Hierontaa, treeniä ja teippausta

Alkuviikosta kävin hierojalla. Elämästä viisastuneena kävin kerrankin runnottavana, ennenkuin olin taas ihan jumissa. Yleensä Inna kuulee mun yhyyyypäätäsärkeeniskaankoskeeselkäjumissa-ruikutuksen. Onneksi mulla (saa muutkin käyttää) on ihan huippuhieroja, joka löytää mun herkät alueet ja hieroo mut aina kuosiin.

Jos on sulla kiree niska ja pinna, sen hoitaa Inna :)
 
 
Hierojan jälkeen lähti jalat rääkkiin ja taas mä bongasin itselleni salihoidon. Ooooonnellinen voittaja oli tällä kertaa taas Riksu. Tehtiin koko treeni aika pitkälle pudotussarjoilla ja taas sain kuulla alkuvaiheessa pientä jupinaa mm. sumokyykystä: "Ei noin alas voi mennä, kun en mä pääse sieltä ylös" "Pääsetpäs." Ja niinhän se pääsi. Hassu nainen.
 
Jalkatreenien jälkeiset välikuolemat
 
Hölmönä ihmisenä menin treenaamaan tiistaina olkapäitä, vaikka jo pitkään silloin tällöin kipuillut olkapää oli vähän diipadaa, että kannattaako treenata vai ei. No, hyvä treeni, rikottu olkapää. Älä siis tee niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon. Huoh. Tyhmästä päästä kärsii koko olkapää.
 
Onneksi mieleen tuli kaiken tuskan keskellä ystäväni, jotka tekevät kinesioteippausta ja meillä on joskus ollut puhetta, että minunkin pitäisi tätä kokeilla. Kieltämättä olen ollut hieman skeptinen näitä teippejä kohtaan, mutta nyt kun oli niin oivallinen kohde, niin päätin antaa tällekin mahdollisuuden.
 
 
 
Iltavilakoilla suunnistin Mirkkan ja Teemun luo. Teemu epäili, että minulla on hauiksen pitkä pää tulehtunut. Ja niin sai minunkin olkapääni teippiä. Ja mikä uskomattominta, teippauksen jälkeen käsi nousi ylös ja varsinainen iso kipu oli kadonnut. Mystistä sanon minä. Jopa tällaisen skeptikon, kuten minun, piti uskoa teipin taikaan. Eli ISO kiitos ja suosittelen kaikille :)
 
Seuraava yö tuli nukuttua hyvin ja vaikka kipu ei täysin kadonnut olkapäästä, on sen kanssa nyt helpompi olla. Niin hullu en kuitenkaan ole, että treenaamaan tällä nyt lähtisin. JOKU raja minullakin.
 
 
 



Kommentit