Rutistusta 19/30 ja pientä sisustusintoa

Ihan pieni kriisi meinasi aamulla iskeä, kun tajusin unohtaneeni kylmälaukun ja eväät kotiin. Hei kääk. Ja kauppaankin ehdin vasta yhden maissa iltapäivällä, eli aika pitkä ruokailuväli tuli, kun olin aamulla syönyt aamupalan ennen seitsemää.

Tällainen rytmittömyys aiheuttaa ainakin itselleni sen, että vatsa on puoliksi tyhjä koko loppupäivän ja nälkä on koko ajan. Pienet sulovileenit iski taas kaupassa, kun törmäsin noihin -30 % lappuihin. Eli alla olevassa kuvassa on nyt huomisenkin ruokia (½ kanasta ja leikkelepaketti).


Nuo proteiinipatukat (ne missä ei ole järjettömästi sokereita) ovat ihan kiva välipalan korvike silloin tällöin. Ne eivät nosta verensokeria ihan pilviin, mutta ovat ihan hyvä ensiapu vaikka makeannälkään. Itse huomasin taas viikonloppuna jäätelöä ja karkkia syödessäni, että ei tarvitse kovinkaan paljon noita syödä, kun olo menee sellaiseksi uuhäähpläähiksi (you know ;)?). Kun muuten yritän vältellä turhaa sokeria (ihan sokerisokeria, hiilareita syön kyllä), niin tuollaiset herkkutempaukset menevät aika helposti yli ja tuntuu, että kropparaasulla menee palautumiseen useampi päivä.

Niin, ja tänään tulikin sitten vietettyä treenivapaa päivä. Olin suunnitellut meneväni tänään joogaamaan, mutta eilen niin dissaavaan äänensävyyn tekemäni "kevyt" jalkatreeni osoittautuikin aika tehokkaaksi ja aikamoisella ankanpyrstötyylillä tuli tänään vaaputtua eteenpäin. Heh.

Ja sitten asiasta kukkaruukkuun. Tänään iski ihan hirveä sisutusvimma ja nyt ei malttaisi paikallaan pysyä, vaan olisi niin kiva vain häärätä kotona laittamassa kesäpihaa kuntoon (joo, Terhi, puutarhatyöt eivät nyt ole varsinaisesti sisustusta), siivota koti lattiasta kattoon, funtsia tavaroiden paikkoja, maalata muutama seinä, ostaa kotiin pari uutta juttua jne. Sellaista "pientä". Kai tämä on joku ennakointi sille, että kun tämä pahin kiire alkaa hellittämään, niin en vahingossakaan jäisi ilman hommia. Ah, niin tyypillistä minua.


Viime aikoina on tullut keskityttyä enemmän itsensä "sisustamiseen", eli treenaamiseen, mutta josko olisi taas aika vähän hifistellä kotonakin.

Itse pidän sisutamisessa ns. kerroksellisuudesta, jossa näkyy eletty elämä, uusi, vanha ja kuitenkin selkeä ja valoisa kokonaisuus. Pidän tavaroista, joilla on tarina tai jotka ovat arvokkaita meille, sellaisia matkan varrella eri paikoista hankittuja.


Puutarha saisi olla myös selkeä, runsas ja kodikas, pikkuhiljaa valmistunut. Omassa pihassa kasvaa myös ei niin tavallisia kasveja, jotka ovat eksyneet sinne testaamismielessä ja minusta on hauska esitellä ystäville puutarhaa nostelemalla pensaiden oksia ja sanomalla; katsos, tuolla tuokin sintti on talvehtinut. Enkä jaksa varmaan koskaan kyllästyä ihmettelemään, kuinka se ja sekin on talvenkestäviä, eipä olisi uskonut.

(kaksi alimmaista kuvaa ovat aivan omaa silmää miellyttäviä randomotoksia ympäri internettiä kolmen viime vuoden ajalta)

Kommentit