Ketutuksesta

Jaa-a. Välillä sitä pysähtyy miettimään omia valintojaan. Varsinkin silloin, kun kaikki ei suju. Onko oma mielentila sitä, että sen myrkyttää ajattelemalla vain niitä ikäviä asioita? Aika pitkälle varmasti näin. Silloin kun ei ole väsynyt ja kaikki toimii, ei pienet vastoinkäymiset paina missään, vaikka niitä tulisi enemmänkin. 
 
Mutta silloin, kun olisi ihan kiva tehdä aivan jotain muuta, kuin mitä tekee ja asiat ei luista, lipsahtaa helposti mielentilaan, jossa alkaa oikein urakalla kasaamaan niitä negatiivisia ajatuksia.
 
Otetaanko esimerkki? Ja sitten kukaan ei ymmärrä väärin, etteikö vähempää voisi kiinnostaa tai tokaista, että älä tee, tai omapahan on valintasi tai jurputi jurputi, mitäs teet tai vaihda elämäs suuntaa ämmä tai tulisit toimeen vähemmällä.
 
Ei. Nyt on kyse vain ja ainoastaan omasta mielentilasta. Eli.
 
Eilen minulla olisi ollut päivällä muutama tunti vapaata, mutta sen sijaan, että olisin lähtenyt nauttimaan auringosta ulos koiran kanssa, opettelin combattia. Ärsytti. Ei siksi, että en pitäisi combatista tai sen opettelusta, vaan siitä, että JUURI NYT se mun vähäinen vapaa-aika meni johonkin muuhun, kuin siihen, mitä olisin oikeasti halunnut tehdä. Enkä tarkoita myöskään sitä, että aina pitäisi saada tehdä vain niitä juttuja, joita itse haluaa tehdä.
 
 
Tänään sama juttu, päivä menee pumpin opetteluun sillä höysteellä, että koiran lisäksi aikaani kotona odottaa neiti 4 vee. Olen jo kerran siirtänyt tätä opettelua, eli enää en sitä siirrä.
 
Tässä kohtaa, kun kuitenkin mieluummin käyttäisi aikaansa toisella tavoin, alkaa lisäksi ärsyttämään myös se, että olkapää ei ole ihan kunnossa, uuden koneen dvd-soitin tökkii pahasti, pankki (visa) muistaa minua juuri samansuuruisella summalla, kuin mitä tietokone on maksanut. Tuntuu, että vaikka raataisi hanuri ruvella töitä, rahat ei riitä, kun tulossa on vielä mm. auton huolto, kotiin pitäisi säästää rahaa, jotta saataisiin tehtyä se ja se ja se, jotka maksaa enemmän, kuin mihin on kerralla varaa. Ja töistä tulikin mieleeni, että tuleva kevät tulee olemaan varmasti rankka; kuinka saan ajan riittämään niin, että jäisi aikaa tasapuolisesti kaikkeen.
 
Jossain vaiheessa huomaa olevansa negatiivisten ajatustensa kanssa todella syvällä. Huomaan murehtivani jo eilistä, tätä päivää ja kaikenlisäksi huomista, jolle en edes mahda mitään. Se tulee jokatapauksessa, murehdin tai en.
 
Vähemmästäkin alkaa nousta jorma otsaan. Olisi vain niin kiva heittää kaikki nuo tekemiset ja ajatukset menemään, laskeutua lapsen tasolle ja heittäytyä hetkeen. Ei rahahuolia, ei toimimattomia dvd-soittimia, ei vastuuta jumppien tai yhtään minkään opettelusta. Mutta ei, sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pakko vain suoriutua.
 
Tuttua?
 
Ruokaakaan ei huvittaisi tehdä, mutta pakkohan se on. 

 
 
Syötyään sentään huomaan, että hyvä ruoka, parempi mieli. Edes vähäsen. Ei se poista sitä totuutta, että pumppi täytyy edelleen opetella ja dvd-soitin tökkii pahasti, enkä ehdi viettämään aikaa tenavan kanssa tänään tarpeeksi.
 
Mutta siihen se auttaa, että teen hetken muuta, kuin märehdin ketutusta.


Vaikka ruokailu ei aina ketutusta poistakaan, tulee kuitenkin mieleen, että onko tämä vain minun mielentilani, voinko tehdä asialle jotain.

Jos tämänkin kääntäisi positiiviseksi... No, jos vähän tarkemmin asiaa katselee, niin tuo tenava piirtelee tuossa vastapäätä oikeastaan aika tyytyväisen oloisena, koira pötköttää jaloissa ihan tyytyväisenä sekin. Rahahuolet ei poistu murehtimalla. Mutta aina nekin asiat ovat järjestyneet. Toimimaton dvd-soitin jormattaa vieläkin, mutta onhan noita vaihtoehtoteknisiä vempaimia muitakin tässä taloudessa.

Auttaisiko kunnon yöunet ensi yönä asiaan? Tajuan juuri nukkuneeni muutaman edellisen yön aikana huonot (ajallisesti) yöunet. Taidan antaa ensi yönä kunnon yöunille mahdollisuuden.

Aurinko paistaa ulkona, mutta kai se paistaa siellä vielä huomennakin, tai joku toinen päivä. Ja kohtahan tuo pumppi on opeteltu ja sitten siitäkään ei tarvitse kantaa huolta ennenkuin uusi ohjelma vaihtuu. Ja ehkä me voitetaan lotossa ensi lauantaina? Kuka tietää.

Kommentit

  1. Peukut sille, että huomaat oman asentees olevan pahan olon tekijä, kun onhan se ainoa mihin ihan oikeesti voi aina vaikuttaa! Mie täällä saikulla ollessani hoen ittelleni koko ajan että kipu on pakollista mutta kärsimys valinnaista... Ja ihme ja kumma niin ketutuksen määrä on huomattavasti viikossa vähentyny vaikka selkä on aikalailla ennallaan:) t. Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Ja välillä huomaa, esim. autolla ajaessa pitkää matkaa, kun on aikaa ajatella, miten helppo on omaa mielialaa saada tosi kurjaksi, kun alkaa pyöritellä kaikkia mahdollisia pieniä negatiivisia asioita pienessä mielessään.

      Eli ei muuta kuin "ei tästä kuitenkaan mitään tule"-asenne romukoppaan ja leuka rintaan kohti uusia pettymyksiä. Eiku...

      Poista
  2. Huolten summa on vakio! Ihanan pieniä murheita sulla. Don't worry, be happy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekkin? :) Ja tarkoitushan tällä mun aivopierulla olikin tuoda esiin sitä omaa asennoitumista asioihin. Murheet ei tosiaan tällä kertaa olleet kovin kummoisia, mutta yllättävän helposti nekin kaatuvat niskaan tietyssä mielentilassa ja väsymyksessä. I choose to be happy.

      Poista

Lähetä kommentti