Yleistä jorinaa ja raakasuklaakokeilu



Mä niin ihastuin eilen illalla väsäämääni rahkaan, että aamulla piti syöksyä tekemään samaa aamiaisellekin. Mä olen niin vakiintunut syömään aina rahkaa ja mustikoita tai rahkaa ja kuningatarmarjoja, että tällainen väri-ilottelu oli vallan shokeeraavaa. Vanhempi neitikin totesi, että onpa sulla äiti kirkas aamupala. Vallan keväinen.
 
 
 
Hengailtiin nuoremman neidin kanssa tänään päivä kotona ja yritin panostaa myös combatin opetteluun. Tällä kertaa tuo ohjelma on aika helppo opetella. Selkeä. Onneksi. No, eiköhän tuo huomenna mene.
 

 
Viime viikolta jäi vähän kaivelemaan raakasuklaan teko, kun se onnistui niin hyvin. Tällä kertaa lisäsin edellisiin ainesosiin vielä suolattuja cashewpähkinöitä. Veikkaan, että nuo ei kauaa kaapissa vanhene.
 
Tällä kertaa muistin ottaa jopa edes noin-mittoja. Yleensä mä vaan mätän näitä aineita sekaisin keskenään.
 


Eli ensin sulatellaan vesihauteessa kaakaovoi ja kookosöljy. Kaakaovoin raastan siksi, että se sulaisi helpommin. Sitten mätetään joukkoon raakakaakaojauhe, lucuma, agavesiirappia pieni luraus ja vaniljajauhe. Kaadetaan joko leivinpaperille tai jos haluaa hifitellä, niin tollaiselle muotille. Päälle ripotellaan täysjyvämurot, vähän murskatut cashewpähkinät ja karpalot.

 
 
Pieni vaiva, iso herkku. Itse ihan vilpittömästi pidän tuosta raakasuklaan mausta, mutta aika erilaiseltahan se vaikka Fazerin siniseen verrattuna maistuu. Aika kivasti olen myös saanut ihan itse nuo kotona aina syödä. Ei ole ollut tunkua apajille. Ja näitä on kiva tehdä, kun mukaan voi heitellä aika luovalla kädellä kaikennäköistä roinaa. 
 
 

Vähän olin kahden vaiheilla, olisinko treenannut tänään jo jotain yläkertaan kuuluvaa lihasryhmää, mutta varmuuden vuoksi päätin vielä huilata päivän tun olkapäävaivan takia. Ilta meni ohjausten parissa ja kotiin tultuani oli aikas nälkä, vaikka mulla olikin evästä mukana. Sikapikanopea munakas syntyy kolmesta valkuaisesta ja yhdestä keltuaisesta. Väliin tonnikalaa, päälle jotain yrttiseosta. Sen enempää gurmeeseen en jaksanut panostaa. Hyvää tuli. Söin lautasen tyhjäksi :)


 

Kommentit

  1. Meillä nuo raakasuklaat taas häviää äkkiä kaapista, ja voi olla että jää nuolemaan näppejänsä jos ei pidä puoliaan. On ihan koko perheen herkku, outoja lapsia meillä ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tässä yksin syömisessä on se paha puoli, että ei voi edes syyttää muita siitä, että mihin herkut ovat kadonneet. Ei voi edes yrittää sanoa, että söin vaan pari ja loput vaan katosivat...

      Poista

Lähetä kommentti