Motivaatiosta ja treenaamisesta

Jäi eilen juttu kesken, koska kuuluuhan tähän kokonaisvaltaiseen motivaatioon ja tämän tasapainoisen elämäntavan, joka tuo minulle hyvän olon, ylläpitämiseen muutakin, kuin pelkkä ruoka. Eli lisätään seuraavaksi osakokonaisuudeksi treenaaminen.

Mikä saa minut lähtemään lenkille, kuntosalille, jumppaan, ylipäätään treenaamaan? Kääk, en mä keksi tähän mitään vastausta... Joskus nuorempana löysin liikunnan riemun, enkä ole siitä lähtien osannut olla ilmankaan.

Muutama laji on säilynyt mukana jo lähes 25 vuoden ajan.

Mä olin jotakuinkin 15 vee, kun kotikaupunkiini rantautui aerobic. Siellä käytiin joka lauantai. Pikkuhiljaa mukaan tuli stepaerobic. Paljon muunlaisia jumppia ei silloin ollutkaan. Voi niitä aikoja ja trikoita :D

Samanikäisenä kävin myös ensimmäisiä kertoja kuntosalilla ja sen verran siitä tykkäsin, että siitä tuli säännöllinen tapa. Muistan, kun kaikkia sarjoja tehtiin 3 x 15 ja sen päivän, kun vatsalihakset alkoivat erottua. Wooh :)

Nuorena myös jotakuinkin asuttiin laskettelurinteessä talvet. Tai ainakin siltä se näin jälkikäteen tuntuu. Lisäksi oli myös muitakin liikunnallisia harrastuksia, kuten sulkapallo ja tennis, joita käytiin ystäväni kanssa jossain vaiheessa aika tiivistikin pelaamassa

Viidentoista ikävuoden kantturoilla aloin myös käydä juoksulenkeillä. Juokseminen oli hyvä keino purkaa tunteenpaloja, joita tuonikäisillä ihmisillä saattoi olla päivittäin. Silloin juoksin paljon.



19-vuotiaana löysin elämäni rakkauden, nyrkkeilyn, kun ystäväni oli bongannut kuntonyrkkeilykurssin paikallisen seuran järjestämänä. Nyrkkeilystä tulikin lopulta niin tärkeää, että useamman vuoden juoksin kehästä toiseen kilpaillen. Välillä tuli turpaan ja välillä ei.




Joogan löysin noin 8 vuotta sitten, mutta se jäi reilun vuoden harrastamisen jälkeen katkolle, kunnes löysin itseni taas joogasalilta reilu vuosi sitten.

Ryhmäliikuntatuntien vetämisen aloitin myös noin 7-8 vuotta sitten. Sillä tiellä olen edelleen. Jossain vaiheessa treenini koostuivat lähes pelkästään erilaisista ryhmäliikuntatunneista ja juoksemisesta. Sali painui taka-alalle.

Jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että kehitys pysähtyi ja jumppatunnit vain ylläpitivät sitä, mitä olin saavuttanut. Tässä vaiheessa astuivat kehiin jooga ja kuntosali. Jonkin aikaa olin  hieman hämmentyneessä mielentilassa, kun pohdin, miten jooga ja salitreenaaminen sopivat yhteen. Lähinnä ne maailmat. Alanko kokopäiväiseksi joogiksi vai alanko treenaamaan tosissani tavoitteellisemmin?

No, tämänhetken mielentilani on, että kaikkea maltilla. Jooga tulee pysymään mukana, koska koen sen tärkeäksi niin henkiselle hyvinvoinnilleni, kuin fyysisellekin. Kuntosali nostaa koko ajan lisää päätään ja salitreeni ei tunnu tyhmältä koskaan. Iso onni on, että salilta löytyy paljon treenaavia ystäviä, joiden kanssa on mukava vetäistä treenit. Tänään taas treenattiin napakka jalkatreeni Jossun kanssa. Uuh, tulee kesäksi napakka pullu. On se kumma, jos ei näillä treeni-intensiteeteillä ja  syömisillä ala tulemaan tulosta. Omat jumpat vedän aerobisena treeninä ja juoksun pidän maltilla mukana.

Tämän pienen intron jälkeen voin todeta, että motivaatio liikuntaan ja treenaamiseen tulee varmasti ihan itse liikkeestä. En vain voisi kuvitella olevani ilman. Muutaman päivän sairastelut hajottavat jo päätä, kun ei pääse liikkumaan.



Lisäksi se, että tunnen kehittyväni aina siinä lajissa, jota teen, on tärkeää, ja motivoi tekemään sitä, mitä teen. Minusta esimerkiksi salilla treenaaminen ilman näkyviä tuloksia olisi masentavaa.

Kommentit