If you don't have anything nice to say, don't say anything at all


Mä olen nähnyt/kuullut/lukenut viime päivinä jostain syystä vähän turhan usein negatiivisesta kommentoinnista. Ensinnäkään en ymmärrä sitä, miksi internetistä on tullut paikka, jossa saa kaiken sanoa suoraan, ilman perusteita.
 
Näinkö näitä ihmisiä on kasvatettu?
 
 
Vai näin?
 
Itse ainakin olen saanut ennemminkin tällaisen kasvatuksen, jota yritän viedä eteenpäin, myös omille lapsilleni:
 
 
Ymmärrän oikein hyvin toisella tapaa ajattelevat ihmiset. Mielipiteitä pitääkin olla ja ne voi esittää rakentavasti: Ei kaikkien tarvitse tykätä samoista asioista. Ei se ole keltään pois, jos joku pitää jostain muusta kuin itse. Pitäisi kuitenkin muistaa, että ennenkuin lähtee arvostelemaan toista, toisen tapaa elää, toisen muodonmuutosta jne., pitäisi kuitenkin ymmärtää taustat, miksi tämä henkilö haluaa tehdä tämän, ja kenties hieman paneutua pintaa syvemmälle hänen ajatusmaailmaansa. On NIIN helppo arvostella asioita, joita ei ymmärrä. On vain yksinkertainen mielipide. Ei muuta.
 
 
 
Kun kommentoinnissa/arvostelussa ylitetään hyvän maun raja ja mennään loukkaaviin, provosoiviin ja ilkeisiin, usein hyvin ykskantaisiin kommentteihin, alan ainakin itse miettiä, mikä tällaisen kommentoijalla on pielessä. Oikeasti. Ei KUKAAN järkevä ihminen (ikään katsomatta) arvostele loukkaavasti ketään toista. Edes anonyymisti. Jos tarkoituksena on kirjoittaa tai sanoa jotain, joka on tarkoitettukin provoksi, niin silti: Miksi?  Mitä tämä henkilö siitä saa? Miksi se täytyy tehdä toisen ihmisen kustannuksella?
 

 
Ei kukaan voi sanoa, etteikö tuntuisi pahalta lukea negatiivista palautetta. Varsinkin, jos se on kirjoitettu ilman pointtia. Ihan vain loukatakseen toista. Edes näistä loukkaajista ei ole mukavaa saada tällaista palautetta, vaikka he usein ovatkin niitä "kovia päältä, pehmeitä sisältä"- ihmisiä, jotka väittävät, että ei tunnu missään. Ihan sama. Onko? Oikeasti? Enpä usko. Hyökkäys on paras puolustus. Ja naiveinta tässä on se, että hyökätään niitä ihmisiä vastaan omine mielipiteineen, joita ei edes tunneta. Vai onko niitä ihmisiä helpoin loukata, joita ei tunne.
 
Mutta mikä parasta, minun ei tarvitse onneksi edes loppupeleissä miettiä näitä juttuja, koska ainakin itselläni on vapaus valita oma lähipiirini, johon kuuluu kaikkia muita kuin toisilleen kateellisia, katkeroituneita, negatiivisia, selän takana moskan jauhajia ja muita yhtä mukavia ihmisiä.


 
Minusta on rikkaus tuntea erilaisia ihmisiä, olla heidän kanssaan onnellisia niistä asioista, jotka kukin tuntee tärkeäksi, vaikka en itse niin eläisikään. Minusta on hienoa katsoa muiden ihmisten onnistumista ja onnellisuutta, vaikka se ei olisikaan se juttu, joka tekisi minut onnelliseksi.




Ei mulla muuta.



 

Kommentit

  1. Terveisiä siltä "ei-niin-negatiiviselta", mutta joskus "hieman" provosoituvalta ystävältäsi :) Kiitos mukavasta pohdinnastasi tähän päivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi rakas provosoituva ystäväni. Sä et onneksi ole kuitenkaan niitä, jotka itse provosoi muita :)

      Poista

Lähetä kommentti