17.5.2013

Juhlahumua ja kahvakuulaa

Meillä on suunniteltu koko viikko nuorimmaisen neidin synttäreitä ja tänä aamuna vanhempi neiti hieman närkästyneenä totesi, että "Olipa mukavaa, kun mut herätettiin viime yönä ja kysyttiin, että jännittääkö sua mun synttärit. Mä vastasin, että ei jännitä." Mutta nuorempaa taisi jännittää senkin edestä.

Olin näppärästi delegoinut vanhemmalle neidille ohjelman järjestämisen ja hienon työn tuo tekikin. Jätskibaarin kyltit viittoineen oli tehty niin vimpan päälle valmiiksi ja jäätelöiden maut ja koristeet suunniteltu huolella, ohjelmaa riitti koko juhlien ajaksi. Miehen kanssa katsottiin vähän tenavien perään ja itse toimin jäätelöbaarin assistenttina.

Sen verran panostin itsekin, että revin kuolleet kasvit ruukuista ja laitoin vähän väriä puutarhaan, koska oltiin suurin osa synttäreistä ulkona. Tämän kesän kasvien teemaväri on saanut valkoisen lisäksi lilan sävyjä (tenavien valinta), mutta ihan kivaltahan nuokin näyttävät.


Viime keväänä toin sisääntulon edustalle valkoisia hortensioita (jotka olivat saaneet varjostusainetta niskaansa) ihan kokeeksi, kuinka ne pärjäävät paikassa, johon aurinko porottaa koko päivän. Ne olivatkin oiva valinta, koska ne kukkivat koko kesän, eivätkä paljon helteistä ja auringosta piitanneet.

Laventelit ovat mun kestosuosikkeja. Ja vaikka tuo onkin kovin talvenarka meidän leveyksillä, oli yksi ruukkuun unohtunut laventeli talvehtinut  hienosti (ei tuo alakuvassa oleva).


Kärrätessäni kuolleita kasveja kompostiin, silmiin osui multakasasta kasvavat nokkoset. Jösses, hortoilijan taivas. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka olen aivan aloittelija näissä jutuissa, niin kummasti vaan katselen pihan rikkakasveja uusin silmin. Nokkoset eivät näytä pahoilta ollenkaan, vuohenputkikin on jo melkein ystävä, maitohorsmaa katselin silmät kiiluen ja tyytyväisenä totesin, että omassa pihassa kasvaa poimulehteäkin. Ja kieltämättä tämä ajattelutapa on paljon miellyttävämpi kuin se aaaaarrrgh, tämä piha täytyisi TAAS kitkeä.

Hanna kirjoitteli näistä jutusta omassa blogissa myös. Kuulostaa muuten vähän enemmän pro-meiningiltä kuin mun koivunlehtien keräily :D
 

 
Synttärikemujen jälkeen heiluin hetken kahvakuulan kanssa pihalla. Jotain on talven aikana tapahtunut voimatasoissa, koska 16 kilon kuula nousi yllättävän kevyesti. Tosin tein ihan perusheilautuksia ja rinnallevetoja. Tempausta en vielä tällä painolla lähtenyt tekemään, mutta ehkä sekin tässä kesän aikana tulee testattua.


Lämmittelin siis ihan perusheilureilla, hieman eri versioilla, jonka jälkeen tein rinnallevetoja 4 x per puoli niin kauan kuin voimaa riitti.

Suhteellisen simppeli ja napakka treeni, eikä aikakaan mennyt kovin kauaa. Olisin kyllä rehellisyyden nimissä viihtynyt kahvailun parissa pidempäänkin, mutta äkäiset mäkäräiset pitivät huolta, että treenistä ei päässyt nauttimaan täysin palkein.

 
 
Kahvakuulailu, lähinnä tuo hyvin simppeleiden liikkeiden (heilautukset, tempaus, rinnalleveto jne) treenaaminen on musta niin jees. En tiedä, minkä keksisin syyksi tai tekosyyksi, että kuulailu on jäänyt viime aikoina säälittävän vähälle. Josko sitä tulisi kesällä treenattua vähän enemmän, kun pääsee pihalle viuhtomaan.


Että kuulkaas nyt muutkin ottamaan ne ovenstoppareina toimivat kahvakuulat käteen ja pihalle heilumaan. Eikä paljon haittaa, vaikka ote lipeäisi. Tuskin osuu ikkunaan. Jo 10 min treenilläkin saa ihan mukavan hien pintaan. Ja enemmän se on kuin ei mitään. Paljonkin enemmän.

 
 
Tämän päivän syömingeistä en kuvannut ihan kaikkea, koska sinne eksyi tenavien synttäriherkkupöydästä muutama sipsi ja irtokarkkeja, sekä jäätelöbaarin tarjoomuksia. Tulee muuten näkymään huomisen painossa, tunnen sen jo nyt. Sormet ovat nakkiturvoksissa ja irtokarkkien sokerimäärästä tuli ähky olo aika nopsaan. Olisi pitänyt syödä vain jäätelöä, hah hah :D
 

4 kommenttia:

  1. Hortoilusta muuten sen verran, että kompostinokkoset kannattaa jättää rauhaan, maassa kun on yleensä liikaa typpeä (nitraattia). Itse kasvattelen nokkospuskaa katajan juurella, saan sieltä juuri sen verran kesän mittaan kerättyä kuin mitä talvea varten tarvitsee. Muistaa vaan välillä niittää puskan matalaksi, ja tsadaa, uusi herkkukasvusto alkaa puskemaan esiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, liika typpi ei ole hyvästä. Eli nitraatti muuttuu elimistössä nitriitiksi, joka taas muuttuu nitrosoamiinksi, joka aiheuttaa syöpää. Jos nitraattia saa paljon, se voi muuttaa veren hemoglobiinia sellaiseen muotoon, joka ei pysty kuljettamaan happea soluille. Kasvisten sisältämä C-vitamiini voi kuitenkin jarruttaa nitraatin pelkistymistä nitriitiksi. Myös valon määrä vaikuttaa esim. salaatin nitraattipitoisuuksiin. Talvella sitä on enemmän, kun luonnonvaloa on vähemmän. Ja lannoitushan vaikuttaa tuohon myös, eli mitä luononmukaisempi tuote, sitä vähemmän sinne on lisätty ei-luonnonmukaisia lannoitteita.

      Mullakin oli tosiaan tuossa pihalla pieni kasa viime kesäistä multaa, johon nuo nokkoset ovat pesiytyneet. Vähän mietin, että pitäisikö tuo tupas siirtää kasvimaalle kasvamaan. Jotenkin olisi hupaisaa esitellä omaa pihaansa/hyötytarhaansa muille: "No tuohon olen istuttanut nokkosta ja tuohon olen laittanut vuohenputkea kasvamaan" :D

      Poista
  2. Miten kerätään talvea vasten? Kuivataan, pakastetaan, viherjauhoa? Sisältää ainakin rautaa. Mitä sanoo tähän hortoilun harrastaja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivaaminen ja pakastaminen on varmaan ne yleisimmät säilönnän muodot tässä "lajissa".

      Itse ajattelin kaivaa kuivurin kaapin nurkista ja kuivata osan kasveista. Kuivatut yrtit ja muut vihreät säilyvät hyvin ja niistä voi tosiaan tehdä erilaisia seoksia. Kuivattua ja murennettua hortaa on helppo lisäillä erilaisiin ruokiin, smoothieihin tai vaikka leivän päälle.

      Lisäksi ainakin nokkosia ja vuohenputkea ajattelin myös pakastaa, eli pieni ryöppäys, puristetaan ylimääräinen vesi pois, pussiin/purkkiin ja pakkaseen.

      Poista