvin kartalla, kuinka paljon olen syönyt. Oma kulutukseni on ehkä hieman keskiarvoa suurempaa työn fyysisyyden vuoksi ja siihen olen ottanut aika nöyrän asenteen, eli pyrin syömään kroppaa tarkasti kuunnellen. Helposti ainakin itselle käy niin, että huonosti suunniteltu ruokailurytmi päivällä vie siihen, että illalla on niin jäätävä nälkä, että siihen ei tunnu mikään auttavan ja jos tarjolla on tähän saumaan vaikka herkkuja niin sinne katosivat. Nälkä ja väsymys huonolla ateriarytmillä on tie turmioon, kuulkaas ;)

Omat haasteensa tähän syksyyn on tuonut tämä kasvisruokavalioon siirtyminen. Kun yhtäkkiä viedään pois kaikki lihatuotteet, joita on tottunut käyttämään, tulee hetkeksi omiin rutiineihin auko, joka on täytettävä mahdollisimman pian jollain järkevällä kasvisvaihtoehdoilla. Kantapään kautta meni tämäkin projekti, mutta nyt se alkaa olla aika hyvin hanskassa.


Näissä ruokailujutuissa ei ole mielestäni mitään oikotietä onneen ja on turha lähteä hifistelemään, jos perusasiat eivät ole kunnossa. Kun arjen ruokailut on saatu pyörimään omalla painollaan ja olo on hyvä, voi alkaa lisäämään oman valinnan ja mielenkiinnon mukaan niitä pikkujuttuja, jotka tekevät omasta olosta vieläkin paremman ja auttavat kohti omaa tavoitetta.

Tällä hetkellä työn alla on hiilihydraattien ja proteiinien ajoittaminen päivärytmiin. Tällä koen olevan yllättävän suuri merkitys palautumiseen ja jaksamiseen. Tässäkään tuskin on yhtä kaikille oikeaa vaihtoehtoa. Jokaisella on kuitenkin oma arki ja omat rytminsä työhön, vapaa-aikaan ja treenaamiseen. Paras tulos tulee varmasti kuuntelemalla itseään, ei kopioimalla muiden kokemuksista, vaikka minusta onkin mukava lukea erilaisia tapoja toimia tässäkin. Niistä saa hyviä ja kokeilemisen arvoisia vaihtoehtoja kokeiltavaksi ja totetettaviksi omaan arkeen.

Vapaa-ajan pyhittäminen on vielä työn alla. Toistaiseksi olen hyväksynyt sen, että vapaapäivinä teen hieman töitä, tuuraan jumppia, lähden vaikka jumppakoulutukseen (tänään ohjelmassa Les Mills-koulutukset Kotkassa). Vaihtoehtona on istua koneen ääressä yömyöhään työpäivinä. Onneksi osaan sanoa myös ei, jos siltä tuntuu, mutta tällä hetkellä tämä toimii näin, koska se on kuitenkin oma valintani, jota en koe rasitteeksi.
 

Kommentit