29.3.2013

Arkea, treeniä ja vapaata

Huh hei, minne hävisi muutama päivä? Ei siis sillä, että mulla olisi joku henkilökohtainen ongelma, joka hävittää päiviä, mutta pientä aikataulutusta on vaatinut töiden, töiden, töiden ja arjen yhteensovittaminen. Ja saada se kaikki kiire mahtumaan neljään päivään. Mutta en valita, tällainen neljän päivän hengailu on erittäin tervetullutta.
 
 
 
Minusta on aina mukavaa jutella eri ihmisten kanssa näistä terveys-, liikunta-, ravinto-, yms. jutuista. Saa aina uutta näkökulmaa omiin mielipiteisiin ja ajatuksiin. Työkaverin kanssa juteltiin viikolla sokereista, verensokereista, diabeteksesta. Juttu lähti makeutusaineista. Itselle on tässä vuosien saatossa kehittynyt joku aspartaamiyliherkkyys. Tai siis. Ihan itse olen omat diagnoosini tehnyt. Aluksi huomasin sen, kun söin sokerittomia pastilleja. Niistä tuli aivan jäätävät ilmalaivat ja turvotukset. Jonkin ajan kuluttua ne tulivat koko ajan pienemmistä ja pienemmistä määristä. Nyt pystyn syömään yhden pastillin niin, että vatsa ei turpoa. Viime kesänä raja meni kolmessa pastillissa. Saman olen huomannut lightlimuista. Sama turpoaminen. No, mikäs pakko se on aspartaamia käyttä? On niitä luonnollisempiakin makeuttajia.
 
Kuten tuossa pussukassa oleva jauhe. Ai miksikä luulit? Se on steviaa, jota ihana työkaverini minulle omistaan jakoi. Tuo pussukka kestääkin varmaan vuoden päivät. On se makeaa...
 

 
 
Koko viikko meni näppärästi omia ruokia roudaillen. Kyllä helpottaa arkea ja jaksamista kummasti, kun viitsii nähdä vähän vaivaa eväiden kanssa. Ja painotan sanaa VÄHÄN. Tällaisten gurmeiden tekemiseen ei kauaa mene, mutta ovat silti ihan syötävää kamaa, eikä tarvitse kärvistellä nälkäisenä, saati kärsiä nälästä johtuvasta väsymyksestä tai ärtynyisyydestä. Ja tuohon suklaapuddingiin laitoin tällä kertaa vaniljauutetta. Sekin toimi erittäin hyvin.

 
 
Kiireestä tai saamattomuudesta johtuen tämän vuoden rairuoho näyttää meillä edelleen tältä:

 
 
Annan kuitenkin itselleni yhden pisteen siitä, että sain ostettua multaa. Viime vuonna jäi sekin ostamatta.
 
Samaa henkeä on nähtävissä ulkokukissa. Myös narsissit odottavat vielä kaupassa. Narsisseja sentään katselin eilen kauppareissulla sillä silmällä, mutta jätin ne kauppaan, kun olivat niin rumia. Pitkiä ja venyneitä.
 
 
 
Tänä aamuna suunnittelin vapaapäivän kunniaksi nukkuvani pitkään. Koira ja nuorimmainen neiti pitivät kuitenkin huolta siitä, että suunnitelmaksi jäi. Koira aloitti aamurallin puoli kuudelta ja nuorempi neiti kapusi kainaloon kuudelta. No, ehkä huomenna. On mulla vapaata silloinkin.
 
Aamulla suunnistettiin ystävän kanssa salille. Kyytiä sai selkä. Vähän venähti meidän treenit tänään, kun saatettiin vähän lörpötelläkin välissä. No, ei kai sen aina tarvitse niin totista ollakaan. Mutta oikein tehokas treeni saatiin silti aikaiseksi.



 Tiedättekö sen, kun teillä on ollut hyvä ystävä ja sitten se jostain syystä "katoaa" (arjen pyöritys, muutto tms.) vaikka vuosiksi. Ja sitten kun sen taas löytää uudestaan. Tuntuu, että eihän tässä välissä ole ollut aikaa ollenkaan, mitä nyt yksi talonrakennusprojekti, muutama muutto, työpaikan vaihdos, lapsen saanti. Silti. Taas kun löytää toisen, aika välistä katoaa ja jatketaan taas samoina kamuina.

 
 
Päivä on kieltämättä mennyt muuten lörväillen. Tuli nukuttua kunnon päikkärit ja voisin ottaa muutaman tunnin tauon jälkeen taas uudet. Kroppa on ihan vapaalla.
 
Sen verran tempaisin tenavien kanssa, että lapioitiin (=lue: minä lapioin ja tenavat leikki lumessa) lumet terassilta ja nautittiin kevään ensimmäiset välipalat ulkona.

 
 

 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti