4.1.2013

Väsymys + perjantai = ei hyvä heilu

Ei ole ihmisen hyvä nukkua liian lyhyitä yöunia. Ainakin näin kypsemmällä iällä ne kostautuvat heti, ja käsitettä univelka ei voi enää käyttää. Ei ole luottoa, ei. On vain tultava toimeen käteisellä.

Koko päivä oli enemmän tai vähemmän tahmeaa eteenpäin menemistä. Onni, että töissä oli alunperinkin tarkoitus tehdä superlyhyt päivä, ja sieltä kampaajalle.

Mitä ihanaa nollausta mitä mukavimmassa seurassa. Mä olisin aika vakuuttunut siitä, että vaikka muuttaisin Timbuktuun, niin ottaisin menopaluun meidän huudeille noin kuuden viikon välein, että pääsisin omalle kampaajalle. Niin. Piste.

Väsymystä ei yhtään helpottanut se, että lähdin roudaamaan tenavia mummilaan tunnin ajomatkan päähän. Tenavat korisevat tasaiseen tahtiin takapenkillä ja itse yrität pysyä hereillä. Mummilassa oli pakko ottaa pienet tirsat, ennenkuin suuntasin paluumatkalle. Harvinaisen kohteliasta mennä toisten luo vain käymään päiväunilla (ja syödä kahvin kanssa 3 pullaa). No, kai omien vanhempiensa luona saa olla kuin kotonaan.

Salillekin piti ehtiä, mutta pikku päikkäreiden takia jäi sekin ilo tekemättä. Ehkä ihan hyvä. Väsyneenä ei tule treenistäkään sutta eikä kettua. Tai no. Jotain. Siis mitään.

Paluumatkaa siivitti kyllä niin hyvä seura, että väsymyskin pääsi unohtumaan hetkeksi. Soittelin lapsuudenystävälleni ja niin ne asiat vain tuppaavat jutustellessa järjestymään, vaikka olisi mitä lomautusta tai työttömyyttä ilmassa. Plan B tuli molemmille aivan selväksi. Toivon kovasti, että työkkäri on suopea tukemaan ystäväni yritystä työllistyä tulevalla viinitilallaan Ranskassa. No, onneksi asioilla on tapana järjestyä ja elämä kantaa. Niihin on vain luotettava, vaikka sillan alta.

Kuva tulevaisuudesta Ranskan/Italian viinitilan laelta
 

Ja ihan btw. Miksi näihin ihmisiin, jotka ovat säilyneet mukana lapsuudesta asti, ja joiden kanssa on aina niin mukava jutella, ei pidetä enemmän yhteyttä? Mikä sääli! Saman totesimme toisen lapsuudenystäväni kanssa tuossa joulun alla tavatessamme. Vaikka aikaa olisi kulunut 10 vuotta, niin tavatessamme ollaan heti samalla aaltopituudella ja aika katoaa välistä.

Kaupassa käydessäni pohdin, että jos olisin dieetillä, niin perjantai olisi ehdottomasti viikon ankein päivä. Kaikki marisevat aina maanantaista, mutta sehän on se paras päivä, silloin on tahtotila kovimmillaan. Toisin kuin perjantaina, jolloin pitkän työviikon tai vaikka huonosti nukutun yön uuvuttamana raahaudut ruokakauppaan ja sukkuloit kaikkien niiden houkutusten ohi, joita on tarjolla. Nii-in. Maidot unohtuivat kauppaan, mutta mukaan tarttuivat tarvikkeet täydelliseen los tortillos-illalliseen.

Noh, eksyinpä vielä kaupan päälle Punnitse ja Säästä-kauppaankin. Kerrankin ehdin sinne sen aukioloaikana (siis ihan kuin minulla olisi tapana käydä siellä sen ollessa kiinni). Mukaan tarttui muutama tuote, ihan vaikka synttärilahjaksi. Ja hei. Ei ollut tarkoitus muuta ostaa, mutta niin mä kävelin sieltä ulos lisäksi paperipussi, jonka pohjalle oli tipahtanut suklaasalmiakkimanteleita. Aivan järkyttävän HYVIÄ! Ja eihän ne voi olla epäterveellisiä, kun niissä on se mantelikin :D
Eko- ja luomujeesustelijan tavarataivas
 
Että ei muuta kuin oikein mukavaa perjantai-iltaa. Luppasilmän on aika mennä nyt nukkumaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti