CrossFit - I'm loving it


Tämä laji ansaitsee jo ihan oman juttunsa.
 
Itse eksyin tälle kurssille vähän sattumalta, kun ystäväni innoittamana päätin lähteä tutustumaan kyseiseen lajiin. Olen kieltämättä hieman skeptinen kaikkia uusia lajikeksintöjä kohtaan, kun tuntuu, että kaikilla lajeilla täytyy olla jokin uusi hieno nimi (yleensä englanniksi) ja loppupeleissä kyse on kuitenkin jostain jo kerran keksitystä.
 
Saatoinpa muutama vuosi sitten tokaista tästäkin lajista, että siinä on taas keksitty kiertoharjoittelu (circuit) uudestaan. Mutta onneksi olin väärässä. Ei sillä, että mulla circuittiakaan vastaan mitään ole, tehokasta sekin, mutta kyllähän tässä lajissa viedään juttu jo aika kauas seuraavalle tasolle.
Ja lähdetään nyt vaikka ihan omakohtaisista kokemuksista. Itselleni erilaiset toiminnalliset harjoittelut, juokseminen jne. olivat aika arkipäivää aikanaan kilpaillessani nyrkkeilyä. Oli aamulenkkiä, lajitreenejä, intervallitreenejä, salitreenejä, juoksutreenejä, valmennusleirejä, kisoja... Kunnossa täytyi olla ympäri vuoden, kunto ei vain saanut loppua kesken. Mitä tekee nyrkkeilijällä, joka ei kestä edes yhtä täyttä erää kehässä, saati useampaa.

Lopetettuani kilpailemisen elämä täyttyi kaikella muulla ja tilalle tuli mm. uusia harrastuksia, jumpanvetoja, opiskeluita ja noh... elämää ylipäätään. Kilpailuvietti ja tunnollinen treenaaminen jäivät pinnan alle, liikkuminen onneksi säilyi.
Kilpailuviettiä, olkoonkin vaikka sitten vain itseään vastaan, on aika vaikea kitkeä pois ja voi sitä onnenpäivää, kun tajusin löytäväni sen tästä lajista. Hehkutin jo tuolla aiemmissakin postauksissa sitä, kuinka tämä laji kolahti kovaa ja korkealta. Ja kuinka se pitää myös nöyränä.

Ei sillä, että mua harmittaisi se, että peilistä katsoisi hyvässä kunnossa oleva ihminen ulkoiselta fysiikaltaan, mutta vielä tärkeämpää mulle on se, mihin tämä fysiikka taipuu ja mihin voin omaa kroppaani käyttää.

CrossFitin tarkoituksena on kehittää mm. lihasvoimaa, kestävyyttä ja nopeutta. Tätä ollaan saatu testata On-Ramp-kurssilla mm. punnertaen, kyykäten, juosten, tehden erilaisia harjoitteita keppien ja tankojen, pallojen, kahvakuulien yms. parissa. Taskut tursuaa eri liikkeiden tekniikoita, erilaisia harjoitteita, niiden kombinaatioita. To do-lista omista heikkouksista ja opeteltavista jutuista kasvaa koko ajan. Mutta mikä parasta, osaa näistä voi treenata vaikka omalla takapihalla. Salitreenikin on saanut ihan uutta ulottuvuutta.

Itse käyn treenaamassa Kotkassa Eagle Town Crossfitillä, (linkki sivuille tässä). Paikasta en keksi muuta kuin hyvää sanottavaa; tilat ovat siistit, hyvässä kunnossa, ohjaus ammattimaista ja selkeää. Tekniikkaa hiotaan huolella. Ainut miinuspuoli on, että joskus treenin aikana tekisi mieli huutaa hooveetä ;). Eikä sekään ole oikeasti paha asia, että vie välillä oman fyysisen jaksamisensa sinne epämukavuusalueelle. Siellä ne tulokset kuitenkin syntyvät.


Kommentit

  1. Tuosta hooveen huutamisesta on pakko kommentoida... Nytpä tiedät miltä sun asiakkaista (tai ainakin miusta) tuntuu aina välillä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah :D Sitähän se on, omille rajoille menemistä. Niin kamalaa ja ihanaa.

      Poista
  2. No juuri samaa ajattelin Katan kanssa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä olen vielä ihan noviisi sun rinnalla :D

      Poista
  3. Miulla on tänään viimoinen peruskurssin tunti täällä CrossFit Lappeenrannassa ja tuntuu, että olen nähnyt ja kokenut lajista vain pienen raapaisun. Vaikka olen neljä viikkoa jo käynyt kolme kertaa viikossa. Ihaillen katselen pitkään treenanneita tuolla salilla, ovat niin rautaisessa kunnossa. On kyllä aika koukuttavaa. Miulla pääpointti on saada tämä kipuileva kroppa toimimaan kunnolla ja samalla ehkä saada suhteellisen timmi vartalo. Aivan mahtavaa!!!
    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anu, ihan mieletöntä. Vähänkö mennään joskus yhdessä treenaamaan :) Me aloitettiin silloin aikanaan nyrkkeilykin yhdessä. Ja kyllä, todella koukuttavaa ja varmasti laji, jossa pystyy kehittymään koko ajan.

      Poista

Lähetä kommentti