6.6.2013

Hyötyliikuntaa hyötytarhan parissa

Vaikka en missään nimessä valita ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että kesä on muiden vuodenaikojen lisäksi ihmisen parasta aikaa, niin kyllä lapion, mullan ja kottikärryjen kombinaatio on aika lämpöä ulospäin tuottava yhdistelmä. Mutta jos haluaa kasvimaan kuntoon ennen ensilumia, on vain tartuttava lapioon.

 

Nyt on sitten toinen laatikoista täytetty mullalla ja hätäisimmät kaverit istutettu.
 


Ja nyt on pihassa lähiruokaa. En tiedä, pitäisikö tuohon toiseen laatikkoon istuttaa ihan muita hämmentääkseni vaikka nokkosta, voikukkaa, piharatamoa... Tai sitten vain salaattia, lisää yrttejä ja jotain. Mitä?


Hyötytarha on ollut ensimmäisiä tekeleitä puutarhaani. Kun piha alkoi rakennustyömaan jälkeen näyttämään oikeasti pihalta, raivasin ensin pienen nurkan erilaisia hyötykasveja varten. Kaikkea kivaa on tullut kokeilltua ja välillä joku kasvi on päässyt yllättämään valtavalla sadollaan, kuten kaksi vuotta sitten kasvattamani uudenseelannin pinaatti, jota löytyy pakkasesta vieläkin. Tai ne kaksi säälittävää maissia, joiden tarinan omien tenavieni lisäksi saivat kuulla kaikki naapurienkin pikkuyksiköt. Siinä sivuttiin jo elämän perustotuuksia, kuten pölytystä, raskautta ja maissivauvan kehitystä. Vähän keskosiksi nuo maissit kuitenkin jäivät, vaikka paljon kiinnostusta herättivätkin.

 
Viime keväänä istutin sipuleita, jotka ehdin kesän aikana unohtaa (mitäs kasvavat maan alla) ja jotka löysin vasta penkkiä kääntäessäni syksyllä. Mutta hyviä olivat. Alan muuten kuulostaa oikein tosi ammattitaitoiselta hortonomilta.
 
Tuoreista kasviksista puheenollen selailin eilen kirjastosta lainaamaani kirjaa Raw Food ja tulipa taas hyvä fiilis. Multa löytyy omastakin kirjahyllystä noita raakaruokakirjoja, mutta ainakin itse koen, että niiden valmistaminen vaatii ihan oman aikansa ja juuri nyt en jaksa raakaruokaan panostaa, vaikka tiedänkin, miten hyvä olo siitä tulee. Mutta kunhan tästä pääsen muljahtamaan lomalle, otan nuo raakaruokajutut työn alle.
 
Mä en edes muista, milloin olen viimeeksi leiponut tai väsäillyt syötävää enemmän ajatuksen kanssa. Mä nautin niin paljon keittiössä hengailusta, ruuan tekemisestä ja leipomisesta silloin, kun ei ole kiire. Tällaisina kiireaikoina mulla on tapana kerryttää kaikenlaisia ruokaohjeajatuksia jonnekin mielen lokeroihin ja pyörittelen niitä siellä. Ja kun on taas aikaa, niin kaivelen ne muistista, sovellan ja testaan. Harvoin tulee tehtyä mitään suoraan ohjeesta, aina täytyy vähän soveltaa :)
 
 
Alkuviikosta kävin tekemässä retken Punnitse ja Säästä-kauppaan ja sain taas asiantuntevaa opastusta, tosin tällä kertaa herkkujen maailmaan. Niistä kirjoittelen myöhemmin, mutta sillä reissulla nappasin tällaisen mukaani. Itse olen vannoutunut "minä teen itse raakasuklaani ja se on parasta"-ihminen, mutta täytyy kyllä sanoa, että hyvää se oli tämäkin. Onneksi ei ollut isompi levy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti