www.mäenmeinaapysyähereillä.com

Ihan finaalissa. Ei ole enää pitkä matka. Tätä yritän hokea itselleni, kun kroppa huutaa treeniä ja on väsymyksestä turvoksissa. Ei tarvitse enää puristaa montaa viikkoa, kun helpottaa. Kieltämättä nämä keväät vievät mehut näinkin nuoresta ihmisestä kuin minä. Kaksviis nääs forever. Ai ei vai?

Treenaamaan tosiaan pään tekisi aivan järjettömästi mieli, mutta kroppa ei jaksa. Ei oikeasti jaksa. Tällaiselle sähköjänikselle aika kaamea olotila.

Nyt en ole enää edes jaksanut taistella vastaan, vaan olen onnesta soikeana sujahtanut peiton alle ysin pintaan. Eilen oli iltalukemisena (=lue rivi ja huomaa nukkuvasi) Simple Things-lehti. Miten mä haluaisinkaan olla tuo kansikuvan nainen istumassa rannalla ilman ajatusta, ilman kiirettä.  No, en vaan nyt ole :D


Äsken yritin pilkkiä CxWorxiä läpi, kun huomenna se pitäisi taas luovan jumppienvetotaukojen jälkeen vetää. Ei tässä ole muuta ongelmaa, kuin se, että jos mä en tee mitään, niin mä nukahdan. Niin kävi äskenkin.


 
 Syömiset pysyy ruodussaan, joskin huomaan tekeväni koko ajan nopeampia ja helpompia ruokia.
 

Sen verran feikkaan, että en tullut kuvanneeksi eilistä grilliruokaa (ylläoleva kuva menneeltä toissaviikolta), mutta lautanen piti sisällään puoliksi syödyn maissin (joka jäi tenavalta), lihaa ja salaattia, sekä kesäkurpitsasiivuja.

Hyvänä esimerkkinä mielikuvituksen puutteesta ja vähäisestä kiinostuksesta ruuanlaittoon tässä väsymksen keskellä on tämä päivä: 2 kertaa päivässä leipää, kaksi kertaa sama salaatti ja kaksi samaa rahkaa. Ripiitillä näköjään mennään :D


Ostetaan vapaapäivä tai kaksi hyvään kotiin.

Kommentit