18.1.2013

Hyvää päivää

Eilen illalla ajellessani kotiin jumpanvetojen ja saliohjausten jälkeen, mietin, että elämä se ei ole ollenkaan pöhkömpää. Kun vaan malttaa, niin asiat loksahtelee paikoilleen ja pitäisi todella osata ottaa hieman epävarmatkin tilanteet avoimesti vastaan. Tällä hetkellä omista päätöistä on hieman vapaata, mutta se pelottava "ylimääräinen" vapaa-aika on tullut täytettyä toisen rakkaan työni parissa kuntosaliohjauksia tehden ja jumppia vetäessä.

Unohtamatta sitä, että jumppien ja ohjausten välissä on aina juuri sen verran aikaa, että ehtii tehdä salitreenin. Pari viikkoa on mennyt aika kivalla rytmillä ja selkätreenejäkin on tullut tehtyä oikein kaksin kappalein muiden ruuminosien treenaamisen lisäksi. Ja ennen kesää olisi tarkoitus saada ne sieltä näkyviinkin. Tammikuussa on aina hyvä aloittaa kesäkuntoon-projekti. Kiitos elämälle maanantaipäivistä ja tammikuista, jolloin elämän voi aina aloittaa alusta. Heh.

Viime kesän selkä
 

Tämä aamu ei auennut ihan yhtä valoisissa merkissä, kurkku oli karhea, kuumetta vajaa 38. Ajattelin, että ou nou, taas yksi tällainen viikonloppu. Ei muuten, mutta olen aika vakuuttunut pahasta karmasta. Ei olisi eka kerta kun on tulossa jotain kivaa jumppaleiriä tai koulutusta, niin mahatauti on vienyt mut aivan toisiin maisemiin, kuin minne oli tarkoitus lähteä. Pari vuotta sitten olimme lähdössä ystäväni kanssa sporttikurssille Vierumäelle, josta omalla kohdallani tulikin sitten pierumäen keikka. Toinen kerta oli Nike Blast, joka meinasi mennä ohi samoin perustein.

Nyt sain onneksi aamujumpalle tuuraajaan ja imeydyin takaisin patjan ja peiton väliin. Pari tuntia unta ja tadaa, kuume on laskenut. Ja jos nyt en lähtisi jumppamaratonia vetämään, niin saliohjauksia kuitenkin.

Minä vs lenssu 1-0
 

No, täytyy pitää muutama välipäivä treenaamisesta ja keskittyä sitäkin mielenkiintoisempaan viikonloppuun, tulossa on PT-koulutusta ja rakkaan ystävän kanssa hengailua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti