Siis mitä piti tehdä vai olla tekemättä?

Loman alkamisen kunniaksi mä olen treenannut salilla, käynyt lenkillä ja tehnyt niitä liikunnallisia aktiviteettejä, jotka olivat keväällä kiireen ja väsymyksen vuoksi vähän jääneet sivuun.  
 
Koska aina ei kuitenkaan pitäisi olla menossa, ajattelin tänään viettää päivän huilaten. Silleen tekemättä mitään. Nauttia joutilaisuudesta ja samalla toivoa että ne sata kysymystä, jotka pyörivät päässä koko ajan, saisivat ehkä pienellä hiljentymisellä ja olemisella vastauksia. Edes muutamaan. 
 
Aamu alkoi ihan lupaavasti, kunnes ajattelin, että on helpompi nauttia joutilaisuudesta, kun olisin ensin vähän imuroinut. Ihan silleen nopeasti vain. Tenavatkin patistin siivoamaan oman huoneensa ja yritin pelata vielä varman päälle lahjomalla ne, että nyt kun reippaasti siivoatte ilman kinastelua, niin saatte vähän matkakassaan lisää rahaa. Mä olin satavarma, että se tehoaisi.
 
Kuinka väärässä olinkaan. Aikani kuuntelin kiljuntaa, kunnes totesin, että ei toiminut porkkana ei. Marttyyrimäisin ottein ajoin tenavat ulos huoneesta ja ajattelin edelleen, että ihan nopeasti vain siivoan. Niin nopeasti siivosin, että meni vain neljättä tuntia. Tässä kohtaa mielestäni peli alkoi olla jo aika menetetty, ainakin mitä tulee zenimäiseen olotilaan ja joutilaisuuden ylistykseen ja niin lähti siivousmopo käsistä.

Nyt on siistiä. Joutiloin joku toinen päivä.

Kommentit