16.5.2013

Juoksu is back

Kesän on pakko olla täällä, koska ikioma kesäkissani on palannut maisemiin. Viime kesänä käytiin Sannan kanssa kuluttamassa paikallista yleisurheilukenttää aika urakalla ja talvella sama aktiivinen yhteydenpito jäi, kunnes sain taas viime viikolla viestin, että eipä olla nähty sataan vuoteen, olisiko taas aika vaikka juoksennella yhdessä.

Tänään siis kahden ohjauksen välissä treffattiin yleisurheilukentällä ja todettiin, että vähän ollaan vielä rapakunnossa juokusn puolesta (Sannalla oli kyllä jäätävät reisilihakset ja mä olin kuulemma kiristynyt), mutta tästä se taas lähtee. Tänä kesänä en ota samanlaista juoksutavoitetta kuin viime kesänä (vannomatta paras), vaan teen sen vähän rennommalla otteella, mutta kuitenkin säännöllisesti.

Tätä kirjoitellessani tulee viime kesän muistot näistä juoksukeikoista mieleen ja taisinpa vannoa jossain ihan kirjallisesti, että en juokse enää koskaan. Hah, onneksi olen nainen ja saan muuttaa mun mielipidettä niin usein kuin haluan. Mikä ihana tekosyy :D


Mutta ei tehty helpoksi meidän kentälle pääsyäkään. Yritettiin väärältä puolelta sisään ja siellä oli kaikki portit säpissä. Kun ei jaksettu portin yli mennä, niin onneksi mahduttiin ali. Kaikkea stä tekee, että pääsee juoksemaan keuhkonsa pihalle.

Mutta jos jotain positiivista (ihanan jälleennäkemisen lisäksi) tästä rapakuntoisten kokoontumisajosta tänään löydettin, niin jaksettiin juosta kierrokset samaan aikaan, kuin viimekin vuonna. Tosin kierrosten lukumäärät eivät ihan vielä viime vuoden määriin täyttyneet.


Päivän ruokailut menivät aika huiskeessa, ja hätävaraproteiinipatukkakin tuli nielaistua autossa matkalla paikasta A paikkaan B.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti