Treeniä, arkea ja makeanhimoa

Viimeiset pari päivää on ollut loikkimista paikasta toiseen ja aamulla on aika tarkkaan pitänyt miettiä, mitä ruokia ja kuinka paljon niitä joutuu päivän aikana roudailemaan mukanaan. Eipä ole ainakaan tullut syötyä mitään turhaa, kun ruokailuhetket näyttää tältä:
Tosin tänään se iski illalla, kun pääsin kotiin.... Jäätävä makeanhimo. Onneksi kotoa ei löytynyt mitään herkkuja, vaan tyydyin rahkaan ja mustikoihin. Hyvä minä.

Aika moni teistä "vertaistukiryhmäläisistä" ajatteli vähentävänsä karkkien ja muiden herkkujen syömistä. Miten te (ja tietty muutkin!) siinä onnistutte? Mitä syötte tilalla, vai kestääkö hermo vain sen "paineen", ja päätätte olla syömättä mitään vastaaviakaan?

Itse tunnustelen ensin, onko minulla nälkä ja johtuuko mässynhimo vain siitä. Se tilanne on vielä helppo korjata syömällä jotain ihan normiruokaa, mutta siinä kohtaa, kun makeanhimo tulee ihan muuten vaan puskista, vaatii ainakin omalla kohdalla suurta itsekuria pysyä pois houkutuksen ääreltä. Pitäisi kehitellä joku nopea ja tietenkin terveellinen apu siihenkin. Ideoita?

Tänään(kin) sain treeniseuraa ja onhan se sata kertaa kivempaa treenata jonkun kanssa, kuin ähkiä yksikseen. Sarjat saa vietyä loppuun, kun toinen on auttamassa ja onhan se mukavaa, kun saa välillä jopa naureskella tyhmille jutuille. Yksin on vähän hölmöä höhötellä ääneen omille ajatuksille.
Jalkoja treenattiin tänään aika antaumuksella ja oliko muuten mukavaa vetää illalla mm. Body Pump, kun jalat oli aika.... öööö... vedottomat :D Jalkaosasto hakee vielä vähän voimaa polvivamman jälkeen, mutta tänään tuntui menevän ihan kivasti perille se, mitä tehtiin.

"Voitko näyttää siltä, että pusaat oikein kunnolla?" "Voin."

Kommentit

  1. "Yläkerta huutakaa meille" -mainos radiosta aiheutti hervottoman naurukohtauksen alasalilla kesken sarjan. Kumpikin yritti purra huulta ettei repeis mutta tuloksetta. Yritäppä siinä sitten vetää viimeisiä tosissaan...

    Terhin treenikuvista näkyy että ihan tosissaanhan me otettiin :D Treenaaminen saa & olis hyvä ollakkin hauskaa niin motivaatio säilyy. Treenikaverista saa extramotivationia plus yllättävän hyvät tsempit aikaiseksi.

    Ja kyllä ihminen on välillä vähän herkkuakin ansainnut. Kaikkee sopivassa suhteessa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hemmetti, mä repeilen vieläkin. Ei huutanut yläkerta meille, ei. Ja treenaaminenhan on haudanvakava asia, not.

      Mutta niinkin hauskan treenin lopputuloksena oli yllättävän kipeät jalat. Tämä täytyy ottaa pian uusiksi.

      Poista

Lähetä kommentti