Itkisinkö onnesta?

Väsymyksestä voisin ainakin pienet tirauttaa. Koko kulunut viikko on ollut yhtä juoksua paikasta toiseen ja tänä aamuna mietin ajellessani salille jumppien vetoon, että monenkohan ihmisen elämää mä itse asiassa oikein elän?

Mutta vaikka mä olenkin taas aika halkipoikkipinossa, tällä kertaa fyysisesti ja kroppa huutaa lepoa ja varsinkin kunnon yöunia, tirauttaisin silti ne itkut onnesta. Juuri nyt osaan todella arvostaa sitä, että kaikki on ok ja vaikka tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, niin toistaiseksi näyttää aika valoisalta.

Tänään raahauduin lähes viimeisillä voimillani päänsäryn saattamana vetämään tässä iltavilakoilla kahvakuulatuntia. Olin lähes valmis uhramaan omaisuuteni (joka on luonnollisesti valtava) siihen, että olisin saanut tunnille toisen vetäjän. Ajatus päänsärystä ja kahvakuulasta ei oikein houkutellut. Onneksi särkylääke alkoi purra ja hitsi, että olikin mukava heilutella kuulaa pitkästä aikaa. Nyt kun ei enää itse vedä kahvakuulatunteja säännöllisesti, on kuulat jääneet vähän sivuun salitreenaamisen ja muiden jumpanvetojen sijaan.

Sen verran päätin salilta lähtiessäni, että annoin itselleni luvan kipaista lähikaupan kautta hakemassa jotain hyvää. No, jotain hyvää oli sitten uusi Simple Things-lehti, yksi pieni aforismi, jossa tulee mukana siideri ja mandariinejä. Ei karkkia, ei suklaata. Mandariinejä. Toivottavasti tämä on pysyvä vamma. Yleensä väsyneenä tulee vedettyä mässyä kaksin käsin.

Aforismi ei pettänyt tälläkään kertaa. Täytyisi alkaa uskoa enemmän positiivisuuden voimaan. Jos nyt mikään megamärehtijä olen minäkään, niin parannettavaa on aina. Ehkä tärkeintä on kuitenkin olla tartuttamatta negatiivisuutta ja pahaa mieltä muihin. Ja osata olla imemättä sitä muista.
 
Jotta mieli pysyisi korkealla, täytyy myös yrittää saada tarpeeksi lepoa. Viime yönä unet jäi vain unosiksi, mutta huomenna nukun piiiiitkääään. Lihaskin kasvaa levossa. Odotan huomisaamulta jotain todella suurta kehitystä.
 
Hyvin on tullut huomattua tässä viikon aikana, miten kroppa kerää nestettä itseensä fyysisen rasituksen ja hieman vähäisten yöunien seurauksena. Ehkä tämä tästä, kun kroppa tottuu taas liikkumaan ja saan huilattua viikon tuomat rasitukset pois.

Kommentit