Kreetalla: Shoppailua Haniassa ja tuulinen päivä

Nahka ei ollut tänä aamuna enää niin kipeä, kun pidettiin eilen välipäivää uima-altaalta. Yleensä mä pidänvälipäivää treeneistä, että lihakset saavat palautua, mutta nyt oli siis nahkan välipäivä. 
 
Tänä aamuna taas uusi yritys, mutta vajaan tunnin hengailun jälkeen todettiin, että jos nyt ei ihan pilvistäkäänollut, niin jotain möllyköitä se taivaalle keräsi kuitenkin, eikä aurinko paistanut täydeltä terältä. Ja kannattaa muuten ottaa lomalle mahdollisimman paksu kirja mukaan, että se ei lopu kesken. Itse nappasin kirjakaupasta tuon kirjan pääasiassa sen paksuuden mukaan. Ja niin viedään viimeisiä sivuja siitäkin. Ihan huoletonta lomalukemista tuo kirja. Täytynee vuokrata kirjasta tehty elokuvakin, kun kotia pääsee.
 
 
Vaihdettiin siis uimapuvut muihin vaatteisiin ja hypättiin Haniaan menevään bussiin. Vietettiin muutama tunti kaupungin katuja kierrellen ja tarttuihan sieltä mukaan kaikkea kivaa. Kaupungissa olisi saanut vietettyä aikaa kauemmikin, mutta me tehtiin nyt vai tuollainen muutaman tunnin turnee.
 

 

 

Illalla käytiin taas syömässä. Vaikka olo alkaa olla jo kieltämättä liikunnanpuutteesta ja aika reilusta syömisestä suht turpea, nautin silti tästä ravintoloiden valtavasta tarjonnasta, eli joka päivä ollaan käyty syömässä eri ravintolassa.
Tänään käytiin testaamassa Mitsos, jossa ruuan hinta/laatusuhde kohtaa kyllä toisensa. Edullista ruokaa, isot annokset ja oikein hyvää ruokaa. Suosittelen.
 
Tenavatkin alkavat tottua tähän Välimeren rytmiin, eli aamulla nukutaan vähän pidempään ja illalla valvotaan myöhään. Pari ensimmäistä iltaa varsinkin vanhempi neiti oli ihan ihmeissään, että PALJON kello jo oikein on ja me ollaan vieläkin valveilla. Onhan nuo kieltämättä väsyneitä, kun pään tyynyyn pistävät ja uni tulee todella nopeasti. Mutta kiva, että ovat jo tuon ikäisiä, että jaksavat valvoa, eikä tarvitse kytätä kellosta uni- ja ruokarytmejä.
 
 
Ilta oli todella tuulinen ja merellä oli aikamoiset vaahtopäät. Huomiseksi lupasivat ei niin aurinkoista. Joskohan sitä löytäisi itsensä vaikka urheilemasta. Viikko on mennyt kieltämättä niin nopeaa tahtia, että en ole edes urheilua pahemmin ehtinyt edes miettiä, kun muuta tekemistä on ollut niin paljon.
 
Kroppa kieltämättä huutaa liikettä ja alaselkä ilmoittelee olemassaolostaan, jota se tekee aina, kun joutuu pitämään muutaman päivän liikkumattoman päivän, kuten esimerkiksi kipeänä ollessani on pakko päästä liikkelle, että ei vedä alaselkää lukkoon. Sama juttu nyt, kun ei ole mitään kävelyä/altaassa pulikoimista rankempaa tehnyt.
 
 

Kommentit