27.10.2013

Viikonloppu joogaillen

Uuh, joogaviikonlopusta selvitty. Aika mahtava fiilis. Enemmän tai vähemmän vuoden tauon jälkeen olen palannut takaisin joogamatolle ja tunne on aika huikea. Ei siksi, että harjoitukset olisivat olleet sen parempia (tai huonompia), vaan siksi, että tein sen paluun ja olo on taas kotoisa.

Aika lailla tasan vuosi sitten possahti polvi hajalle joogan ja jumpanvetojen yhteisseurauksena. Liika ON liikaa ja jos jotain opin, niin joogassa vähemmän suorittamista ja enemmän.... ööööö... jotain muuta kuin suorittamista. Hajonnut polvi on vieläkin jäykkä ja kerää itseensä nestettä helposti ylirasituksen tuloksena. Olen vain joutunut myöntämään itselleni, että polvi ei ole entisensä ja tekemään sen rajoissa, mitä se sallii. Sainkin hyviä neuvoja viikonlopun aikana, kuinka vammapolven kanssa voi joogassa toimia.

Itselle tänä viikonloppuna oli jo tarpeeksi se, että sain harjoituksen suoritettua ja pikkuhiljaa alkaa taas muistua mieleen, missä järjestyksessä asanat tulevat ja mihin kaikkiin väleihin ne vinyasat oikein "tungetaan". Ehkä paras fiilis oli päälläseisonta (tuettuna) ilman, että pää oli lattiassa eli vain käsivarsien varassa.


Kursseilla tehdään muutakin, kuin vain venytään ja vanutaan. Tällä kertaa meillä oli perjantaina rintarangan avausta ja lauantaina sekä sunnuntaina vipassana-meditaatioharjoituksia. Itseä kiehtoo tuo meditointi ja muodossa tai toisessa teen sitä lähes päivittäin. Tai en tiedä, voiko siitä käyttää virallisesti sanaa meditaatio, kyse on ehkä enemmänkin oman mielen hiljentämisestä, sellaisesta hetkellisestä vetäytymisestä pois päivän pyörityksistä.
 
Eilen ja tänään läpikäyty vipassana-meditaatio kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta ja kyky todella ottaa asiat vastaan sellaisina, kuin ne ovat, on haastava taito. Itse olen viime vuosina pienen burn outin seurauksena oppinut heittäytymään tilanteisiin ja huomaamaan, että mitään pahaa ei tapahdukaan, vaikka en kaikkea hallitsekaan. Vapauttava tunne.
 
Alla aivan suora lainaus Suomen Vipassana-sivustoilta:
 
Vipassana tarkoittaa asioiden näkemistä sellaisina kuin ne todella ovat. Se on yksi Intian vanhimmista meditaatiotekniikoista.
 
Kun ihminen oppii säilyttämään tasapainon sisäisten kokemustensa kanssa, hän oppii kohtaamaan myös ulkoiset tilanteet objektiivisesti. Tässä objektiivisuudessa ei ole kyse eskapismista tai välinpitämättömyydestä maailman ongelmia kohtaan. Vipassana-meditoijasta tulee herkempi havaitsemaan muiden kärsimystä, hän tekee parhaansa helpottaakseen sitä tulematta itse levottomaksi, mieli täynnä rakkautta, myötätuntoa ja tyyneyttä. Hän oppii oikeanlaista kiintymättömyyttä – kuinka olla osallisena ja läsnä muiden auttamisessa säilyttäen samalla oman mielen tasapainon. Näin voi pysyä rauhallisena ja onnellisena edistäen samalla muiden rauhaa ja onnea.
 
Tätä Buddha opetti: elämisen taitoa. Hän ei koskaan perustanut tai opettanut mitään uskontoa tai "ismiä". Hän ei neuvonut oppilaitaan harjoittamaan riittejä tai rituaaleja, sokeita tai tyhjiä muodollisuuksia. Hän opetti havainnoimaan luontoa, sellaisena kuin se on, tarkkailemalla sisäistä todellisuutta. Tietämättömyyttään ihminen reagoi jatkuvasti tavalla, joka on vahingollinen sekä itselle että muille. Kun syntyy viisautta – viisautta nähdä todellisuus sellaisena kuin se todella on – ihminen alkaa vapautua tavastaan reagoida. Kun ihminen lakkaa reagoimasta sokeasti, syntyy todellinen kyky toimia; tällöin toiminta perustuu tasapainoiseen mieleen, joka näkee ja ymmärtää totuuden. Tällöin toiminta voi olla ainoastaan myönteistä ja luovaa, itseä ja muita auttavaa.  Tarvitaan vain neuvo, jonka jokainen viisas ihminen on aina antanut: tunne itsesi. On tunnettava itsensä muutenkin kuin älyllisellä, ajatusten ja teorian tasolla. Myöskään sellainen emotionaalinen tai hartaan uskonnollinen taso ei riitä, jossa hyväksytään sokeasti jotain, jota on kuultu tai luettu. Tällainen tieto ei ole riittävää. Todellisuus on tunnettava todellisuuden tasolla. On omakohtaisesti koettava tämän psykofyysisen ilmiön todellisuus. Vain tällä tekniikalla päästään mielen epäpuhtauksista, pois kärsimyksestä.




8 kommenttia:

  1. Voi vitsi, tota munkin olis pitänyt päästä kokeilemaan :) Kuulostaa just sellaiselta mielenhallinnalta mitä täällä päässä tarvittaisiin kyllä kovasti. Seuraavalla kerralla sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo 10 pvn kurssi olis aika extremeä, josta puhutaan tuolla vipassana-meditaation sivuilla ;)

      Poista
  2. Voi joogaa; sitä kyllä mieli kaipailisi! Ihana tämä sinun blogisi! Tykkään kovasti kirjoitustyylistäsi. Nyt polvivammaisena on aikaa lueskella. Sisäside repesi mulla kolmisen viikkoa sitten ja masennuksen ja liikkumattomuuden suosta yritän vähitellen nousta. Jospa vesijuoksuus antaisi lääkäri pian luvan. Täytynee nyt vaan hidastaa elämää! Iloisia syyspäiviä sinulle! :)

    -Sannuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiva että tykkäät. Ja aagh, nuo repeämiset on aina NIIN hanurista, kun parantumiseen menee aikaa ihan tuhottomasti, varsinkin ihmiselle, joka on tottunut liikkumaan. Malta huilata, koska se on sata kertaa järkevämpää, kuin runnoa väkisin menemään :) Ihan kuin olisi kokemusta tuosta jälkimmäisestä ;)

      Poista
  3. Itsekin olen palannut muutaman vuoden tauon jälkeen joogamatolle, oi tätä onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole ihanaa, kun se alkaa taas sujua? Todellakin oi onnea. Miksi koskaan pidinkään taukoa? No, osaanpa taas arvostaa ihan kympillä :)

      Poista
  4. asiasta kukkaruukkuun..mitkäs ihunat noi jumppapökät sulla ;) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intersportista ostin, Adidaksen jörskät. Tuliko tarpeeksi monta mainosta? ;)

      Poista