4.2.2013

I can see clearly now...

Miten sitä tajuaa taas vaihteeksi jotain asioita niin viiveellä? Vaikka mä olen siitä itsekin puhunut jopa ihan ääneen aiheesta ja muka tajunnut sen syvemmän olemuksen, niin joku palikka on jäänyt naksahtamatta paikalleen. Ja vaikka mä tasan tarkkaan osaan neuvoa muita tämän asian kanssa, niin missä kohtaa mun oma maailma on jäänyt pyörimään vähän paikalleen?

Mä puhun lihaskasvusta.

Vaikka mä olen tajunnut sen, että ei passaa tuijottaa vaan pelkkää vaakaa, niin silti mä olen 90 % tehnyt niin.

Vaikka mä olen tajunnut, että kun salilla treenaa hyvällä intensiteetillä, niin syntyy tuloksia. Ja niin on tapahtunutkin.

Vaikka mä olen tajunnut, että jos jotain kohtaa ei itsestään harjoita kuntosalilla, niin se ei kehity. Mutta silti mä olen jostain syystä kuvitellut ainakin salaa mielessäni, että niin kuitenkin tapahtuisi.

Jos ei syö kunnolla, niin ei jaksa treenata kunnolla. Ja nyt tarkoitan laadukasta ruokaa ja ihan kunnon määriä.

No en mä sitä väitä, että ei mussa yhtään lihasta ole, mutta sunnuntaina iski pienen kuntotsekkauksen (kiitos Johanna, rehellinen ystäväni) tuloksena realiteetit aika päin kasvoja. Onhan sitä lihasta juu, mutta vähän siellä sun täällä. Ja mähän haluan mun temppelin olevan tasapainossa. Ja kyllä, olen aika kriittinen itseäni kohtaan, mutta omapahan on temppelini.

Tällä hetkellä jalat on kasa fläsää, kun tuo polvi kuitenkin hieman vaikeutti joksikin aikaa treenaamista. Selkä on saanut jonkin verran leveyttä, mutta sitähän mä olenkin treenannut suhteessa eniten, koska se on mun suokkari. Muut ruuminosat ovat sitten enemmän tai vähemmän sopusoinnussa keskenään.

Niin siis mitäs nyt? Salitreeniä (KOVAA) suhteutettuna järkevään syömiseen. Vaa'alle sanon painonpudotusmielessä heippa ja panostan ensin sisäiseen kasvuun, jonka jälkeen vasta kuoritaan. Kesäkuntoon-projekti siis jatkuu, mutta aavistuksen erilaisilla tavoitteilla.

Heureka, sanon minä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti