16.6.2013

Unikoita ja ajatuksia muutoksesta

Näin kiireisen kevään jälkeen, kun kiire alkaa vähän helpottamaan ja loma lähestyy päivä päivältä, sitä alkaa miettimään vähän syvällisemmin, mihin oikeasti haluaisi aikaansa ja voimavarojansa käyttää. Mennyt kevät ainakin todisti sen, että tällaista en kaipaa. Kiirettä. Väsymystä. Draamaa. Huonosti hoidettuja tilanteita. Onnistumisia. Voittoja. Vähän turhan paljon asioita tunneskaalan molemmilta reunoilta. Liian kuluttavaa. Joskus sain ehkä tällaisesta voimaa. Mutta en enää.
 
 
 
Kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen, halusin olla se rentoutunut nainen makaamassa rannalla. Minulla oli tarve muutokseen. Sen se vaatii. Ei mitään nopeaa kaikki mulle heti nyt-muutosta, vaan pitkäjänteistä, itselleen anteeksiantavaa, ei liian ehdotonta muutosta. Muutosta takapakkeineen, onnistumisineen, kuitenkin määrätietoisella asenteella eteenpäinpyrkivää.
 
Mä koin olevani vähän epätasapainossa, väsynyt, olin jotain, mitä en enää jaksanut olla. Monille muutos voi olla vaikka reilu painonpudotus. Minulle se oli elämäntapamuutos oman pienen pääni sisällä. Muutos, joka on tuonut minulle kyvyn heittäytyä tilanteisiin, olemaan armollisempi itselleni (ja muille), kyvyn nauttia elämästä sellaisena kuin se on (hyvässä ja pahassa), kyvyn katsoa rohkeasti peiliin ja luottamaan siihen, että asiat järjestyvät.


Tämä henkinen matka siihen mitä haluan olla, on tuonut minut myös siihen parempaan fyysiseenkin kuntoon. Paino ei ole muuttunut matkan varrella paria kiloa lukuunottamatta mihinkään, mutta kehonkoostumus on. Tänä päivänä viihdyn kropassani, vaikka haluankin kehittyä koko ajan. Valmis en halua olla koskaan. Maailma on täynnä uusia kokeilemisenarvoisia juttuja.

Haluan, että pystyn osoittamaan vääriksi vielä monet uskomukseni, joita olen kantanut mukanani ja luullut, että asiat vain olisivat niin. Miksi minä en oppisi jotain, mitä joku muu oppii? Miksi minä en voisi olla jossain asiassa hyvä, jos se on kuitenkin muillekin saavutettavissa? Haasteita. Ne vievät minua eteenpäin. Vaikka joskus on myös ihan kiva vaan olla.


Tässä kohtaa, kun olen löytänyt suhteellisen tasapainoisen tien kulkea treenien, syömisten ja monien muiden asioiden kanssa, on ajankäyttö minulle tärkeiden asioiden kanssa vielä aika retuperällä. Jos nuo ensin mainitut asiat ovat vieneet reilun vuoden loksahdellessaan paikoilleen, vie tämä viimenen, eli ajankäytön hallinta huomattavasti enemmän aikaa. Jokus tuntuu, että en tule löytämään siihen tasapainoa koskaan. Näistä olen toki kirjoitellut aiemminkin, mutta se, miten haluaisin aikani jakaa, on aivan jotakin muuta, kuin mitä nyt teen.

Kirjoitin itselleni listan asioista, joita haluaisin elämääni enemmän ja joita vähemmän. Ja mietin, ovatko ne mahdollisia toteuttaa. Ja mikä estää asioiden toteuttamisen? Mitkä ovat riskit ja mitkä ovat mahdollisuudet onnistua? Vai pitäisikö vain luottaa siihen, että elämä kantaa?


Mikään pysyvä muutos ei tule nopeilla ratkaisuilla, vaikka niin välillä toivonkin. Sanonnat hyvää kannattaa odottaa sekä ei ole oikotietä onneen kuvaavat tilannetta aika hyvin.

Vaikka tämä ehkä kuulosti aika masentuneelta vuodatukselta, niin sitä sen ei ole tarkoitus olla. Vaan ennemminkin sitä, että tiedostan tilanteen ja kirjoittamalla näistä asioista, tuntuu, että ne jäsentyvät paremmin kohdilleen. Halua hidastaa ja jakaa asioita toisin.

Enkä halua valittaa, vaan pohtia. Elämässäni on tällä hetkellä niin paljon hyvää, että mielestäni minulla ei tosiaan ole varaa valittaa oikeastaan mistään. Ennemminkin haluan vain pohtia vaihtoehtoja, kehittyä ja pitää pientä muutosta liikkeessä. Ne ovat ainakin itselleni yksi elämän kantavista voimista.

Onko muilla samoja "ongelmia"/ajatuksia?


2 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus ja hienoja ajatuksia. Löysin tuosta oman elämäni monessakin kohtaa. Aika ajoin sitä tulee pohtineeksi että missä on nyt ja mihin on matkalla? Kohti eri asioista koostuvaa tasapainoa, I hope.

    VastaaPoista
  2. Sanna, mm. sä kävit mun mielessä, kun tätä suolsin ulos. Jos oma elämäntilanne ei ole tässä tilanteessa, saattaa teksti olla aika tylsää ja raskasta luettavaa, mutta juuri näin, kohti toisenlaista tasapainoa :)

    VastaaPoista