2.2.2013

Inbody ja muuta sälää

Täällä mä istua tönötän pönötän koneen ääressä ja teen sen tuhatta asiaa yhtä aikaa, kuten bloggaan, hengaan fb:ssä, syön, juon kahvia, koitan saada tammikuun kirjanpidon kuntoon, kirjoitan puhtaaksi saliohjelmia jne.

Ja tämä homma olisi huomattavasti miellyttävämpää, jos omistaisin koneen, joka ei olisi näin HIDAS. Siis MÄ olen hurjan nopea ja tehokas, mutta kone tökkii. Heh heh. Eipä sillä, että mulle ei olisi jo moneen otteeseen ehdotettu uuden hankintaa, mutta vähän jyyränä olen sitä mieltä, että niin kauan kuin tässä on elämää, niin saa kelvata.

Toisaaltaan mua pelottaa jo se katastrofaalinen päivä, kun tämä vekotin sanoo lopullisesti poks ja mä vedän ranteita auki, kun olen menettänyt kaikki kuvat ja tiedostot ja ja ja.... Ja olenko tehnyt varmuuskopioita? No en.

Ja säälittävän huonolla aasinsillalla pääsin tästä aiheeseen tekniset vempaimet ja se aihe, mistä mun piti kirjoittaa, oli tuo Inbody-mittaus. Mä kävin muutama viikko sitten sellaisella vaa'alla, jossa on ne käsissä pidettävät kahvat, joka mittaa rasvaprosentin, mutta ei ole niin laaja, kuin tuo Inbody. Vaa'alla käynnin jälkeen meinasin hypätä parvekkeelta, kun mun rasvaprosentti oli AIVAN JÄÄTÄVÄ. Mä olin se mukaan täydellinen laiha läski. No kuulkaa EN HALUA OLLA, enkä suostunut tuota laitetta uskomaan.

Toissapäivänä kävin sitten Inbodyssa ja nyt olen ihan tyytyväinen, että en syöksynyt parvekkeelta alas. Siis loppujen lopuksi pointtihan on kuitenkin se, että mikään näistä vekottimista ei varmasti anna 100 % oikeaa tulosta ja pääasiahan on, että käy aina samassa laitteessa, samoissa olosuhteissa, niin tulokset ovat sillä tavoin varmasti suuntaa antavia. Ja koska me ei eletä missään umpiossa, on myös paljon ulkoisia, tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa mittaustulokseen.

No, mä olen käynyt aina tässä samassa laitteessa ja suhteellisen samoja tuloksia sieltä olen aina saanut. Ja hyvin olen pystynyt ylläpitämään jo olemassa olevaa täss vuosien varrella, mutta mitään mieletöntä kehitystä (mulle kehitys on siis lihaskasvua) ei ainakaan tuon vekottimen mukaan ei ole. Mutta rehellisyyden nimissä, en mä ole järin aktiivisesti salilla viimeisinä vuosina käynytkään, koska jumpanvedot ovat vieneet sen ajan aika tehokkaasti. Täytyy olla siis ihan tyytyväinen siihen, että on pystynyt edes pitämään sen, mitä on ollut. Tai sitten mä vaan luotan peilikuvaan ja totean olevani mieletön kaappi ja lähtiessäni repäisen harteillani ovenkarmit mennessäni. Ja sitten mä herään.


Nyt siis tavoitteena numero yksi on saada lihasta lisää ja siinä samalla ei haittaa yhtään, vaikka varsinkin alakropan valkoinen "liha" katoaisi kauas pois. Siinä on mun "kesäkuntoon" tavoite.

Teiltäkin kyselin tuossa edellisessä kirjoituksessa, että onko kellään mitään nopeaa ja terveellistä ratkaisua tuohon makeanhimoon. Itse olen yrittänyt miettiä samaa, mutta en ole keksinyt mitään muuta, kuin proteiinipatukan, joka on tietty parempi versio suklaapatukalle. Ja hypnoosin. No joo, täytyy pyöritellä vielä tätä ajatusta ja älähdä ihmeessä tuonne kommenttilooraan, jos sulla on joku satavarma makeansammuttaja, joka on hetkessä valmis.

Ja taas tuli näppärä aasinsilta ruoka-aineisiin ja pakko jakaa teidänkin kanssa eilinen hokaus. Mä olen aika laiska tekemään mitään kastikkeita ruualle ja kieltämättä välillä ruokaan saisi huomattavasti lisää makua, jos siellä olisi jonkinnäköinen kastike mukana.

En nyt ehkä lähtisi tässä kohtaa varsinaisesta kastikkeesta vieläkään puhumaan, mutta suurena avokadon ystävänä tein yhdestä avokadosta, tilkasta sitruunamehua ja puolikkaasta pussista guacamolemaustetta (ei varmasti ole häpeä tehdä tuota mausteseosta myöskään itse) ns. kastikkeen ja sopi kyllä riisin ja kanan kanssa erinomaisesti. Suosittelen. Annoksessa on 1/4 avokadoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti