Kung fu fighting ja melkein vko rutistusta

 
No ei sentään kung futa, mutta nyrkkeilyä kuitenkin.

Päätin sitten kuitenkin aloittaa tämän treenaamisen tälleen kevyesti lenssun jälkeen. Eli vedin ensin kuntonyrkkeilytreenit ja ihan kuin vahingossa suustani lipsahti tunnin loputtua kilpanyrkkeilijöitä valmentavalle Jounille, että pidätkö vähän aikaa pistareita.


Aika armoton ketutushan siitä tuli, kun tiesi, että oikeasti osaa lyödä (tai on osannut), voimakin oli kateissa ja nopeus. Puhumattakaan tekniikasta.

Ei auta kuin nöyränä treenata lisää. Ehkä edes pieni osa siitä osamisesta tulee takaisin, joka on joskus ollut. Mutta silti tekee niin hyvää tällainen nöyryys. Ja nyrkkeily on kuitenkin NIIN se mun juttu.


 
Ja mikä kehäraakki mä olenkaan? Heti rusautin rystysen mustaksi, olkapäähänkin sattui ja kunto oli nolla. Täältä ei ole tie kuin ylöspäin. Hah.
 
Anni on yksi meidän seuran lupauksista kilpanyrkkeilyn puolella ja kieltämättä pieni kateuden väre takaraivossa katson hänen treenaamistaan ja kunnianhimoaan.

Mitkä ilmeet :D
 
 
Syömiset rullaa aika mukavasti omalla painollaan. Tänään oli vähän enemmän nälkä ja söinkin sitten vähän enemmän. Niin yksinkertaista. Ei kuitenkaan mässyä, eikä repsahtamista.
 
Mitä kuuluu muille kanssarutistelijoille? Onko 5 päivää mennyt siististi?
 

Kommentit

  1. Hyvin on mennyt ainakin täällä, totesin tossa just eilen että se mikä miun ryhtiliikkeestä on puuttunut on tuo säännöllinen syöminen. Nyt jaksaa liikkua, varsinkin kun huhtikuussa prakannut selkä on laitettu kuntoon!

    Puntarissa en alkuun käynyt mutta sentit otin ylös, niiden perusteella katsotaan sitten kuun lopussa saldoa ;) ...

    -Kata-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säännöllinen syöminen on oikeasti aika olennainen osa "ryhdistymistä". Ja usein mittanauha ja peilikuva on parempia mittareita kuin vaaka.

      Poista

Lähetä kommentti