Olen räkälä

Pikkasen puskista iski lenssu eilen. Aamulla herätessäni oli kurkku vähän kipeä, mutta ei tullut mieleenkään, että mitä siitä mahtaa seurata.

Aamu meni pirteästi ohjauksen parissa, josta suuntasin kampaajalle ja sieltä töihin. Töissä alkoi värisyttää ja hakiessani tenavia hoitopaikasta oli olo aivan hanurista. Niveliä särki, vilutti ja nokka vuosi. Normi lenssu.


Olin kuitenkin luvannut tenaville, että käydään ostamassa vappujuhliin asut ja sen verran nopeasti halusin kauppareissulta kotiin, että en jaksanut edes kieltääkään mitään saatikka katsella hintalappuja.

"Äiti, me halutaan nää asut" "Ok".
"Äiti, saadaanko ilmapallot?" "Joo, joo"
"Äiti, me haluttas vielä ilmapalloja ja paukkuserpentiiniä?" "Ottakaa vaan."
Kassakone kieltämättä kilahteli aika iloisesti meidän ostosten jäljiltä, mutta rehellisesti olisin voinut  maksaa vaikka kolminkertaisen hinnan siitä, että olisin voinut ostaa teleportaation siitä kaupan pihasta kotisohvalle.



No mutta, nyt on mennyt päivä tuijottaen televisiota, kun päätäkin on särkenyt aika antaumuksella koko päivän, ettei ole hirmuisesti huvittanut koneellakaan kirjoitella. Muutama kirjakin odottaa lukijaansa, mutta ei vielä tänään. Aikamoinen virus, sanon minä.

 
 
Mutta hei, huomenna juttua kesäkuntoon-projektista. Miltä kuulostaisi 30 päivän rutistus?

Kommentit