Palautumisesta

Nyt jos koskaan on hyvä hetki kirjoittaa palautumisesta. Itse vedin oman kropan aika piippuun viime viikolla, kun syysaikataulu jumpissa vaihtui ja ryhmäliikuntatuntien vedot taas alkoivat. Omaan repertuaariini ryhmäliikuntatunneissa kuuluvat Body Combat, Body Pump, Cxworx, kahvakuula sekä Power Challenge, eli kaikki tunnit ovat kropalle aika fyysisesti rankkoja. Ja kun tällainen paketti, joista useampi tunti tuli vielä viikon aikana useampaan otteeseen rykäistään luovan tauon jälkeen ja tähän vielä omat salitreenit (5 x vko), on kroppa varmasti väsynyt. Lisäpalkintona oman kropan tukkeeseenvetämisestä sain vielä polveen nestettä ja hieman kipeytyneen olkapään. Eli hei. EI NÄIN.


Tämä viikko onkin mennyt hyvin kepeissä tunnelmissa. Salitreenaamisessa olen pitänyt kevyttä viikkoa, eli olen hieman pidentänyt sarjoja ja tehnyt huomattavasti kevyemmillä painoilla. Ryhmäliikuntatunneilla en ole tehnyt niillä suurimmilla painoilla, korkeimmilla hypyillä tai rankimmilla versioilla koko aikaa, vaan hieman kevennetysti.

Palautumisen tarve olisi tietysti fiksumpaa osata ennakoida tai ainakin huomata tarpeeksi ajoissa, eikä siinä kohtaa, kun kroppa huutaa viimeisiään ja heräät aamulla todella väsyneenä ja koko päivä on aivan harmaa. Oma ärsytyskynnys on matalalla ja jo aamulla odottaa, että illalla pääsisi nukkumaan. Ja kun illalla olisi aika mennä nukkumaan, tulee tehtyä töitä tai kukuttua muuten vaan hereillä taas aivan liian pitkään.


Usein intoa on enemmän, kuin mitä kroppa jaksaisi tehdä, ja tästäkin syystä tulee vedettyä itseään helposti piippuun. Faktahan kuitenkin on se, että levännyt kroppa ottaa treeniä paremmin vastaan ja kehityskin on nopeampaa. Pelkällä suorittamisella ei tuloksia synny. Sama koskee myös esimerkiksi painonpudotusta. Väsyneestä kropasta on loppupeleissä aika vähän iloa.


Paras lääke palautumiseen on varmasti lepo, eli kunnon yöunet, joutilaisuus, treenivapaa tai ainakin hyvin kevyt treenaaminen. Kroppaa tulisi kuunnella todella huolella. Joskus palautumiseen ei tarvita kuin se yksi päivä tai kuten allekirjoittaneella tällä hetkellä tuntuu, että viikko olisi tässä kohdassa aika hyväntuntuinen palautumisaika. Koko viikko on mennyt vähän puoliteholla ja odotan huomista vapaapäivää kuin kuuta nousevaa. Lauantaina on tosin jumpantäyteinen päivä koulutuksineen, mutta toivon, että herään lauantaiaamuun pirteänä ja olo ei ole enää väsynyt, vaan odotan jo uusia treenejä. Silloin tietää, että on palautunut. Niin kauan kuin treenaaminen ei tunnu väsymyksen vuoksi siltä kuin yleensä, on hyvä pitää vielä se yksi kevytpäivä. Vaikka pää ei sitä meinaisikaan kestää.

Tällä viikolla olen kiinnittänyt myös enemmän huomiota järkevään syömiseen. Aamu alkaa kunnon aamupalalla, sitä seuraa välipala ja kunnon lounas, kevyt välipala, päivällinen ja illallinen . Olen jättänyt närkkimiset vähemmälle ja syönyt kerralla kunnon ruokaa säännöllisin väliajoin. Väsyneenä tulee helposti syötyä mitä sattuu, varsinkin, jos nälkä on ehtinyt yllättämään. Ja kaikki ei niin terveellinen ei varmasti auta palautumiseen yhtään. Päinvastoin.

Lisäksi olen hieman lisännyt kehonhuoltoa, eli tehnyt muutaman ylimääräisen venytysharjoituksen. Olisi ollut varmasti hyvä varata aika vaikka hierojallekin jo vähän ennakoiden. Eihän kropan tarvitse aina olla kipeä, ennenkuin ajan voi varata, vaan hyvähän se olisi käydä säännöllisesti, jotta niitä jumeja ei pääsisi tulemaan.


Jos jotain positiivista tästä väsymyksestä täytyy sanoa, niin tämä on puhtaasti fyysistä väsymystä, eikä henkistä. Onneksi.

Kommentit

  1. Tuttu tunne :) . Mä olen ottanut onneksi jo vähän aiemmin tuon lepotauon, salitreeniä en ole tehnyt viikkoon ja joogaakin vaan pari kertaa. Keskittynyt siis enemmän syömiseen ja nukkumiseen... Ja hyvin on toiminut, nyt alkaa salia kaipaamaan jo, lihakset on palautuneet kunnolla ja painokin on pudonnut vaikken mitään rankempaa fyysistä ole tehnyt. Voin vaan kuvitella mitä nuo pakolliset jumpanvedot tekee, niissä kun ei oikeasti taida voida "keventää" niinkuin salilla... Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun vain osaisi "budjetoida" paremmin omat voimavarat ja ennustaa oma palautuminen, niin ei tulisi näitä ulosajoja. Mutta onneksi kroppa kuitenkin vielä palautuu ja pääsee aloittamaan itsensä loppuunajamisen taas uudestaan. Eiku? ;)

      Poista
  2. Tää oli ihan hyvä lukea Tän aamusten surkeista surkeimpien reenien jälkeen :) hyvä muistutella kuinka tärkeää on syödä ja levätä kunnolla, joskus pääsee unohtumaa ja yleesä sen tosiaan ymmärtää vasta kun on ihan piipus ja paikat tuusannuuskana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee :) Ja yllättävän iso merkitys on oikein syömisellä ja varsinkin tuolla levolla ja varsinkin nukkumisella. Malta säkin muutama päivä ottaa rennommin, niin kulkee treenitkin paremmin :) Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Eksyin ensimmäistä kertaa lukemaan blogiasi, ja heti ensimmäinen eteen tullut kirjoituksesi osui ja upposi! Mulla on pidemmän aikaa ollut paha tapa vetää putkeen useampi rankka päivä ja viettää seuraavat päivät (tai viikot...) reporankana. Samoja juttuja olen siis itsekin useasti miettinyt, mutta jotenkin sitä uskoo aina paremmin, kun joku toinen muotoilee asiat. :D Kiitokset erinomaisista pointeista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa ja tervetuloa lueskelemaan mun enemmän ja vähemmän viisaita aivoituksia. Mä yritän myös (ehkä) jatkossa opetella tuon kohtuullisen liikunnan markityksen, kun ei tässä enää yhtään nuoremmaksi kuitenkaan tule. Aina voi olla eilistä paremmassa kunnossa, mutta tyhmä tämän liikunnan kanssa ei pidä olla. Kohtuus kaikessa, jopa tässäkin :)

      Poista

Lähetä kommentti